Hän tahtoo nimensä tähtiin

Pihvi + irtojuoksutus on aina niin mielenkiintoinen yhtälö! Alkuun ehtisin juoksuttaa Pihviä liinassa hetken, kunnes totesin, että parempi vain päästää poni vapaaksi ja antaa painella mielensä mukaan, kun energiaa oli ilmeisesti hieman patoutunut. Nyt sai sitten poika päästellä mielensä mukaan, ja niin varmasti tekikin - aika hirvittävää vauhtia paineli sinne sun tänne, välillä ravaten komeasti polvet korkealle ja sitten taas laukalla!

Huomasin tänään, että Pihvin ruskeat suitset ovat melko isot ponille tällä hetkellä… Eipä oikeastaan mikään ihme, sillä ostin suitset talvella, ja silloin olivat oikein sopivat – tuo ponin talvikarvan määrä päässäkin on niin hurja. Kyllähän nuo vielä menevät, mutta voisin kaivaa toisetkin suitset esiin, kun sellaiset nyt kerta on. :)

Ensiviikolla voisin koittaa vihdoinkin mennä ajamaan Pihviä. Tosiaankin, olisin halunnut myös ohjasajaa tai ratsastaa, mutta itselläni on polvessa melko ilkeä tulehdus, joten jääkööt ne sitten tulevaisuuteen. Pettymyksekseni huomasin myös, ettei Turussa järjestetä tänävuonna shetlanninponien rotunäyttelyä, Driving Classiin olisi ollut kiva osallistua jälleen kerran. Ei voi mitään, näin tällä kertaa! 

Kyllä ne murheet tulla saa,
kyllä ne huolet tulla saa,
me kestetään mitä vaan ~ ♥

Koivunoksa hiljaa hakkaa ikkunaan

Kengittäjä kävi laittamassa hevosten kaviot taas kuntoon! Molemmat saivat vanhat kengät takaisin jalkoihinsa, hokkikengillä siis mennään. Alkuun oli tarkoitus jättää vain Pihville hokit jalkoihin, mutta päädyttiin, että Siltterikin saa omansa pitää, kun kerran pellolla ratsastellaan. On sitten vähän enemmän pitoa tossujen puolesta.

Molemmat saivat odotella kaverinsa kengityksien ajan, ensin Siltteri, sitten oli Pihvin vuoro. Pihvi yritti sähläillä Siltterin vuoron aikana, mutta sitten oli perusteellisten rapsutusten vuoro, ja niin sähläykset ja eri hajut unohtuivat ponin mielestä ja niin ponin ylähuuli alkoi elelemään omaa elämäänsä…! Ulkona oli aikamoinen ilma - sadetta ja tuulta. Siltteriä hieman tallissa pelotti ulkoilman myllerrys, mutta takaisin ulos päästyä molemmat rauhottuivat. :)

Ne meistä jää jälkeen minne vaan

Häntä tötterölle ja menoksi! Pihvillä tosiaankin oli vauhti päällä – virtaa ilmeisesti pojalle kertynyt siinä määrin, että nyt oli aika päästellä… Ja sitähän tosiaan tehtiin. Olin alun alkaen ajatellut, että mennään koulujuttuja läpi, mutta toisin kuitenkin kävi, että parempi tänään oli sitten purkaa energiaa reippaammassa tahdissa, kuin väkisin alkaa tehdä pohkeenväistöjä ja laukanvaihtoja. Jätetään ne vaikka sitten ensikertaan!

Alkuun mentiin reipasta kevyttä ravia, johon yhdistettiin hieman temponvaihteluita. Pihvi ei millään olisi malttanut hidastaa menoa yhtään, mutta kokeiltiin kuitenkin. Lisäksi mentiin ympyränpienennystä, joka meni, saanko sanoa, että loistavasti! Siihen nähden mitä se joskus on ollut… Tässä kohtaa huomaa sen, miten yhteistyö ja luottamus kehittyy vuosien varrella – kolmisen vuotta sitten Pihvin kanssa sai vielä tapella lähestulkoon jokaisesta asiasta, mutta nyt poni toimii kanssani suurin piirtein sormia napsauttamalla. Se on se hieno tunne, joka jokaisen hevosenomistajan tulisi kokea joskus. :)

Pukkeja ja kaikenlaisia ilmahyppyjäkin sateli, poni oli vain niin innoissaan, kun korvat pystyssä painelee pitkin peltoa – välillä hieman liiankin reippaasti! Välillä pitää päästä irrottelemaan ja purkamaan paineita.

Pihvi on niin hienossa karvassa! Muutenkin poni on kaikin puolin hienossa kunnossa, ja tosiaan talvikarvasta on enää muutamia haituvia jäljellä siellä täällä. Kyllä nyt kelpaa!

Uusia heinätuppoja

Eilen Pihvi ja Siltteri siirtyivät aidan toiselle puolelle – eilen illalla saatiin kuntoon laitumen toinen puolisko, vaikkakin alkuun näytti siltä, ettei tästä mitään tule. Siimaleikkurin kanssa oli hieman ongelmia, mutta käyntiin lähdettyä tulikin sitten siistittyä aidan aluset ja niin hevoset pääsivät uudelle puoliskolle.

