Kesäkuvahaaste

Saimme Reetalta & Tanyalta kesäkuvahaasteen! Haasteen tarkoituksena on valita viisi erilaista kesäkuvaa ja kuvailla jokaista ainoastaan yhdellä sanalla. Tarkoituksena olisi haastaa viisi blogia tekemään tämän samaisen tehtävän, mutta minä haastan puolestaan kaikki innokkaat kesänmuistelijat tähän! :)

Omat haasteeni kuvat valitsin viime kesältä. 

 

Näköala.



Rapsutukset.

 

Oppiminen.

 

Kesäillat.

 

Juhannus.

Pienen pieni perheenjäsen

 
Saanen esitellä teille Wiola -neidin?

Wiola, nimeltään Aniaras American Lilly on 30. lokakuuta 2012 syntynyt marsunuorukainen, joka muutti meille viime lauantaina Wiirun kaveriksi täyttämään häkkiä Weeran siirryttyä paremmille kurkkumaille marsujen pilven päälle. Nuori neitokainen on rodultaan & väriltään amerikancrest saffron, ja päässään tyttö kantaa valkoista läsiä.

 

 

Olemukseltaan Wiola on rauhallinen ja leppoisa marsu, joka keksii kaikennäköistä pientä (ja välillä hieman isompaakin) puuhasteltavaa itselleen ja etenkin Wiirun päänmenoksi. Uusi leikki syntyy milloin mistäkin oivalluksesta; kuten esimerkiksi pyyheralli ympäri isoa häkkiä pyyhkeen poimulta toiselle. Keksinnöistä suurimpana on näiden päivien aikana kehittynyt häkkihyppely häkistä toiseen, joka joskin alkuun jännitti pikkuista marsua. Muutaman rohkean uskalluksen jälkeen tämäkin alkoi sujua - ensin Wiirun perässä kertaalleen, sitten mietintää ja pohdintaa uskaltaako vaiko eikö ja onnistuminen! Ja onnistumisen perään muutama toisto ja hieman rallia uudestaan.

 

Kaverin viereen on turvallista käpertyä.

 

Pienestä koostaan huolimatta tältä tytöltä löytyy pokkaa - nukkumapaikkakin vaihtuu sulavasti pienellä murinalla Wiirulle, vaikkakin Wiola kovin mielellään käpertyy kaverinsa viereen nukkumaan ja turvaan. Ehdottomaksi suosikkipaikaksi on tälle neidille ehtinyt muodostua koverrettu puu, joka on kuin tehty muutaman kuukauden ikäiselle marsulle; niin iso, että sinne mahtuu piiloon, mutta niin pieni, ettei isompi kaveri mahdu mukaan.

Jää nähtäväksi, millainen pikkukaveri meille on muuttanut - seurallinen ainakin, ja se on yksi tärkeimmistä asioista. :)

Oman kannon alla on mukava piilo :3

 

Kutsumanimen taustaa voisin avata sen verran, että ehto oli lähinnä se, että nimi alkaa V-kirjaimella. Muutamia nimiä pyöriteltyä Viola tuntui oivallisimmalta - Violahan tarkoittaa orvokkia. Orvokit ovat yksiä suosikkikukkasiani, ja viimekesän jäljiltä orvokit sinnittelivät kukkien Siltterin haudalla pitkälle syksyyn ensimmäisten lumien tultua ja lähdettyäkin. Ja vielä mitä - onhan Violalla vielä valkoinen pään merkkikin, kuin Siltterillä!

Ratsun kengissä

 

Viimeiseen viikkoon on mahtunut niin monennäköistä iloista ja surullista asiaa, ettei oikein blogin pariin ole jaksanut istuutua ja perehtyä. Huomasin muuten, etten Pihvin reilun viikon takaisesta kengityksestäkään ole maininnut mitään! Siihen siis - kaikki meni hyvin, Pihvikin oli reipas eikä edes yrittänyt istuutua kertaakaan (verraten siis muutamaan aikaisempaan kengitykseen, jotka eivät ole olleet köh, niin istumattomia).

