Viistäköön siipeni maata

Huomisesta tulee parempi päivä kuin monesta muusta päivästäni. Toivottavasti.
(31. joulukuuta 2011)

Kirjoitin viime uudenvuoden aattona varmaan ensimmäistä kertaa henkilökohtaisemman kirjoituksen. Se käsitteli vuottani 2011, joka ei ollut helpoimmasta päästä. Josku sitä ajatteli, miten raskasta on - kunnes oikeasti tulee raskasta. Olisikohan tämäkin kirjoitus minulle itselleni? Tuleeko huomisesta parempi päivä kuin tänään on? Onko täydellistä päivää olemassakaan? Toivoisin, että muistaisin päivittäin omat sanani; Annan itselleni anteeksi ja mahdollisuuden myös epäonnistua - ja mahdollisuuden korjata virheet ja yrittää uudelleen. Välillä tuntuu siltä, että inhimillisyys itseä kohtaan unohtuu.
Itse stressaan koko ajan, missä ja milloin tahansa ja mistä tahansa. Jopa silloin, kun ei ole mitään stressattavaa, alan stressaamaan siitä, ettei minulla ole mitään stressattavaa ja lopputulos on sama - olen stressaantunut. Tuleeko siitä ihmiselle normaalitila, vai niin sanotusti pakkomielle? 

 Useimmat stressinaiheet ovat työt, raha ja aika. Kaikki liittyvät kaiketi pelkoon, että joskus kun haluan tehdä jotain, minulla ei ole varaa ja aikaa tehdä sitä. Ajan stressaamisen ja siitä hermoilun aloittamisen muistan hyvin - joskus nuorempana laskin tunteja 'miten kauan saan vielä leikkiä ennen harjoituksiin lähtöä'. Kaikenlisäksi kävin vielä omasta tahdostani harjoituksissa. Teen samanlaista laskua edelleen, etenkin iltaisin - miten kauan saan nukkua ennen aamuherätystä, vaikka hyvin voisin mennä nukkumaan aiemmin.

Tehdyistä ongelmista ja jahkaamisista palautus maanpinnalle tosielämään on karu ja vähintäänkin ikävä. Se, kun kaikki ei menekkään kuten pilvilinnoissa, on tullut huomattua vuoden aikana. 

 Miksi jotkut asiat ymmärtää vasta, kun on liian myöhäistä? Kysymys on pyörinyt mielessäni useasti niinä hetkinä, kun on ollut heikko olo. Minulla on valtava ikävä Siltteriä, joka oli paras ystäväni. Vielä muutama kuukausi kaipasin eniten hevosen fyysistä olemusta - nyt pidemmän ajan jälkeen hevosen vaikutus henkiseen puoleen on korostunut. Siltteri oli sellainen ystävä, minkä kanssa saattoi puhua mistä ja miten tahansa. Joku saattaisi sanoa, että se oli vain hevonen - en minäkään sano näille ihmisille, että joku toverisi on vain ihminen.

Muistan niin elävästi sen hetken, kun viime talvena seisoin Siltterin kanssa yhdessä lumikinosten keskellä pilkkopimeässä ja minulla oli huono olo. Itku silmässä puhuin tammalle, joka katseli jonnekin kauas. Kun maltoin irrottaa katseeni harjasta, näin yllä tähtitaivaan. Katsoimme samaan suuntaan, ja toivoin, ettei nämä hetket ikinä loppuisi. Silloin muistan ymmärtäneeni jälleen sen, miten pieniä me kaikki täällä ollaan.
Vasta nyt tajuan sen, miten tärkeää tämän hevosen läsnäolo oli minulle, niin hyvinä kuin vähemmän hyvinä hetkinä. Tiedän, etten voi enää kokea uudelleen samaisia hetkiä, mutta minulla on muistot menneistä, ja mieli avoinna tulevaan. Lisäksi minulla on Pihvi. 

