Nämä ei ole hyvästit, vain pitkät näkemiit.
Taivaalle syttyi viimeyönä uusi tähti, kun meidän pieni prinsessa Siltteri sai siivet selkäänsä ja lensi auringon laskun myötä pilvien päälle katselemaan meitä ♥ Ikävä on valtava ja tunne sanoinkuvaamattoman tyhjä. Kyyneleet vain juoksevat, ajattelee sitten mitä tahansa.
Hetki ennen lopetusta joutsenet laskeutuivat pellolle. Se oli viimeinen asia, johon Siltteri jaksoi reagoida. Tyttö taisi lähteä näiden mukaan. Ilta oli kaunis, vaikka koko päivän oli ollut sateista.
Ensimmäistä kertaa päätöksen teko tuntui helpolta ja oikealta. Silloin kun tuntee omansa, ymmärtää sen viimeisen toivomuksen ja päätöksen teko tuntuu oikealta. Silloin voi todeta olevansa aito ja oikea hevosenomistaja, sain kuulla.
Siltteri kulki viimeisen matkan parhaan ystävänsä kanssa, ja nukahti tämä vierellään. Elämä tuntuu raskaalta, eikä tätä pysty vielä käsittämään. Pihvi nukkui yönsä rauhallisesti tallissa, ensikertaa yksinään. Nyt poni juoksee ja huutaa ystävänsä perään. Sen tuska on kaikista pahinta.
Elämä jatkuu, nyt vain joukosta puuttuu kiltein, positiivisin ja kaunein hevonen, jonka olen koskaan tuntenut. Se vie aikaa, mutta varmasti vaivan arvoista.
Siltteri lähti hevosten taivaaseen 18.5.2012 syntymäpäivänsä aattona.
Mitä ihmettä? :'(
VastaaPoistaOtan osaa...
Elämä ei ole aina reilua. :'/
PoistaEn tienny et Se lopetettiin
PoistaPaljon paljon voimia sinne <3
VastaaPoistaKiitos, niitä tarvitaankin!
Poistaeikä!! otan osaa ja voimia kaikille, et varmaan halua kerto mikä Siltteril oli? :( <3
VastaaPoistaKiitoksia, voimia tässä tarvitaankin! Äkillinen suolenkiertymä ja kaasuähky, päivän taistelun jälkeen tämä oli ainut ja oikea ratkaisu.
Poistavoi ei :(
VastaaPoistaNiinpä. :/
PoistaHurjan paljon voimia sinne! ♥
VastaaPoistaKiitoksia!
Poistavoiei, voimia paljon :( <3
VastaaPoistaKiitoksia!
PoistaVoimia ja jaksamisia sinne ♥
VastaaPoistavoi ei :( koittakaa pärjäillä! <3
VastaaPoistamitenkäs tästä jatkuu nyt, saako Pihvi uuden kaverin tms?
Yritellään, ja pakko se on nyt pärjätä. :)
PoistaElämä jatkuu, tällä hetkellä on niin sekavat tunteet, että vaikea sanoa mitään. Kyllä nyt toistaiseksi on tavoitteena saada ponikaveri ainakin lainaan, että saa lisäaikaa miettiä mitä haluaa.
Voi ei! Voimia hirmuisesti sinnepäin! Siltterin on nyt parempi olla ja olet tehnyt aivan oikean ratkaisun päästäessäsi Siltterin iki-vihreille.
VastaaPoistaKiitoksia, niitä tarvitaan! Näin itsekin uskomme ja Siltterikin sitä toivoi.
PoistaVoimia! <3
VastaaPoistaKiitoksia!
PoistaVoi ei! Tosi paljon voimia sinne suuntaan :(
VastaaPoistaKiitoksia, niitä tarvitaan!
PoistaVoimia! Samanlaisia tunteita - äkillisiä ja vähemmän sellaisia - triplana kokeneena on vain pakko sanoa, että aika kultaa muistot ja pikkuhiljaa helpottaa.
VastaaPoistaKiitoksia! Äkilliset ovat aina äkillisiä ja ratkaisut on pakko tehdä nopeasti - tässä tapauksessa ei ollut enää kahta kysymystäkään. Olo helpottuu pikkuhiljaa, elämä jatkuu...
PoistaVoi ei :(( Voimia ihan hirviästi!
VastaaPoistaKiitoksia, niitä tosiaan tarvitaan!
PoistaVoi ei! Paljon, paljon voimia teille! ♥♥:(
VastaaPoistaKiitoksia, niitä tarvitaan!
PoistaEikä :< Oon ihan hämilläni, vastaha luin uusinta päivitystä ja Siltteri oli täysissä voimissaan... Elämä on niin hauras! Osanotot ♥
VastaaPoistaNiinpä! Asiat vain menevät niin äkkiä... Torstai-iltana kuitenkin hevoset laitettiin talliin ja kaikki oli paremmin kuin hyvin, ja vuorokauden päästä toinen lähtikin jo taivaslaitumille.
PoistaHyvää matkaa Siltteri <3
VastaaPoistaPaljon, paljon jaksamisia omille ihmisille ja ponikaverille :´(
Toivottavasti on jo perillä ♥ Jaksamista tarvitaan!