Perjantaina Pihvi pääsi kokeilemaan uusintana miten toimin lastenponina - eli toisinsanoen pikkuveljeni Anssi 13v, ja Aku 11v, ratsastivat Pihvillä toiseen otteeseen viikon sisään. Pihvi oli taluttajaa kohtaan hieman nöyrempi kuin viimekerralla (lue: poni ei roikkunut kokoajan hihassa hampaat irvessä kiroten taluttajaa, joka saa ponin hermot kireälle). Tämänpäivän tehtävänä oli lähinnä tasapainoharjoitukset sekä ratsastajan pyynnöstä Anssin kohdalla myös laukka!

 

 

Aku aloitti Pihvin kanssa rennoilla alkukäynneillä hakien tuntumaa poniin tehden pieniä väistötehtäviä uralle. Käyntien jälkeen oli vuorossa ravia keventämisen tahdin metsästyksen puitteista, joista siirryttiin käynnin puolelle tasapainotehtäviin. Nämä välikäynnit ovat taluttajan kannalta mukavia: lumihangessa juoksentelun jälkeen pieni hengähdystauko ei ole pahitteeksi, ja samalla ratsastaja voi tehdä mm. pieniä venyttely- ja tasapainotehtäviä. Ja kun taluttaja taas jaksaa, voidaan ohjat koota tuntumalle ja jatkaa ravipätkiä! :)

Pihvin mielipide taluttajasta.

 

¨

 

Anssin tehtävät Pihvin kanssa koostuivat samanlaisista harjoituksista kuin Akulla, mutta ravattiin enemmän sekä otettiin askel eteenpäin - nimittäin laukan kokeilu. Alkuun nostossa oli ongelmia, sillä Pihvi hieman testaili ratsastajaansa vain ravaamalla nopeammin ja nopeammin. Anssi sai kuitenkin muutamat onnistuneet nostot tehtyä, ja laukkakin jatkui muutaman sivun verran ennen pyyntöä ottaa alas! Lopuksi riisuttiin vielä satula ja käveltiin loppukäynnit ilman satulaa - tain ainakin me olimme sitä mieltä. Pihvin mielipide kuitenkin oli ravia ja muutama pikkupukki, kunnes yhteisymmärryksessä reippaat loppukäynnit tuli suoritettua.

Pihvin ja Anssin laukkanäyte - vaiko sittenkin Annan versio askellajista?

Kommentit ovat tervetulleita, kun viimeaikoina olette lukijat olleet kovin hiljaisen puoleisia! Olen suunnitellut jotain pientä kilpailua tänne blogiin, muutama käypä idea on käynyt jo mielessä, mutta; onko sinulla jokin toive kilpailumuodosta? Tietokilpailua, vai jotain muuta? Vastatkaahan muuten sivussa olevaan pieneen erikoispostauskyselyyn. Antakaa äänenne kuulua! :)

 

 

Pieni enkelimarsu.

Weera 14.8.2006 - 23.2.2013

Tarvitseeko sitä enempää sanoa; vanhuus ei tule yksin - ei ihmisille, kuin eläimillekkään. Silloin, kun sen pienen ystävän silmät eivät enää kiillä timanttien lailla, touhuamiset hidastuvat ja vähenevät ja mukaan tulevat kivut, tulee hetki, astuu kuvioon omistajan viimeinen velvollisuus päästää se pieni ystävä parempaan paikkaan.

Pitkälle matkalle on mahtunut päivittäisiä iloisia kuikuttajahetkiä, mutta nyt tuli Weeran aika lähteä marsuenkeliksi lapsuudenystävä Wilman luo. Eläimet eivät ole vain eläimiä - ne ovat pieniä perheenjäseniä. ♥

Wiiru & Weera jouluna 2012.

Wilma ja Weera 2006.



Pieni marsuenkeli ♥



Voihan pojat!

Eiliseltä ratsastukselta juttua ja kuvia - meillä oli nimittäin melkoinen poikajengi liikkeellä. Pihvikin sai liikutukseensa hieman vaihtelua, kun valjaiden sijaan poni sai selkäänsä satulan. Pian selkään kiipesi ratsastaja, jolla on aloittelevaksi ratsastajaksi varsin tomerat ja päättäväiset avut - nimittäin meidän Aku! Pihvikin hämmentyy joka kerta, kun Aku kiipeää selkään; niissä avuissa ei ole mitään epäselvää!