Joku varmasti ajattelee, mitä Pihvi sitten on, jos Siltteri kerran on paras ystävänä. Pihvi on myös sitä, miksi niitä tarvitsisi olla vain yksi? Koska kukaan ei ole samanlainen, ei hekään ole - kukaan ei voi korvata toista millään tavalla. Pihvin kanssa teemme ja touhuamme erilaisia asioita, päästelemme pellolla, rapsuttelemme tarhassa ja juttelen ponille. On asioita mitä ei voi selittää, ne täytyy vain kokea ja ymmärtää.
Kerta toisensa jälkeen saa huomata, miten yllättävää elämä onkaan. Kun asiat muuttuvat hetkessä päälaelleen, suunnitelmat muuttuvat tai vauhti vaihtaa suuntaa. On paljon suuria aarteita - niitä voivat olla vaikka terveys, ystävyys, rakkaus ja luottamus.

Mielessä risteilee asioita niin paljon, että ne törmäilevät toisiinsa ja järkevältä tuntuva teksti alkaa hiipumaan. Silloin on parasta päästää irto sormet näppäimistöstä. Miten mieli seikkaileekin luonnos ja julkaise -painikkeiden välillä. 

Tiedän, että minua koetellaan nyt. 
Tiedän myös, että jokaisen vastoinkäymisen jälkeen olen entistä vahvempi. 
Tiedän myös sen, että Pihvi odottaa sisällepääsyä ja iltaruokia.

voiko onni olla tässä kun ollaan vaan
eikä edes pyrkimässä, sen suurempaan

Laidasta laitaan

Viimepäivinä on tapahtunut taas monennäköistä, eikä koneen äärelle kirjoittelemaan ole oikein ehtinyt. Nyt luvassa siis koostetta! 

Torstaina mentiin kuuden jälkeen hevosklinikka Anivetin avoimiin oviin, oli tosi mukavasti järjestetty! Porukkaakin oli paikalla paljon. Katsottiin kiropraktikkonäytös maneesissa, oli tosi mielenkiintoinen juttu. Tämä jälkeen mentiin tallille, ohjasajoin Pihvin pitkästä aikaa. Poni toimi kokonaisuudessaan tosi hyvin, lopussa taisi alkaa kiukuttamaan ympyröiden teko ja kääntyminen uralta tuotti ongelmia. Muuten meni kivasti, rapsuteltiin pitkään töiden jälkeen ja poni pääsi tämän jälkeen talliin nukkumaan.

Eilen, perjantaina minulla olikin lomapäivä ja aamulla lähdettiin Säkylään. Mikalla oli sotilasvala, joten siellä meni koko päivä neljään asti ekaksi seuraten kentällä ollutta valatilaisuutta, tämän jälkeen ohimarssia, syömistä, tupiin ja muuhun alueeseen tutustumista. Porukkaa oli tosi paljon, ja hieman hämmennystä aiheutti parkkipaikat, vaikka me päästiinkin alueelta tosi sujuvasti pois.

Tänään kävimme aamulla Suomen Ratsutarvikkeen kirpputorilla ja samalla itse liikkeessä. Olisihan sitä tietysti itsekin voinut tsekkailla varusteemme myyntimielessä ja varmasti tavaraa olisi tänne löytynyt, mutta ehkä joku toinen kerta sitten! Alla kuvat omista ostoksistani, ja näiden lisäksi ostettiin kaksi säkkiä turvetta.

Pony-kokoiset jännesuojat 1e ~ pintelipatjat 4kpl 3e ~ hevosnaulakko 2e

Satulanmallinen paksu satulahuopa 1e ~ HKM-hanskat 16e ~ lakunamit 6.50e

Hanskat ja namit ostin liikkeestä.

