Ukkosta ja ullakolla me istuttiin

Kaksi päivää putkeen on yöllä jyrissyt - edellisyönä taivaalla oli oikeasti hullunmoinen valoshow, etten ikinä ole ihmeellisempää nähnyt. Onneksi ei tullut päälle, sitten olisi ollut tosissaan varmaan leikki kaukana, kun viiden sekunnin sisään taivas löi monta kertaa. Pihvi ei sen kummemmin oikein pidä ukkosesta...

Viikolla Pihvi on liikkunut lähinnä juoksuttaen, ja nyt lauantaina ajoin Pihvin kentällä. Poni oli hieno! :3 En keksi mitään muuta kritisoitavaa, kuin toiseen suuntaan taivutus ei ollut aivan paras mahdollinen. Aloiteltiin kunnon käyntipätkällä, alkuun rennosti normaalit alkukäynnit ja tämän jälkeen kerrattiin pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Pysähdyksissä Pihvi ei olisi malttanut seistä paikallaan, mutta liikkeelle lähdöt sen edestä olivat reippaat ja täsmälliset. Toistojen jälkeen malttius löytyi paikallaan seisomiseenkin.

Ravissa poni oli mukavan reipas, tavallistakin reippaampi. Tehtiin ympyröitä, lävistäjiä ja suunnanvaihtoja. Oikeaan kierrokseen taipuminen oli aavistuksen kankeampaa kuin vasempaan, mutta siitäkin selvittiin kunnialla. Taivas oli aivan tumman sininen ja kun horisonttiin katsoi, näki, että kilometrin päässä tulee vettä ja kunnolla. Pian sade alkoikin - ensin yksi ja kaksi pisaraa, kolme ja neljä, kymmenen, kaksikymmentä ja lopulta olimme Pihvin kanssa kaatosateessa. En muista, milloin viimeksi olisin mennyt kaatosateessa, varmaankin viime kesänä Siltterin kanssa kerran. Oli aika hauskaa, vaikka molemmat kastuttiin kunnolla - minä ihan litimäräksi ja Pihvikin näytti hieman uitetulta.

Ajo jäi hieman kesken, mutta sateen vain yltyessä otettiin loppuverkat ja purin varustuksen. Pihvi jäi niille sijoineen jököttämään, kun kävin heittämässä valjaat saunalle ja kärryt paikalleen. Vaikka kello näyttikin vaihteeksi hieman ehkä liikaakin, huuhtelin valjaat vedellä, kuivasin ja rasvasin. Tuli samalla tämä operaatio hoidettua! 

Valjaista Hööksin kuvastoon, joka ilmestyi viime viikolla. Itse olin henkilökohtaisesti aika pettynyt etenkin poni/juniortavaroiden tarjontaan. Ennen on aina ollut niin paljon ihania syötävänsuloisia satulahuopia, korvahuppua ja niin edelleen. Ylle kokosin muutamia juttuja, joista tykkäisin, mutta hankinta jää harkintaan. ;)

• ♥

FB - sivumme !

Heti alkuun - pahoittelut kirjoittelutauosta. Viimepäiviin on mahtunut kaikenlaista, eikä iltaisin ole vain yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittaa. Kiireisimpinä päivinä bloggaus tuntuu hitaalta ja en halua kirjoittaa ns. vajaita postauksia. Nyt kuitenkin, meillä on oma Facebook-sivu! Ryhmässämme voit lukea hieman ehkäpä ajankohtaisemmin päivittäisiä juttujamme. Vaikka tämänkaltainen uusi ulottuvuus tulee kokeiluumme, ei huolta - blogi pysyy ykkösenä ja jatkuu kuten aina ennenkin!


Ryhmäämme - Pihvinponin turinoita, pääset tutustumaan tästä ! 

Kouluajoa alla tummien pilvien

Olen sunnuntai-illasta asti yrittänyt saada tämän kirjoituksen päätökseen, mutta joka kerta tekstin tuotto on jäänyt sanaan jos kahteen, maksimissaan riviin. Nyt kuitenkin - sunnuntai-illalla oli mökkipäivän jälkeen luvassa Pihvin kanssa kouluajoa kentällä. Kello lähenteli jälleen iltakymmentä, ilmassa oli sadetta, mutta ötököitä ei yhtään. Kuivin nahoin pääsimme kuitenkin, ja hyvä niin!

Valjastin ponin, ja siivoilin ennen ajoon lähtöä tarhasta suurimmat heinät pois. PIhvi on nyt siirtynyt toistaikseksi ainakin syömään kuivaa heinää, kun odotellaan laidunten kasvua, niin pääsee poika vielä elokuussakin laitumelle. Mieleen nousi myös, että kohta on puintiaika! Tai on siihen vielä aikaa, sen lisäksi sateet eivät ainakaan edistä pelloille menoa - ei työkoneille, kuin poneillekaan. 

