Eilen olimme Pihvin kanssa Urjalan Hessi-tallilla ensimmäisissä valjakkokisoissamme! Sain alueluvan helmikuussa, ja lumimassan vähennyttyä alkoi Pihvin kanssa ahkerampi treenaaminen, joka huipentui nyt viimeviikkoihin, kun päästiin kuivuneelle pellolla harjoittelemaan itse asiaa – keilaportteja, pujottelua, laukkaa, ja niin edelleen. Lisäksi jännitystä odotteluun toi mäkivyö, jota ei ensi alkuun meinannut löytää mistään, ja löytyisikö sitten meidän ponimukselle sopivan kokoinen…
Varusteet tuli kuitenkin löydettyä ja hankittua, kilpailuihin ilmoittauduttua, varusteita ommeltua ja jännitettyäkin oikein urakalla! Kun matkaan lähdettiin ja kilpailupaikalle päästiin, singahdin ensitöiksi opettelemaan rataa, jonka perusosalla oli 12 perusestettä ja yksi sarja, joka piti sisällään 4 samanlaista estettä. Kyseessä oli valjakkoajon C-koe, joka tarkoittaa tarkkuuskilpailua – kentälle on aseteltu rata keilapareista, joiden kaikkien päässä on pallot, jotka putoavat – samaan kaavaan kuin esteratsastuksessakin.
Tavoitteenani kilpailuihin lähdettäessä oli hyväksytty suoritus, josta olisi hyvä jatkaa eteenpäin. Olin ilmoittanut Pihvin kahteen luokkaan +30cm sekä +25cm, mutta eräästä syystä kilpailumme meidän osalta typistyi yhteen luokkaan… Kisapaikalla poni oli pörhäkkä, haisteli joka puolelle, hirnui ja ihmetteli. Lämmittely sujui reippaasti, yritin hakea myös laukkaa ponilta, mutta se ei oikein siihen tilanteeseen irronnut, joten tätä harjoitellaan vielä paljon kotona!
Radalla itseäni suoraan sanoen jännitti hirvittävästi, mutta pistetään se ensimmäisten kisojen piikkiin! Koko rata mentiin reippaalla ravilla, ja neljän portin sarjan kohdalla viimeiselle esteelle tultiin hieman vinossa, ja siten pyörä töytäisi pallon tötterön päältä ja tuli sitten 3virhepistettä siitä. Kaikin puolin rata meni hyvin ensimmäiseksi radaksemme, ja sen ansiosta päästiin palkintojen jakoon hakemaan Kunniakirja ensimmäisten aluevaljakkokisojen hyväksytystä suorituksesta!
Pihvi poseerasi nätisti palkintokehässä ja kunniakierroksellekin päästiin – joka tosin loppui hieman ennen aikojaan. Ponin potkuremmi pääsi valumaan liian alas, ja tästä poni alkoi potkia, joka vaikutti ensi alkuun melko vaarattomalta, mutta kärjistyi siihen, kun voimasta alkoivat molemmat aisat vääntyä ja katkesivat, kummankaan kuitenkaan irtoamatta paikoiltaan. Itse lensin niskalleni alas kärryiltä ja poni pääsi singahtamaan kentältä lämmittelyalueelle, jonka reunaan kuitenkin pysähtyi ja kiitos niille, ketkä Pihvin ensimmäisinä kiinni saivat! Kaikeksi onneksi ketään ei loukkaantunut, vaikka vaaranpaikka olikin lähellä.
Nyt ovat uudet kärryt ostoslistalla ja kilpailuita kiikarissa – eipä tämä tähän jäänyt! Kokonaisuudessaan hieno päivä, vaikkakin meiltä toinen luokka jäi välistä – sillä ei ole merkitystä, kunhan kaikki ovat kunnossa. :)