.

my little pony :)

Anssia katsomassa

Käytiin tänään katsomassa Anssia! Oli oripoika viikossa muuttunut, vaikkei sitä heti uskoisikaan. Massaa näytti tulleen lisää, ja pojasta oli tullut entistä komeampi. Vettä tihkutteli, ja hepoilla oli jokin pyöri, kieri, juokse -vaihe meneillään, kun naapurilaitumen kaksi hevosta ja Anssi omalla puoliskollaan kirmasivat laidunta edestakaisin heittäen välillä pitkäkseen mutaan kierimään. Pierupukkilaukkaa, hieman ihmettelyä ja uudestaan!

Anssi 1v 3kk.

Taitaapa se syksy kolkutella pikkuhiljaa, vaikka itse vielä vannon kesän nimeen niin kauan, kunnes pellot puidaan ja puiden lehdissä on kutakuinkin vihreää. Pimeää on jo kymmenen aikaa, joka aiheuttaa pientä masennusta pitkistä kesäilloista - mihin ne nyt taas oikein hävisivätkään! Tallilla ei kuitenkaan ollut satanut niin paljon, ainakaan tarhasta ja Pihvin karvasta päätellen. Oli niin ihanaa laittaa poni sisälle kuivaan syömään ja nukkumaan, kun aikaisempina vuosina kaksikkomme vietti kesät säällä kuin säällä ulkona.

Heppa naapuritarhasta lähti jonnekkin...

Projektiviikonloppu + video

Mukava viikonloppu takana! Koko viikonloppu tuli vietettyä Mikan kanssa tilalla. Pienenä, tai hieman isompana projektina oli estekaluston kunnostamisen jatkaminen - eihän tuo homma ole seissyt kuin vasta 'vähän' aikaa. Lauantaina oli ihan mielettömän hieno ilma, otin aamulla Pihvin kahdeksan aikoihin ulos. Ilma oli todella sumuinen, tilalta ei nähnyt pellon yli tielle, jonne normaalisti on ihan selkeä näkymä. Laitoin Pihvin tarhaan syömään kuivia heiniä, poni tulisi pääsemään myöhemmin päivällä laitumelle. 

Teimme Pihville lauantaina uuden pikkulaitumen pihan portin pieleen, jossa poni tyytyväisenä viettikin päivänsä mutustellen. Oli aika siirtyä pikkuprojektien pariin - puomien viimeiseen hiontaan, uusien estetolppien kappaleiden sahaamiseen sekä kokoamiseen. Kävimme kolmen maissa hakemassa äitini ja isäni kanssa heinäkuorman läheiseltä tilalta, nyt on Pihville taas heinää hetkeksi aikaa.

Saimme projektin ihan hyvään malliin jo lauantaina - kaikki puomit hiottua ja teipattua sekä kaksi uutta estetolppaa valmiiksi. Laitoin Pihvin tämän jälkeen tarhaan ja ajeltiin kodin kautta mökille viettämään iltaa syönnin, uinnin ja saunomisen merkeissä. Siellä se ilta sitten vierähtikin - puoli yhdentoista aikoihin tulimme takaisin ja Pihvi pääsi samantien sisälle syömään iltaruokiaan. 

Sunnuntaiaamu ei ollut edellisen aamun tapaan yhtä suotuisa - yöllä oli mitä ilmeisimmin tullut vettä. Sadetta lupailtiin koko päiväksi, sitähän myös saatiinkin. Kiikutettiin puomit ulkovajaan, jossa aloittelin hieman maalaamista. Lopputuloksen näkee vasta myöhemmin! ;) Sunnuntainakin poni pääsi päiväksi laitumelle, keitin otukselle jopa desin pellavapuuroa toivossa, että maku olisi muuttunut muutaman vuoden jälkeen. Pettymykseksi sitä se ei ollut tehnyt, ja niin ämpäri sai kyytiä ja vihreän syöminen jatkui.