 Kuvat eivät ole nyt oikein meidän eduksemme, mutta kuitenkin! Aloiteltiin pitkillä alkukäynneillä, jonka jälkeen otettiin ravia kevyesti uraa pitkin. Ravissa Pihvi pyrki ottamaan vähän väliä alas käynnille, mutta avuilla pysyi ravissa, ja tempokin hyvin yllä. Kun ravi oli uralla kohdallaan, siirryimme tekemään ympyröitä vaihtaen välillä lävistäjällä suuntaa.

Ravilämmittelyjen jälkeen jatkoimme lävistäjiä vaihtaen kerta toisensa jälkeen suuntaa. Loppuun tuli nostettua muutamat laukat molempiin suuntiin, ja siinä kokonaisuudessaan ajomme oli loppuverkkoja unohtamatta. Mika ajoi Pihvillä loppuun muutaman kierroksen, katsoin hieman ponin liikkeitä tehden tarvittavat havainnot, joista ei sen enempää. Hieman tummaa pilveä meidän yllemme tämän suhteen, mutta kyllä tästä vielä noustaan ja selvitään!

Pihvillä on kengitys ensi viikolla, joten sitä odotellessa. Ensi viikolla on myös Metsämäessä perjantaina ravit, joita on hehkutettu ravikuningas Erikassonin kansanjuhliksi. Onnet kuninkaalle ja tämän taustajoukoille! :)

Pihvi-kunkku joskin odottaa täällä omassa hovissaan, milloin hänellekin pidetään omat juhlat! 

Illan hiljaa viiletessä

Kun sade taas runnoo ulkona maisemaa, oli mukava upota hetkeksi vielä eilisillan maisemiin, kun kävin Pihvin kanssa ajolenkillä maastossa. Valjastin Pihvin iltakymmenen aikaa kilpakärryjen eteen ja lähdimme ajelulle. Käveltiin kotitie ja isommalla tiellä otettiin hölkkää. Ravailtiin rennosti tienreunaa pitkin, oli ihanan hiljaista - ponin kavioiden kopse ja soran rahina kärryjen alla olivat ainoat äänet. 

Päästiin metsän reunaan, Pihvi hieman kyttäili metsän suuntaan. Jatkettiin hölkällä eteenpäin, mutta jonkin ajan kuluttua käännyttiin ympäri ja suunnattiin kotia kohden. Kovin pitkä lenkistä ei tullut, varmaan 2km, mutta kuitenkin käytiin hieman kotinurkilta muualla. Takaisin tullessa vauhti kiihtyi puolella ja alkoi ponin jalka nousta raviaikojen malliin! Olen niin iloinen, että on reipas poni, jolta vauhtiakin löytyy! :)

Videossa kooste meidän lenkistä, pätkiä niin kärryiltä ponin pepun takaa kuin polkupyörän puolelta katsottuna. Voikun tänäänkin olisi illalla yhtä hieno ilma, vaikkei vielä lupaavalta vaikutakkaan. Sadetutka kuitenkin hieman vihjaili, että viiden aikaa tämä voisi olla jo ohitse! 

Uusi varustepostaus on tekstiä vaille valmis, kiinnostaako teitä lukea vielä sille sarjalle jatkoa? 

Mitkä ovat teidän suosikkierikoispostauksianne?

Pihvin uusi riimu ja muita juttuja.

Pihvi on saanut olla koko viikon rennosti, yritän ensi viikolla tsempata ja palata aktiivisen liikunnan pariin. Olen ollut itse flunssassa, ja olen sitä edelleenkin. Sairasloma ohi ja tänään sitten päivä meni töissä. Ilmat ovat olleet ärsyttävän sateisia ja Pihvin laidunpinta-ala vähenee sattuma sattuman perään viikko viikolta. Pian ollaankin jo elokuussa, tässäkö tämä kesä sitten olikin?! Itsestäni on tuntunut siltä, ettei sitä ole ollenkaan ollutkaan. Toukokuussa totesin, että tästä tuskin tulee kesää edes... Voisin jotkut asiat jättää sanomatta tai ajattelematta. 


Alkukesän suunnitelmanahan meillä oli lähteä jo ennen toukokuussa olleita valmistujaisiani laitumelle, kunnes saimme soiton naapuritallin pääntaudista. Lähtöä päätettiin venyttää juhannukselle, kunnes tuli 18. toukokuuta perjantai, ja meidän ihana Siltteri päästettiin hevosten taivaaseen. Kaikesta huolimatta tuli ammatti ja valmistujaiset, viikon (kiireinen) loma ja työt. Ja Mikan armeijaan lähtö ja sateiset ilmat. Nyt nenä tukossa lämmöt lievästi alhaalla - eilen mittasin itseltäni kuumetta, ja mittari näytti lupaavaa 34.5, joka piti vielä paikkansakin. 

Käytiin tänään äitin kanssa Börjesillä ostoksilla, tarkoituksena hakea ötökkäsuihketta lisää. Matkaan tarttui täytepullo, samaa ainetta kuin viimeksikin. Tuo on ihan hyvää, hinta-laatu suhde ainakin omasta mielestäni kohdallaan. Ostin samalla myös uuden Cool Mix - säkin, Pihvi saikin sitä jo desin verran iltaruokiinsa. Muita ostoksia olivat punaruskea kärpäshapsupanta riimuun, pieni likit-paketti, uusi kovaharja ja jenkkiriimu! Tuo riimu sopii kyllä Pihville kivasti :3 Ei ole sellainen tavallisen sininen. Kiitos äitille, että hän bongasi tuon lukuisten riimujen joukosta! :)

Tulevista postauksista sen verran, että Siltterin tarinan kertova postaus on piakkoin valmis. En tosin pidä kiirettä, haluan, että siitä tulee hyvä. Toisena, tulevaisuudessa tulevat varustepostaukset aion tehdä ainoastaan Pihvin varusteista. Kolmanneksi, huomenna käyn hakemassa Mikan kotiin lomille! :)

Kun jäljelle jäävät muistot

Kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset
Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas
Painaa päänsä lähelles ja sulle hirnahtaa.

Avasin tänään ensikerran Siltterin laatikon. Laatikon, jonne olen kerännyt kaikkia pieniä tärkeitä asioita, jotka herättävät henkiin voimakkaita tunteita. Kaikki tärkeä ei kuitenkaan laatikkoon mahdu, eikä niiden tarvitsekaan. Ei kuvat, ei satula, ei suosikkiloimet - niille on kuitenkin paikka jossain muualla.

Siltterin laatikon ostin hetimmiten tamman lopettamisen jälkeen. Halusin koota yhteen paikkaan tärkeitä tavaroita. Omasta mielestäni tärkeimmät tavarat ovat hyvin arkisia - siksi ne varmasti herättävätkin suurimmat tunteet. Vielä näitäkin suuremmat tunteet ja muistot tulevat muistoista ja rutiineista. Kaikki tavarat ovat koskemattomina paikoillaan - kun talli on oma, näin voi tehdä, ainakin meillä. Vuokratallissa tavarat olisi varmaankin pitänyt kerätä pois paikoiltaan muutaman päivän kuluttua. Siltterin karsinan ovella roikkuu edelleenkin riimu ja naru. Laatikko ei tule varmasti koskaan valmiiksi, mutta tällä hetkellä se on tämänlainen, kuin sen teille esittelen. Tavaroiden merkitys ei ehkä aukea samalla tavalla teille, kuin minulle.

Siltterin kärpäshuppu, takajalkojen suojat ja kärpäshapsut. Huppu ja hapsut olivat aina joka kesä käytössä, viimevuosina enemmänkin tuo huppu, jolloin tyttö sai laiduntaa ilman riimua. Tarpeeksi suurta huppua ei löytynyt, joten jouduin aikanaan ratkomaan leuanalusen kiinnitystarrat, ompelemaan ne uudelleen uusille paikoilleen kera pehmeän fleecekankaan. Suojia Siltterillä harvemmin käytettiin, mutta maastossa ne silloin tällöin olivat mukana.

Riimuja - niitä on paljon, ja siellä ne edelleenkin paikallaan ovat. Laatikossa kulkee mukana Siltterin ensimmäinen riimu meillä, joka tuli tytön mukana - viininpunainen kulpahtanut Börjesin riimu, joka juuri ja juuri oli Siltterin oikeaa kokoa. Toinen riimu, Eskadronin vaaleanpunakermanvärinen oli se, mikä Siltterillä oli viimeisenä päässään. Valkoiset turpakarvat turparemmin alapuolella kertovat, että sitä on käytetty, mutta sitä ei enää tulla käyttämään.

Luonnonharjaksinen juuriharja, pitkään mukana kulkenut vihreä harja ja pinkki suka. Nämä ovat Siltterin harjoja nyt. Vihreä harja on aika elämää nähnyt, sen kyljissä on sutattuna neljän hevosen nimet, ja harja tuli meille Siltterin mukana.

