Poniterapiaa

 

Pihvi on ollut viimepäivinä rauhallinen, helteet tosin kiusaavat ponia. Eilen illallakin oli tosi nihkeä ilma ja Pihvillä on vielä ihan tuhoton talvikarva. Tarhan jäljistä näki, että poni oli ottanut aurinkoa muutamaan otteeseen, heinääkin oli mennyt ihan kohtuullisesti, vaikkakin sitä olikin jäänyt. Naapurin tytöt olivat käyneet katsomassa Pihviä, kuten eilenkin. Olivat tulleet kuulemma varmistamaan, että olisiko äitihevonen tullut takaisin. Voi kun olisikin.

 

Irrottelin Pihvin karvaa sahalaitaisella hikiviilalla ja harjailin ponin muutenkin. Valjastin Pihvin ravivaljaisiin ja aloiteltiin ohjasajo kentällä. Pihvi oli tosi kuuliainen, toisaalta tuntui, että jopa liiankin. Aloiteltiin käynnillä tehden pysähdyksiä ja peruutuksia molempiin suuntiin. En ole ennen ajanutkaan kentällä, joten yllättävän paljon poni saa tukea aidasta.

 

Otettiin ravipätkiäkin, siirtymiset olivat puhtaat niin käynnistä raviin, ravista käyntiin, ravista pysähdykseen ja uudelleen ravissa liikkeellelähtöön. Tehtiin ympyröitä molempiin suuntiin, kahdeksikkoa, lävistäjiä sekä avot ja sulut. Kaikki meni hienosti, poni taipui ympyröillä kunnolla. Loppuun kokeiltiin vielä laukkaa tässä muodossa, sekin nousi pienen haun jälkeen nätisti. Ainut (ja suurin) ongelma tuossa oli lähinnä se, että Pihvin laukka oli niin pitkä ja reipas, että en itse jaksa juosta pitkään perässä! Näytin ohessa äidilleni ohjasajon perusjuttuja, saavat muutkin opetella nyt tekemään Pihvin kanssa enemmän juttuja kuin ennen. Kuvat eivät oikein anna oikeutta Pihvin eiliselle toimivuudelle, mutta jotain kuitenkin kuvitukseksi tähän. :)

 

Loppuun otin Pihviltä valjaat pois ja juoksutin ponin isolla ympyrällä molempiin suuntiin laukat. Tämän jälkeen oli vuorossa loppuravit ja –käynnit, jonka jälkeen varusteet pois ja poni pääsi riimussa syömään vihreää tarhan vierestä. Tarkoituksena olisi aidata ponille pieni oma laidun, kun pellot on kylvetty jälleen kerran. Tänään kaivan Pihvin kärpäshupun esiin, ettei hyttyset enää kiusaile silmiä.

 

Tuntuu haikealta kirjoittaa tänne, kun yksi oleellinen asia on jäänyt pois. Eilen kameran kaivaminen laukusta takaisin käyttöön tuntui mahdottomalta, kun enää jäljellä ovat toisesta vain muistot. Kuten jo sanottua, elämä jatkuu edelleen, vaikkei se niin helppoa olekaan. Päivä päivältä kaikki tuntuu jo helpommalta, vaikkei sitä oikein uskoisikaan.