Illalla laitettiin äitin kanssa Pihvi sisälle, Mika palasi jälleen palvelukseen viikonlopun loman jälkeen. Tuntuu siltä, että koko viikko olisi ihan täyteen buukattu - perjantaina on Säkylässä vala, jonne olen tietenkin menossa. Torstaina eläinklinikka Anivetissa on avoimet ovet, jonne haluaisin mennä, Anssia haluaisin käydä katsomassa + ikuiselta tuntuva "auto puhtaaksi" -projekti, jonka ajattelin käydä vihdoinkin toteen ennen perjantaita. 

Olisi ihan mieletön hinku postailla ahkerasti! Löysin yhden kivan päiväpostausjutun, jonka toteuttamista hieman ajattelin. Aiemmin gallupissa olleet postausehdotukset ovat toteutuksen alla, joten niiden valmistumista odotellessa. Haluaisitteko te lukea jotain erikoista tai kysyä kysymyksiä, jotka mahdollisesti ihmetyttävät? Antakaahan äänenne kehiin, ei me purra... ehkä! :)

Tästä pääset katsomaan videota lauantailta! Hieman Pihvin päivä - tyyppinen video. :)

Hmm...

Anssi.

Orivarsa Anssi, josta on tullut nyt meidän elämämme uusi pieni tähtönen. 

Uusi voi kukoistaa vasta, kun uskaltaa päästää irti vanhasta.

Elämä yllättää silloin, kun sitä vähiten odottaa.

Tunne on aivan sanoinkuvaamattoman hieno.

Onnea, minä!

Noniin, onnea vain itselleni! Nyt on 19 vuoden ikä saavutettuna. Vanhempi ja viisaampi? Ehkä, ehkä ei. Tänään oli ihan tavallinen päivä töissä ja töiden jälkeen seikkailin erehdykseni takia keskustan läpi hakemaan postit ja kotiin. Tulin ostaneeksi tämän jälkeen autooni uudet alumiinivanteet, ehkäpä ne sitten menevät talvirenkaisiin. Vaiko nykyiset vanteet talveksi ja uudet kesäksi?! Ken tietää, mutta onhan tässä aikaa vielä mietiskellä asiaa.

Kiitoksia kommenteistanne Villivarsan kuvaus - kirjoitukseen, niiden saaminen on aina mukavaa. Jos siirrytäänkin pohdiskeluihini... Mietin, mitä kirjoittaisin. Siltterin tarina on edelleenkin vaiheessa, mutta uskon, että hiljaa hyvä tulee. Tajusin tänään töissä ollessani, miten nopeasti aika onkaan kulunut! Nyt on tosissaan jo elokuun puoliväli - enemmän matkaa ensijouluun kuin menneeseen! Mieleeni kapusi viimejoulun blogissamme ollut joulukalenteri sekä isoäitini, joka joka aamu seitsemän aikoihin oli jo klikkailemassa luukkuja auki. Jos suodaan mahdollisuus, olisiko vastaavanlaisen vuoro tänä vuonna uudestaan?

Vatsanpohjalla lentelee useita perhosia, en muistanutkaan, miltä tämä tuntuikaan. Ilmassa on odotusta, ihmettelemistä ja miettimistä, mitä tuleman pitää. Uusia tuulia tällä rintamalla, vaiko ehtiikö ajatukset ja haaveet lytistyä vielä kasaan? Vastaavatko kaikki odotuksia? Vai kaatuuko kaikki jo ennen kuin mitään ehtii tapahtua? Suunnitteleeko sitä itsensä vain pussiin ja ajaa siten asiat liian pitkälle? Vai meneekö asiat niin, että uusi voi kukoistaa vasta, kun uskaltaa päästää irti vanhasta.

Hieman infoa

Ulkoasu muuttui eilen, mitäs mieltä olette? Itse tykkään! Itse blogiin liittyen voisin samalla hieman muistutella asioista, joiden olen ajatellut olevan itsestään selvyyksiä - ainakin itselleni omassa nettikäyttäytymisessä. Minulla on ollut tapana googlettaa hevosteni nimet aika-ajoin, ja katsoa, mitä linkkien taakse kätkeytyy. Täytyykin muistuttaa, että blogistamme kuvien kopionti on ehdottoman kiellettyä. 