Puurokauha ja karvapurkki - Siltteri söi iltaisin myslin kanssa pellavapuuroa, joka keitettiin aina tässä kauhassa. Sekoittaminenkin on tehnyt tehtävänsä, jäljet kertovat siitä. Alla kuvassa karsinakyltti, joka ei koskaan ehtinyt oveen asti.

Kuvat seinillä, tuoksuiset jouhet leipälaatikon päällä ja muistot aina mukana. Tavaroita mahtuu kuvien ulkopuolelle, ja aiemman, hieman samankaltaisen kirjoitukseni löydät täältä. Kengistä on tullut uniikkeja, jouhet ainutlaatuisia ja kuvat kertovat oman sanottavansa. 

Kulunut viikko + video

Kulunut viikko on ollut aika hiljainen, ennemminkin kaikki tapahtunut on tapahtunut omassa päässäni ja lähinnä tunnetasolla. Niistä ei sen enempää, yhtenä päivänä laitettiin Pihville tarhaan uudet langat, mustavalkoista köyttä. Tiistaina kävin itsekseni tekemässä iltatallin, pesin ensin Pihvin muutamat suitset ponin ollessa liinassa vapaana syömässä minun vahtiessani. Tämän jälkeen kokeiltiin Pihvin kanssa lavaharjoittelua agilityn suhteen, poni lähinnä tutustui ajatukseen.

Oma fiilikseni on jossain määrin hirvittävän sekava ja stressiä valtavasti kaikista typeristä asioista. Muut sanovat, että asiat järjestyvät omalla tahdillaan, taidan itse olla vain niin malttamaton, etten jaksa odottaa tai tahdo ajatella selkeästi ja sen myötä järkevästi. Tämänlaista tällä kertaa. Koitan kirjoitella vielä pienen erikoispostauksen, joka liittyy muistoihin. Ja muistojen laatikkoon, jonka tänään avasin ensikertaa sen sulkemisen jälkeen.



 

 

Ja viimein sun matkaan ei pääse saattajatkaan

Video meidän Siltteristä, tällä kertaa tekijänä Roosa. Kiitokset hänelle! Musiikin valitsin itse, aivan ihana tuo kappale.

Voisin koota tähän myös Siltteriä koskettavia viimeisien kuukausien kirjoituksia;

On luvattu taivaalta tähdet ~ Siltteri.

Valtava ikävä.

Laidunlomailua ja mietintää.

Elämä jatkuu, vaikka se tekeekin kipeää.
Näkemiin, Siltteri.

Tapahtumarikas viikonvaihde

Paljon asiaa, ehkä hieman liikaakin. Torstain jälkeen on tapahtunut niin monennäköistä, että avataanpa pakettia hieman sanoin ja kuvin!
Perjantaina Pihvi sai juhlistaa syntymäpäiviään pienen kakun kanssa - näkkileipää omena-porkkanaraastetäytteellä. Oltiin päivällä käyty Raisiossa Suomen Ratsutarvikkeessa ostoksilla, Pihville löytyi kärpäsotsapanta riimuun ja minttukarkkeja. Ostin myös seinään kiinnitettävän raippatelineen, jolle varmasti löytyy käyttöä, kunhan saan sen vain paikalleen - nimimerkillä raipat aina hukassa. Kuvassa mukana vaaleanpunainen piikkisuka, jonka ostin taannoin Prismasta. Pihvi piti kakusta, joskin yleensä kakulle on aina ollut kaksi jakajaa, nyt vain yksi.

Lauantaina suunnattiin auton nokka kohti Oripäätä ja sen myötä Okra maatalousmessuja! Valtava messualue ja hirvittävästi katsomista, ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Vaikka ihmisiäkin oli tänään paikalla yli 21 000 kappaletta, ei ruuhkaa ollut missään. Paljon tuli koneita katseltua ja ihmeteltyä, kaipa tunnustan tässä, että pieni traktorifriikki taidan itse olla - mitä isompi, sen parempi. Paikalla oli myös paljon ihania lehmiä, karvalehmät ja pihvikarja ovat omia suosikkejani. Jos vasikat pysyisivät aina pieninä, ottaisin ehdottomasti sellaisen! Paikalla oli myös muitakin eläimiä, kuten hevosia, lampaita, vuohia, alpakoita sekä possuja. Muutamia ostoksia tarttui mukaan - Pihville Agrimarketin osastolta perusrasvaa ja riimunnaru sekä muilta osastoilta itselleni koru ja Mikalle t-paita. Ei siis traktoria tälläkään kertaa...

New Holland.

John Deere.

Lehmä-Valtra.

Vaikka koko lauantaipäivä oli lupaillut sadetta ja päästänyt välillä muutamia tippoja maan kamarallekin asti, oli ilta nätti ja aurinkoinen. Samalla lämpötilakin oli vielä korkealla ja ilma nihkeä, Pihvi oli hieman laiskan sorttinen juoksuttaessani sitä. Olin tehnyt yhdelle sivulle korotetun puomisarjan, jota Pihvin ravaili molempiin suuntiin alkulämmittelyjen jälkeen. Puomit menivät kyllä onnistuneesti. :) Vaihdoin riimun toiseen ja lähdettiin kävelylle - minä, Mika & Pihvi. Käveltiin kotitie ja lähdettiin käppäilemään tämän jälkeen kävelytietä pitkin jonkin matkaa koululle päin. Oli tosi hiljaista, yksi ihminen tuli vastaan, yksi henkilöauto sekä typötyhjä bussi. Sellaista täällä maalla on. :)

Sunnuntaina sännättiin ostoksille Mikan kanssa keräämään viimeiset tarvittavat ennen maanantaista armeijaan lähtöä. Kaupoilta suunnattiin mökille Pyhäjärven rannalle, järvivesi +21 ja minäkin uskallauduin uimaan. Pihvi oli päivän aikana ottanut kunnon kurapyörimiset laitumella, joten harjailin ponin. Otettiin (tai oikeastaan yrittämistä se enemmän oli) jonkin sortin rakennekuva Pihvistä. Kuvassa Pihvin pää näyttää ihan pikkuiselta, kun poni päätti tietenkin sillä hetkellä kun jalat on ok'sti katsoa toiseen suuntaan. Mitäs pienistä, itse en tykkää yhtään rakennekuvista, tilannekuvat ja ns. luonnolliset kuvat ovat enemmän mieleeni! :)

Pihvi laidunkaudella 8.7.2012

Maanantai, ja muutama tunti sitten tosiaan vein Mikan armeijaan. Tarkoitus hänellä olisi nyt olla siellä vuosi, joten ei auta omalla kohdalla kuin opetella näin. :> Kommentit taas tervetulleita! Erikoispostausta voisin alkaa valmistelemaan...

Pihvi 19v!

Hyvää syntymäpäivää, Pihvi! 

19 vuotta täynnä. Huomenna syödään kenties porkkanaomenakakkua! :3

Ilta-auringossa

Alkuviikosta teimme Pihville nyt pysyvän laitumen, jonne poni pääsi samantien sen valmistuttua! Pihvi onkin siellä viettänyt pääasiassa päivänsä, kunnes illalla on otettu hiekkatarhaan ja sieltä talliin. Kovin hyvin poni on viihtynyt, ainoana miinuksena ovat kärpäset, jotka kiusaavat Pihviä! :( Laiduntamisesta tähän päivään, lähdettiin tänään maastoon lenkille!

Valjastin ponin tällä kertaa ravikärryjen eteen, ja suunnattiin turpa kohti maastoa. Mentiin samainen lenkki kuin aikaisempinakin kertoina. Jo ennenkuin pääsimme pihasta pois poni otti muutamat peruutukset ja sivuaskeleet, tänään oli pellolle tuotu paalukuorma ja pitihän sitä hieman kauhistella.


Pihvi oli ajaessa reipas ja lenkki etenekin sujuvasti, kuten yleensäkin. Satunnaisia autoja, ehkä 2-3 kappaletta meni ohitse, eli tosi vähän. Pellolla pörräsi traktori paalaimineen ja ravattiin paljon. Otettiin myös muutamat pitkät laukkasuorat, ja kun käännyttiin takaisin kotiinpäin, ponin vauhti kasvoi. Vaikea kuvailla sen kummemmin, mutta täytyy vain sanoa, että kivaa oli! Niin rauhallista, hieno ilma kera auringonlaskun sekä lämpötilakin hieman viileämpi, kuin päivällä.

Ajon jälkeen purin varustuksen ja viilensin ponin kauttaaltaan, jonka jälkeen Pihvi pääsi tarhaan. Niinpä Pihvi paineli suoraan piehtaroimaan ja niin oli kiiltävä poni hiekkakuorrutteen peitossa. Pesin osan Pihvin valjaista pikapuoliin laittaessani niitä paikoilleen, kuten rintaremmin ja valjakkovaljaiden silat. Tuntui muuten hassulta ajaa pitkästä aikaa kilpakärryillä koppakärryjen sijaan, kun poni oli niin lähellä. Vaihtelu virkistää ja mukavaa oli! :)

Ilta-aurinko maalaa maailmaan meidätkin, kauniimmin.