Akun ja Pihvin viimekertaisesta ratsastuksesta olikin kulunut pidempi aika, mutta aikaisemmat opit muistuivat mieleen nopeasti ja matka taittui pääasiassa käynnillä. Ratsastajan totuteltua Pihvin umpihankitarpomiseen otettiin uralla muutamia pätkiä ravia ja päädyttiin ratsastajan vaihtoon; kentän aidan taakse oli ilmestynyt toinenkin halukas poneilija, joten satulapaikka vaihtoon ja matka jatkui!

Jälkimmäisenä oli veljeni Anssin vuoro köpötellä Pihvillä. Ponin moottori alkoi pikkuhiljaa käynnistyä turhankin kovin, kun pientä pukinelettä ja päänviskomista tuli ilmi. Akun tapaan Anssikin otti käynnin ohessa ravipätkiä ja pieni laukanpoikanenkin väliin ehti mahtumaan. Lopeteltiin siinämäärin ajoissa ennenkuin Pihvi vallan hullaantuu hyppelemään, jotta veljekset saadaan vielä uuteenkin otteeseen ponin selkään - näin he nimittäin lupailivat! Saisiko heistä koulittua vielä poniratsastajia ennenkuin kasvupyrähdys yllättää? Se jää nähtäväksi, mutta mitä parhainta onkaan laatuaika rakkaiden ihmisten ja ponimuksen seurassa ♥

~ Veljilläni Akulla ikää 11v. ja Anssilla 13v. :)

♥

Projekti nimeltä nimetön, osa 3.

 
Aikaisemmin osat 1 ja 2.

Nimetön loimemme on tullut nyt siihen vaiheeseen, että se pääsi sovitukseen. Viimepäivät olen koittanut tsempata tämän projektin kanssa, ja niin pitkälle ollaan päästy, että selän keskikaistale on nyt lähestulkoon valmis ja kummatkin sivut ovat sitämyöten yhdessä. Kaikki tilkut ovat valmiit, lukuunottamatta kaulan kaarretta. Kaulan kaarre on vielä mietintämyssyssä toteuttamisen suhteen, samaten reunaan tulevat kaistaleet. Tältä tämä kuitenkin näyttää nyt! :)

 

Huomenna kirjoittelen pidemmän kirjoituksen tästä päivästä, mutta tämän kuvan myötä hieman esimakua. Näin tähän samaan toivotan hyvää hiihtolomaa kaikille, joilla sellainen nyt on alkamassa, tai on lähiviikkoina tulossa! Terveisin Anna nimimerkillä ei-lomaa-tiedossa. :)

Huomiseen!

Pihvin pienet pikkuleivät

Niin yksinkertaista, mutta varmasti sellaista, josta Pihvi pitää! Nämä voisivat olla teemaltaan ystävänpäivä, jota tällä viikolla torstaina vietettiin. Yksinkertainen poninherkku syntyy paahtoleivästä ja piparkakkumuotista!

 

Leivät paahtimeen ja lyhyen paahdon jälkeen kuviot piparkakkumuotilla talteen...

 

Lopputuloksena pieniä sydänleipiä. :3

 


Koska on kyse ponista, miksi sitä hukkaisi loput palat, kun nekin aivan varmasti uppoavat ponin masuun. :)

Mielestäni ystävänpäivä saisi olla vaikka vuoden jokaisena päivänä! Alla vielä meidän pienet marsuystävyksemme, jotka viikolla viettivät kylpypäivää. :)



7 vuotta.

Koskaan ei saa sanoa ei koskaan.

Niin meilläkin sanottiin, mutta tasan seitsemän vuotta sitten astui poikkeus sääntöön - Pihvi.

Vuodet ovat muuttaneet meitä, mutta yksi asia on varma;
jokaisena päivä pidän ponistani vain entistä enemmän.

Pihvi, Annan oma poni ♥

Umpihankihikoilua ja talvihäntä!

 

...mutta kummalle tuli suurempi hiki, Pihville vaiko Annalle? Todennäköisesti minulle, kun tämänpäiväinen ohjasajoharjoituksemme suoritettiin kentällämme, joka on lumen valtaama. Kaikesta huolimatta se on mitä parhaimmassa kunnossa ainakin käyntiharjoituksillemme, joiden tavoitteena on yksinkertaisesti kehittää käynnistä parempi, vaikkei siinä mitään vikaa muutenkaan ole! Lisää tarmokkuutta, temponsäilyttämistä eri vauhdeissa ja kuuliaisuutta - voiko perusasioita harjoitella ikinä liikaa? :)

Todiste siitä, että nyt se on alkanut...
Pihvi on tällä kertaa aikaisemmassa kuin minään muuna vuonna!

