Toivekuvapostaus nro 2

Pihvin lempiruoka

Ensimmäinen kuva Siltteristä

Ensimmäinen kuva Pihvistä

Vapaus

Ilo

Suosikkivaruste - Pihvin Päällikkö-riimu :3

Onnistuminen - Pihvi & 105cm

Suosikkikuva minusta ja Siltteristä

Pihvi nukkuu - tai ainakin köllöttelee 8)

Tässä toivekuvapostauksen toinen osa, ainakin kolmas vielä tuloillaan! Tuossa tulin aikani kuluksi katselleeksi vanhoja kuvia vuosien varrelta, ajattelin jonkin sortin kirjoitusta niiden pohjalta kehittää. :)

Anna sairastaa

Sieltä se sitten tuli, syysflunssa. Nyt olen sairastanut lähes kaksi viikkoa, ensin kaikki alkoi pienellä päänsäryllä, ja viime maanantaina pääsin keuhkokuviin, verikokeisiin ja nielunäytteelle.

Testeistä paljastuikin tosiaan keuhkokuume, mononukleoosi eli pusutauti sekä angiina, ja en tosiaan muista, milloin olisin ollut viimeksi näin kipeä, kuin viimeisen viikon olen ollut. Kolmeen otteeseen jouduin käymään päivystyksessäkin, kun olo oli sen mukainen. Nyt olo on jo parempi *koputtaa puuta*, jalat jo kantaa, mieliala on virkeämpi ja jatkuva oksettava olo on poissa. Kurkku on vieläkin turvonnut ja kipeä, ja kaula on turvonnut kauttaaltaan tuon mononukleoosin takia. Kiitos ihanille läheisille ihmisilleni, jotka ovat jaksaneet kuunnella valitustani ja auttaneet minua viikon aikana kun itse olen ollut kyvytön tekemään mitään. ♥

Toivon, että huomenna pääsen vihdoinkin katsomaan Pihviä, ihan mieletön ikävä on ollut pientä poniani. En muista edes, koskakohan viimeksi olen ollut näin pitkään erossa Pihvistä, varmaankin vuonna 2008, kun olin viikon rippileirillä. Kuva eiliseltä, Pihvi ihanan räjähtäneenä ilta-auringossa laitumella. Ihan meinasi itku tulla, kun äiti kuvan lähetti ♥

Päivittelyä ja syyskuvia!

 

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan?

 

Kuitenkin, miten tämä postaus on jäänytkin luonnoksiin reilun viikon ajaksi. Ehkäpä tällä kertaa tämä pääsee julkaisuun asti! Kuvat ovat edellisviikon sunnuntailta, käytiin samaisena päivänä hakemassa Pihville heinäkuorma kuluneen kesän ihan uutta satoa. Näillä pärjäillään taas jonkin aikaa eteenpäin! :)

Samalla tuli otettua Pihvistä näitä laidunkauden viimeisiä kuvia, poni alkaa olemaan jo melkoisen pörröinen tapaus talvikarvansa kera.

 

Jos näin muihin kuulumisiin oikein paneudutaan, Pihvi voi oikein hyvin. Kuitenkin taannoin reilu kuukausi takaperin ollut eläinlääkärin käynti jätti poniin jälkensä, ja lähinnä henkisellä tasolla vieraiden ihmisten kohtaamisen parissa. Poni suhtautuu hysteerisesti vieraisiin, esimerkkinä parin viikon sisään mahtuu muutama hysteerinen ensikohtaaminen uusien ihmisten kanssa, kun poni on ensin rennosti tarhaillut ja henkilön paikalle tullessa Pihvi on jännittynyt siihen pisteeseen asti, että poni tärisee, puhkuu ja korskuu kera peruuttamisen ja hypähtelyn. Ehkä tämä tästä, siedätyshoitoa ja pitkäjänteisyyttä...

Viimeksi lauantaina poni pääsi tutustumaan pelonkohteeseen, (vieraaseen ihmiseen, joka totesi, että kumpikohan pelkää enemmän - hän ponia vai poni häntä), ja pienen odottelun jälkeen se positiivinen ja utelias poni löytyi puhinan takaa ja oloa helpotti hieman sekin, että vieraan ihmisen kätösistä löytyi hieman namejakin. :)

Toinen poika, Anssi, kävi hammaslääkärillä viime torstaina. Sen tarkemmin en osaa operaatiosta kertoa, mutta nyt herra on parhaillaan sairaslomalla arviolta vielä reilun viikon ajan. Jospa tässä lähipäivinä piipahtaisin Ande-poikaa katsomaan, joten herran suhteen rapsuttelemisiin. :)

Perjantaina - peräti perjantai 13. päivänä - poni päätti, että ruoho on aidan takana vihreämpää, ja herra lähti omatoimisesti laitumeltaan tutkimaan maailmaa. Tällä kertaa matka rajoittui kuitenkin kaikkien onneksi vain kotipihaan, ja takaisin tarhaan päädyttiin melkoisen helposti sen suurempia kommelluksia.

Olen hieman muokkaillut ulkoasua, banneri vaihtui uuteen ja välilehtien päivitys on jo osittain tehty. Käykää kurkkimassa ja kertokaa mielipiteenne! :)

Ruskean ruunan luona

 

Voihan Anssi, minkä teit! Missä se meidän komea musta poika nyt onkaan, saimme ihmetellä sunnuntaina, kun Anssia kävimme moikkaamassa. Ruunapoika oli niin ruskea, ettei mustasta (orista) ollut enää tietoakaan, minkä viimekesänä vielä omaksi tunnistimme! :) Joskin niin komea ja isokokoinen herra oli, että ihastelemista jälleen kerran riitti.

 

 
Otin Anssin käytävälle ensitöiksi pienelle kauneudenhoitotuokiolle, ja siitä sitten mentiin tallin päätyyn hieman popsimaan viimeisiä vihreitä ennen tarhaan menoa kera omenoiden. :)

 

♥