Toinen asia, johon olen törmännyt, on muutamat virtuaalihevoset, jotka pyörivät hevosteni nimillä. Kun näytölle hyppii Siltteri -nimisiä hevosia lähestulkoon samalla suvulla, säkäkorkeuksine, luonteineen, syntymäaikoineen, iskee jonkin sortin epätoivo, että eikö nämä harrastajat voisi käyttää näissä tosissaan mielikuvitustaan? Muistan vain itse nuorempana heppaihmisenä pyörineeni samoissa kuvioissa, ja kyllä tuli silloin mietittyä aika tarkkaan kaikkia nimiä, eikä mieleenkään olisi tullut kopioida asioita suoraan muiden elämästä. Parhaimmassa - tai oikeastaan pahimmassa tapauksessa hoitotarina samannimisen hevosen kohtalosta kun tummanruskea liinatukka jouduttiin lopettamaan kaasuähkyn seurauksena sai itseltäni hermot suhteellisen kireälle, oli kyse kuinka mielikuvitusmaailmasta tahansa. Mikäli hevoseni nimi olisi ns. tusinanimi, en olisi lainkaan kummissani tämänkaltaisista löydöistä. 

Ollakko huvittunut vai huolestunut tästä netin maailmasta. Mutta kaikesta huolimatta, uutta kirjoitusta kohtapuoliin perään, hieman eri merkeissä tosin kuin tässä. ;>

Villivarsan kuvaus toukokuussa

Törmäsin tuossa siivotessani kesäkuun Villivarsa-lehteen, jossa poninen kannessa komeilee. Tulin hieman muistelleeksi jutuntekopäivää, ja ajattelin koota siitä tämänlaisen pienen erikoispostauksen. Toukokuussa taisin mainita jutusta vilaukselta, mutten perehtynyt siihen sen tarkemmin jutun salassapitämisen vuoksi. Toukokuun viimeinen päivä lehti sitten ilmestyi kauppojen hyllylle - itse koulun valmistujaisjuhlani jälkeen kipitin juhlamekossa läheisen Prisman lehtihyllylle hakemaan lehden.

Tämän kirjoituksen kaikki kuvat on ottanut valokuvaaja Suvi Elo. Esittelyn jutusta voit lukea täältä.

Valmistautuminen haastatteluun omalta osaltani oli oikeastaan se, että kun tiesin etukäteen haastattelun laadun ja aiheen, muistelin ja kertailin hieman kuluneita vuosia. Pihvin laitoin kuntoon harjaamalla ja valitsemalla varusteet. Sen kummemmin ei valmisteluja ollut, taisin kylläkin tallipihan haravoida! :D

Alkuun oli haastattelu, joka kesti arviolta tunnin, kysymykset laidasta laitaan. Tämän jälkeen Siltteri meni talliin, ja Pihvistä otettiin muutamat juoksukuvat tarhassa. Muuten yleensä niin innoissaan juokseva poni päätti olla oikein näppärä, eikä kunnon juoksua sitten irronnut sitten millään! Ponia kiinnosti vain kameran pitkä putki, johon ei tietenkään saanut koskea. :( Tämän jälkeen Pihville valittiin muutamista vaihtoehdoista lännensuitset ja valittiin tausta kansikuvaehdokkaita varten. Kuvat päädyttiin ottamaan yläpellollamme taivasta vasten.

Tämä kuva päätyi lehden kanteen.

Kuvailujen jälkeen valjastin ponin ja suuntasimme alapellolle ottamaan muutamat kuvat ajosta. Onnistuneiden otosten (ja hyvin epätavallisen lyhyen ajon) jälkeen purin varustuksen, harjasin ponin ja otimme vielä yhteiskuvat minusta ja Pihvistä yläpellolla. Siltterikin oli alun juoksutusten jälkeen päässyt tallista ja viimeiset kuvat olivatkin sitten Pihvin ja Siltterin yhteiskuvien otto, kun kaksikko niin onnellisesti ryhtyi rapsuttelemaan toisiaan.