 

 

Ennen umpihankeen pääsyä tuli kuitenkin suunnitelmiin muutoksia: alunperin olin ajatellut, että menemme kentän sijaan tallin pihalla, joka on aurattu mukavan avaraksi. Siinä Pihvin kanssa mahtuu kivasti ohjasajamaan erilaisia kuvioita, ja tällä suunnitelmalla me liikkeelle lähdettiinkin - muutaman kierroksen jälkeen tötterömaassa tilsat kuitenkin saivat ponin jalat lipsumaan, joten hylättiin ajatus kevyestä menosta ja suunnattiin takaisin aitojen sisäpuolelle.

 

Annalla oli tänään myös haluan-harjata-jokaisella-harjalla -päivä, joten myllersin koko harjakassin läpi kaivaen esiin myös ne harjat, joiden olemassa olon olin jo ehtinyt melkein unohtamaan. Samalla tuli siistittyä Pihvin korvakarvat!

 

 

Kesäisin ulkopuoliset ihmettelevät, miksi meidän aitauksen tarha on niin korkea...
Niinpä niin, näin talvisaikaan lumen myötä Pihvikin pystyy lähestulkoon kurkistelemaan aidan yli!

 

Pihvi siirtyi tänään myös talvihäntään - niinkin karusti, että näpsäisin saksilla häntää lyhyemmäksi. Eipä tuon lyhenemistä oikein huomaa milläänsäkään, mutta on hieman kivampi nyt tarhailla lumihanhessa kun häntä ei ole varsinaisesti tiellä, jos se sitä voi olla. Ainakaan pysähdyksissä ja peruutuksissa ei astu päälle. :) Pihvin kengitys siirtyi viime torstailta tulevaan keskiviikkoon, joten silloin Pihvin pedikyyriaika: juuri sopivasti juhlapäiväksi, mikäli sitä jonkinnäköiseksi juhlaksi voi kutsua! Niin me haluammekin kysyä arvauksia - mikä päivä meillä torstaina on? :)

 

yritä ja arvaa! :3

Mustien miesten viikonloppu

 

Paluuta viikonloppuun! Lauantaina yhden jälkeen oli luvassa heinienhakureissu, jonka ajaksi minä jäin Pihvin kanssa tallille sovittamaan meidän lehmäkuvioisia putseja ja juoksuttamaan ponia. Pihvi oli irtojuoksuttaessa tuulella 'juokseppa kuule ihan itse', mutta kyllä me silti juostiin - vaikkakin yhdessä! :) Juoksutuksen jälkeen mentiin tekemään pieni kävelylenkki ja kurkistamaan heiniä kuljettavan peräkärryn kyytiin.
 

Pihvi-lumiturpa

 

 

Lehmäputsit mallinsa jaloissa!

 

 

 

Suojista vielä sen verran - muistatteko, kun viime elokuussa tein löydön Suomen Ratsutarvikkeen järjestämältä hevostarvikekirppikseltä? Sieltä ostin eurolla mustat jännesuojat, jotka kuitenkin jäivät varustehuoneen kätköihin odottamaan käyttöpäiväänsä. Nyt olen ajossa käyttänyt näitä Pihvillä, ja ovat kyllä niin sopivat kuin voivat ponille olla! Nyt puuttuvat siis vielä takajalkoihin oikean kokoiset hivutussuojat.

 

 

 

 

Eilen, sunnuntaina käytiin Anssia katsomassa. Poika tarhaili parhaillaan päiväheinien parissa. :) Vietiin samalla pojalle uudeksi leluksi yksi Pihvin moponrenkaista - loput olivat jossain lumen alla piilossa, joten niiden vuoro tulee sitten, kun lumet häviävät!

 

 

Minulla on mielessä monta erikoispostausideaa, mutta nyt voisi olla vuorossa teidänkin idean toteuttaminen! Antakaahan äänenne kuulua jälleen. :)
 

Pihvin valkoisten viiksien päivitys - kyllä, ne kasvavat! :3