PoistaVoimia. <3
VastaaPoistaKiitoksia, sitä tarvitaan!
PoistaPaljon voimia ja jaksamista sinne! Siltterillä alkoi pitkä laidunloma nyt; ei murheita kivuista tai huolista. Rapsut Pihville ja vielä osan otot:(
VastaaPoistaKiitoksia! Niin se on ja näin on parempi. Vielä kun itse ymmärtäisi täysin...
PoistaRohkea Anna! Vaatii omanlaistaan rohkeutta tehdä se viimeinen päätös. Ja niin kuin tuolla jo kirjoitit, niin se vaan on. Pienenkin eleen rakkaasta hevosestaan huomaa, kun on sen todellinen ystävä <3 Silloin on helpompi antaa sen mennä. Vanttu lähti nousevan myrskyn selkään, Siltteri auringonlaskuun joutsenten saattelemana. Ehkä ne siellä nyt yhdessä kirmaavat, kahlaavat ja pluttaavat lammikoissa :)
VastaaPoista-H
Näin se on, tässä kohdalla aamulla jo ensimmäisellä silmäyksellä näki, että vielä tänään tämä loppuu... Vaikka päätös niin sanotusti helppo oli eikä muita vaihtoehtoja enää omassa mielessään antanut, asian tajuaminen "nyt tyttö on poissa" ei ole tapahtunut oikein vieläkään. :'( Hirvittävä ikävä minulla kuin kaikilla meillä muillakin, mutta uskon kuitenkin, että kaikella on jokin tarkoitus...
PoistaHevosen poismeno jättää arkeen ison aukon, jonka täyttäminen on vaikeaa. Pitkään tuntuu tyhjältä, eikä kaipuu ja ikävä kai koskaan unohdu...
Poista-H
Voimia! :(
VastaaPoistaKiitos, niitä tarvitaan!
PoistaEn koskaan oo enne lukenu mitää näin koskettavaa! Itellenikin meinasi ihan tosissaan tulla kyyneleet silmiin vaikka tää on eka kerta ku luen sun blogia! Voimia sinne ihan kamalasti! mä itekki tiiän ton tunteen ja otan osaa:/ mikä tolla hepalla sitten oli kun piti lopettaa? :'( Pärjäile!!
VastaaPoistaKiitos, niitä tarvitaankin! Äkillinen suolenkiertymä ja sen myötä kaasuähky, mitään ei tehtävissä... :'/
PoistaTää oli eka kerta, kun luin sun blogia ja itku tuli silmään... :(
VastaaPoistaJusthan mää luin villivarsaa ja katoin et onpa ihanan näkönen suomenhevonen.
Voimia Sulle Ja Kaikille Siltterin tunteneille ! ♥♥♥♥♥
Niinpä, aika muuttuu niin valtavan nopeasti, ettei sitä vielä kuukaudenkaan jälkeen tahdo tajuta... :/
PoistaEksyin vasta äsken tätä blogiasi lukemaan ja huomasin, että tuo on se sama Siltteri jolla minäkin olen Ruskolla joskus ratsastanut!
VastaaPoistaMutta otan osaa! :( Siltteri oli _hieno_ heppa!
Yllättäviä kavereita täältä netin maailmasta eksyykin eteen! :) Kiitoksia, sitä Siltteri tosissaan oli ja on edelleen :)
PoistaPäädyin tänne blogiin kesäkuussa luettuani Pihvistä kertovan jutun Villivarsasta,ja kun luin tämän,liikutuin todell! )): Otan osaa , ja vaikka tuosta on jo aikaa,niin varmasti vielä suret!):
VastaaPoistaMinun lemppariheppa on 28v ja nivelrikko ja se aiotaan lopettaa, joten on surullinen , epävarma ja pelokas olo): Mutta onneksi sinulla on Pihvi,joka auttaa sinua jaksamaan♥
Kiitos osaanotoistasi, kyllähän Siltterin lähtö jätti ison aukon elämäämme. Onneksi on Pihvi ♥
PoistaSinunkin lempiheppasi on saanut elää pitkän elämän, ja teillä on varmasti monia hienoja hetkiä takana! Sanotaan, että aika kuultaa muistot - ja niin se tosiaan tekeekin. Kannattaa surra rauhassa, se helpottaa. Elämä antaa ja elämä ottaa, mutta tärkeintä on, ettei hevosystävä tunne enää kipua ♥
Voi kun kauheeta!!!! :'(
VastaaPoistaElämä ei ole aina niin mukavaa, mutta jossain vaiheessa suru helpottaa. :/
PoistaOtan osaa :(
VastaaPoistaLuen sun blogia nyt ekaa kertaa, mutta aloin itkeä ihan järkyttävästi lukiessani tätä ja Siltterin sivua.
Ehkä tämä tuntuu niin kamalalta juuri sen takia, että oma eka hevonen kuoli juuri samoihin oireisiin. Siitä on jo kaksi vuotta, mutta siltikin itkettää aina. Nykyinen hevonen saa unohtamaan kaiken menneen, mut aina välillä sitä vaan eksyy liian kauas muistoihin.
Tsemppiä sulle!