Kommentit jälleen tervetulleita! :)

Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän.Yhtäkkiä huomaa, se päättyykin tähän.
Ystävän kanssa on helppo kulkea se elämän viimeinen matka ja tämän rinnalle nukahtaa ♥ 

Ilta-aurinko maalaa maailmaan

Kuvia keskiviikolta, kun oltiin mökillä viettämässä iltaa. Pihvillähän oli keskiviikkona myös kengitys aamupäivällä. Itse en ollut paikalla, kun olin töissä, mutta äiti pääsi lähtemään omista töistään hieman aikaisemmin tämän takia. Maanantaina Pihvillä oli toinen takakenkä melkein irti, otettiin se silloin pois. Kolmikenkäisenä poni kulki siis keskiviikkoon asti, jolloin laitettiin jälleen vanhat kengät alle. Muuten Pihvi on viettänyt osan päivästä tarhassa, ja osan laitumella. :)

Keskiviikkona lähdettiin sitten mökille viettämään iltaa saunomisen ja uinnin merkeissä. Tuuli kovasti ja aallot järvellä olivat huikeita niiden pyyhkiessä rannalla olevan suuren kiven ylitse. Sorsat pulikoivat rantavedessä, saunassa oli mukavat löylyt. Kauempana järvellä uiskenteli ihana joutsenpariskunta.

On niin paljon asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi
- avaa vain silmäsi.

Varustepostaus nro 3; pintelit & suojat

Varustepostaussarja jatkukoot tällä osiolla - nimittäin pintelit ja suojat. Tämä on varmaan yksi vähiten käytetyitten varusteiden lista ainakin meidän kohdalla. Kummallakaan hevosistamme ei ole ollut varsinaista tarvetta käyttää suojia, ja Pihvi ei omista edes sellaisia. Siltterillä aikanaan käytettiin pääasiassa hypätessä ja maastossa suojia, Pihvillä vain putsit ovat riittäneet hyvin.

Siltterin suojat eivät ole mukana esittelyssä.

Osastossa joustopintelit;
2 kpl valkoisia pinteleitä
2 kpl mintunvihreitä pinteleitä - ovat ns. ponikokoa K-Maatalous
4 kpl tummanpunaisia pinteleitä - Horse House
4 kpl vaaleansinisiä pinteleitä - Horse House

 Fleecepinteleitä;
4 kpl ruskeita pinteleitä - ovat ponikokoa Suomen Ratsutarvike
4 kpl punaisia pinteleitä - shettiskokoa Suomen Ratsutarvike

4kpl vaaleanpunaisia fleecepinteleitä

Heijastinsuojat koko S - Agrimarket.
Sopivat Pihville takajalkoihin ja ovat nimenomaan heijastinkäytössä. 

Putsit ovat Pihvin oikeastaan ainoat suojat, ja niitä olen käyttänyt etujaloissa suojaamassa mahdollisilta polkemilta. Näiden käyttö on perujaan raviajoiltamme, ja on jäänyt lähes arkipäiväiseksi asiaksi liikutusten yhteydessä - oli kyseessä niin ajoa taikka vauhdikkaampaa ratsastusta.

Kaikki kokoa S / pony, pinkit ovat samalla myös heijastinsuojat. Kuvasta puuttuvat vaaleanruskeat perusputsit ilman rypytystä.

Pinteleiden alle muutamia alusia.

Pihvin kuljetussuojat ja takajalkojen hivutussuojat. Kuljetussuojat ovat olleet jaloissa matkoilla ja hivutussuojat vain muutaman kerran, ovat hieman epäsopivat. 

Hieman tynkä kirjoitus, mutta tämänlainen kuitenkin! :)