Tarkkuusajoa ja ponille lääkettä

 

Viimepäivinä on ollut kaikennäköistä poikkeavaa ja ihmeteltävää. Keskiviikkona menin Mikan kanssa jo puolilta päivin tallille, siivottiin tarha ja harjailin Pihvin hyvin. Laittelin Siltterin sisälle talliin ja Pihvin sitten kuvauksen yhteydessä vähän juoksuttelin tarhassa ja lopuksi käytiin alapellolla ajamassa muutama kierros. Sen kummallisempaa ei edellispäivänä tapahtunutkaan, Pihvillä maha edelleenkin ihan löysällä, sotkee takajalkansa ja häntänsä.

 

Eilen mentiin jälleen aamupäivällä Mikan kanssa tallille, yritin ottaa Pihviltä kakkanäytettä Anivettiin vietäväksi. Muutama tunti odoteltiin, tuloksetta, joten tämä homma siirtyykin sitten maanantaille. Juoksutin ponia liinassakin hetken, ajatuksena se, että olisi auttanut näytteen saamisessa, joskin jo mainitusti tuloksetta. Mentiin kuitenkin tuolla klinikalla käymään, tarkistettiin Pihvin tiedot & muita juttuja, mistä voisi johtua. Ostin samanlaisen 2kg pöntön hiivavalmistetta, nimeltään TransVite. Tätä Pihvi söi 2009 klinikkakäynnin jälkeen ja tuli sillä kuntoon, joten samaa aiotaan kokeilla nytkin. Tuossa lääkkeessä on probiootteja ja prebiootteja, ja annetaan ruiskulla 1krt/päivässä 10 grammaa veteen sekoitettuna.

 

Illalla menin alapellolle jälleen ajamaan, tarkkuutta tällä kertaa. Laitoin pellolle neljä porttia + yhden yksittäisen tötterön. Portin leveyttä en osaa arvioida, mutta aika reippaasti se oli, että päästään pitkästä aikaa hieman rennommin aloittelemaan, ettei tarvitse pikkuportteja nysvätä ponin mielenkiinnon hiipumiseen asti. Ala- ja yläpelto muuten eroavat toisistaan sillä tavalla, että yläpelto on oleellisesti ylhäällä ja alapelto talojen alapuolella… Rakenteellisesti yläpelto on ainakin reilun hehtaarin kokoinen ja kauttaaltaan tasamaata rajoittuen isompaan tiehen kun puolestaan alapelto on huomattavasti pienempi ja suojaisempi, ja rajoittuu jokeen. Alapelto on myös loivaa mäkeä, ja siellä mennessä tulee huomaamattakin mäkitreeni aikaiseksi.

 

Pihvin kanssa ajossa liikkuminen, ohjattavuus ja käyttäytyminen ovat muuttuneet huomattavasti kolmen peräkkäisen ajopäivän aikana – poni liikkuu jo huomattavasti paremmin kuin tiistaina. Ehkä meillä on sittenkin toivoa sinne driving classiin… Kuitenkin tämänkertaiseen ajoon; lämmiteltiin alkuun käynnissä ja kevyessä hölkässä ympäri peltoa, ja pikkuhiljaa ryhdyttiin menemään sivujen kanssa suorassa linjassa olevista porteista. Alkuun oli hieman hakemista, että tosissaan mentiin keskeltä porttia, mutta muutaman toiston jälkeen tultiin jo laukassa suoraan keskeltä.

Alapellon maisemia.

 

Molempien suuntien verryttelyn jälkeen lähdettiin tulemaan alkuun kahta porttia peräkkäin, ja niiden sujuessa ja sopivan tempon löytyessä lisättiin porttimäärää kahdesta kolmeen ja neljään. Loppujenlopuksi mentiin ikään kuin kahdeksikkoa laukassa molempiin suuntiin monta kertaa peräkkäin. Ainut ongelmamme tänään oli se, että Pihvi tuppasi ostamaan toiseen kierrokseen aina vastalaukan, jota jouduttiin sitten korjailemaan oikeaksi. Muuten meni oikein mukavasti, tästä se taas lähtee!

 

Loppuajosta Mika halusi välttämättä päästä myös ajamaan, joten siitä sitten ensimmäistä kertaa ponin ohjaksiin. Ensimmäisten käyntikierrosten aikana kävelin Pihvin vieressä, kuin myös ravin aikana juoksin ensin Pihvin rinnalla, ja myöhemmin edessä, jolloin portteihin ajaminen oli helpompaa. Vaikka ensialkuunhan piti vain mennä pellon laitoja pitkin… Ensimmäisten ravikierrosten jälkeen itse uskaltauduin jättäytymään laitamille vain katselemaan, ja hyvinhän se meno pojilta sujui! Pihvi liikkui tosi pirteästi, edellispäivänä, tiistaina juurikin sanoin, että harmi kun en ikinä näe, miltä Pihvi näyttää ajaessa. No, nyt sekin ajatus toteutui, eikä näkymä ollut yhtään sen hassumpi! Kaikki portit menivät heiltä ihan mukavasti, ja lopuksi ennen loppuhölkkää ja käyntejä otettiin vielä yhdessä muutamat laukannostot. Kuten jo sanoinkin, lopussa oli sitten kevyiden ravailujen ja käyntien vuoro, samalla kun itse keräsin tötteröt pois pellolta.

 

Pihville tuli pieni hiki, purin valjastuksen samalla putsaten suurimmat karvat valjaista. Äiti laittoi Pihville hiivat ruiskulla suuhun, tuskin on mitenkään pahan makuista, sillä poni ei tuota ole ikinä vastustellut – kun vaihtoehtoisesti muistelee sitä, kun Pihville laitettiin ruiskun kanssa piimää + tehobaktia, eikä poni oikein varsinaisesti tainnut pitää... Harjailin Pihvin kunnolla ja vein suoraan sisälle, ihmetteli tallissa ollessaan, että minäkö ihan ensimmäisenä pääsin tänne! Siltteri menetti hetken taas hermojaan tarhassa, kunnes oli hänen vuoro päästä myös nukkumaan. :3 

hetkiseen tarraudun
ja pienet toiveet toteutuu