Katselin tuossa Ilmatieteenlaitoksen sivuilta, että sadetta on taas illaksi luvattu – samaten ensiviikoksi. Toivonmukaan sää nyt oikeasti hieman kirkastuisi, ei kesän ihan tällainen kuulu olla… Aikani kuluksi olen kuluttanut nyt nettikauppoja, katsellen, jos jostain löytyisi kivannäköisiä varusteita Pihville, ajatellen nyt lähinnä valjakkoajoa. Jännesuojat ovat ostoslistalla, samaten uusia valjaita olen katsellut, ja muutamat ehdokkaatkin löytyneet. Katsellaan, jos tällaiset meille ilmestyisivät! ;)

Loppuun vielä uusi video, jonka tein Pihvistä. Ei mikään kauhean ihmeellinen, mutta itselleni omalla tavalla tärkeä, yhdistyy monien vuosien asioita muutamaan minuuttiin. :)

Erottamattomat, sitä he ovat

Onpas taas viimepäivinä satanut… Masentavaa. Pihvi on saanut olla vapaalla, alkaa poni näyttää jo talvikarvan lähdön suhteen oikein hyvältä – enää ei hirveän paljon tuota talvikarvaa ole, josko juhannukseksi meillä olisi kesäkarvainen ponipoika! Kärrytkin saatiin nyt laitumelle, heti vain kun sateet antaisivat periksi, menen kyllä ajamaan.

38 lukijaa! Mistä teitä oikein tulee, suuri kiitos kaikille!

Muokkailin tässä tätä blogia, lisäilin kaksi välilehteä, josta voi lukea nyt Pihvin, sekä minun esittelyt. Lisäksi nyt kaikilla on mahdollisuus kommentoida. Haluan kuulla mielipiteenne – millaisia kirjoituksia haluaisitte lukea? Ystäväni sanoin näitä erikoispostauksiksi, ja niitähän ne ovatkin kuulumisten lisäksi. Kaikki toiveet huomioidaan, joten laitelkaahan ideoita ja parannusehdotuksia tulemaan! :)

Written in the stars

Melkoinen helleviikko takana, ja nyt tuleekin vettä… Kaikeksi onneksi vielä ei paarmoja ole ollut niin tolkuttomasti, kuin esimerkiksi viime kesänä. Tosin kaipa nämä ötökät ilmaantuvat pian, ja siitä alkaakin sitten se suihkuttelumaraton myrkkyjen kanssa. Torstaina ratsastin Siltterin kevyesti pellolla, meni ihan mukavasti, vaikkakin viime kerrasta oli jo aikaa. Pitäisi tamman kanssa päästä päästelemään ylimääräiset höyryt pois, jospa sitten jaksaisi keskittyä paremmin.

Pihvin kanssa kävin eilen illalla – sunnuntaina - kävelyllä, seuraksi lähtivät ystäväni Roosa Nappi-poninsa kanssa. Pitkää hiekkatietä, jospa lähdetään sitten joku toinen päivä metsään kävelemään! Itselläni on polvi taas vaihteeksi hieman huonossa hapessa, koko talven arvuuttelin sen kanssa, tulehdus päällä, ja nyt taitaa uusiutua…

Nyt tällä viikolla olisi tarkoitus saada kärryt laitumelle, ja aloittaa Pihvin kanssa taas ajaminen – nyt poni on saanut olla vapaalla & liikkunut ratsain. Olen nyt päättänyt, että antaa nyt osan kesän kisoista vain mennä ohi ja treenailee rauhassa – elokuussa on mahdollisesti yhdet kisat, joihin osallistumista voisi pitää päätavoitteena, jos täällä saisi suoritettua joko koulun- tai tarkkuusosion. Maratonia suunnitellaan sitten ensivuoden puolelle, saa nähdä sitten. :)

Yrittää saat, mutta ohi et pääse !

Jotkut asiat eivät muutu, korkeintaan käyvät harvinaisiksi.

Unelmat muodostavat haaveita ja haaveet tekevät elämän.

Hyppelyä, hyppelyä. Pihvi on ottanut jo hieman pyöreyttä laitumella, hienoa! Kun satulan laittoi ponin selkään, vähän tuli naureskeltua, että onko eriparinen poni tullut satuloitua, kun kaula ja ryntäät ovat niin kiiltävässä kesäkarvassa, mutta takapää ja jalat vielä tiputtelevat kuivunutta kuollutta karvaansa. Kyllä se siitä varmasti lähtisi, kunhan vain jaksaisi rapsuttaa ja rapsuttaa!

Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu... :D

Viime hyppykerrasta oli taas hieman aikaa, ja ensimmäiset hypyt hieman tökkivät, kun askeleet eivät aivan olleet kohdallaan. Muutamien kommellushyppyjen jälkeen alkoi nekin sujua, ja hyviä tuli monta. Hieno poni! :)

Enkeleitä joilla ei ole siipiä, kutsumme ystäviksi.

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa

 Kesälaitumelle! Kaksikkomme kanssa tänään sitten tallustelimme 10km hevostemme laitumelle, missä saavat nyt sitten olla syksyyn saakka. Pihvillä on muuten ollut nyt vapaata, sillä itselläni on ollut paljon kiireitä – töitä, autokoulua sekä hevosten laidunta on täytynyt laitella myös.

Pihvillä on kesäkarvan vaihto ihan hyvällä mallilla, poni yleensä vasta juhannukseksi saa upean kesäkarvansa esille, mutta nyt taitaa tämä ilotapahtuma aikaistua! Muutenkin poni saan nyt kerätä itselleen hieman massaa ja sitten on ilo jatkaa treenaamista. Loppuun hieman kuvia, nehän kertovat enemmän kuin tuhat sanaa? :)  

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan