Aurinko taivaan kurkistaa ja kertoo sadun uudestaan

Perjantaipäivä kului auringonpaisteessa ja välillä hieman ropautti vesisadettakin. Illalla ratsastin Siltterin kanssa, ja ajattelin kertoa siitä tässä, vaikkakin tämä Pihvin blogi onkin.

Menimme pellolla, toisella laitumistamme, sen suuremmitta tavoitteitta köpötellen vain. Siltteriä pelotti yhdellä sivulla olevat pajupuskat, jotka tuulessa hieman heiluivat ja samalla tietysti pikkuiset möröt lähtivät koloistaan ja levittäytyivät koko suoran matkalle. Siltteri tuijotteli kummastellen mielikuvitusmörköjään, ja viis veisasi mitä minä tyttöseltä pyysin. Ryhdyin tekemään ympyröitä toinen toisensa perään, taivutus oli hukassa, mutta pikkuhiljaa Siltteri tuntui palautuvan maan pinnalle ja alkoi keskittyä. Vaihdoin välillä suuntaan, jatkoimme ympyröitä ja muutamia kiemuroita tuli tehtyä pellon toisesta päästä toiseen.

Kauempana Pihvistä (joka jökötti uskollisesti uusien ponityttökavereidensa luona) Siltterille iski eroahdistus ja oli singahtaa laukalla takaisin kaverinsa luo, mutta selvittiinkin jatkamaan matkaa eteenpäin, kohti pelottavia pusikoita. Kun pelottavalla suoralla kulkeminen lukuisien ympyröiden jälkeen tuntui hevosestakin jo tavalliselta, aloimme pikkuhiljaa siirtyä loppukäyntien pariin. Vettäkin alkoi sataa, ja ihan reippaasti tuli muutaman minuutin ajan, joka ehti kuitenkin kastella heinikkoa sen verran, että heinäpohja olisi tullut turhan liukkaaksi laukkailemista varten (terveisin me turvallisuusintoilijat). :-3

Ratsastuksen jälkeen huuhdoin veden kanssa hiet pois, Siltteriä kutitti kauheasti päästä ja olisi kovin mielellään tykännyt hangata otsaansa puomiin. Tämän jälkeen tyttönen pääsi Pihvin kanssa laitumelle iltaruokiensa kanssa. :)

Ajattelin eilen mennä liikuttamaan Pihviä, mutta aika kului jokseenkin reippaasti (vaikka mitään en saanut päivän aikana aikaiseksi… välillä täytyy olla ihan lepopäiviäkin!). Meidän hevosethan tunnistavat automme, ja kun auto ilmestyy pajupensaiden takaa, molemmat lähtevät tallustelemaan - vaikka sieltä perimmäisestä nurkasta - portille päin. Näin oli tänä iltanakin, tosin Siltteri tuli yksinään, Pihvillä oli jokin juttu kesken naapurilaitumen suomenhevostamman kanssa, ja pojalle tulikin sitten kiire, kun hoksasi, että auto tulikin jo! Niin Pihvi pinkaisi reippaalla ravilla polkujaan pitkin portille.

Ilta kului rapsutellessa heppoja, ja rapsutettavaa meillä riittääkin näissä kahdessa heposessa, kun molemmat haluavat paljon huomiota ja rapsutuksia sinne sun tänne. Kyllä siinä sekä Pihvin, että Siltterin ylähuulet venyvät ja väpättävät kun sopiva kohta löytyy. :)

Minun aarteeni eivät kilise eivätkä kimalla – mutta ne hohtavat
auringossa ja hirnahtavat yössä.

Se joka joustaa, ei taitu vaan notkistuu.

Pihvin kanssa jälleen ajamassa! Oli vuorossa ensimmäistä kertaa uuden, valjakkovaljaiden mukana tulleen rintaremmin & vetoliinojen testaaminen ajossa. Valjastin ponin ja mentiin pellolle ajamaan, eron ravivaljastuksen & valjakkovaljastuksen välillä huomasi kyllä, niin minä kuin Pihvikin. Perinteisessä ravivaljastuksessahan poni vetää kärryjä silallaan, kun taas valjakkovaljaissa tarkoitus on, että kärryjä vedetään rinnalla. Meillähän ei kärryissä toistaiseksi verokarttua ole, mutta sellainen on jossain vaiheessa sitten tulossa.

Tänään ei ollut mitään sen kummallisempaa ohjelmaa, ravailtiin ja laukkailtiin pellolla sinne sun tänne. Lähinnä halusin tietää, häiritsevätkö ponia vetoliinat, kun aina välillä Pihviä tuppaa häiritsemään milloin mikäkin. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin. Kuvat kertovat jälleen enemmän, ja poni on kyllä tosi hieno. :)  

Kukat kasvavat korkeiksi, oikeaan mittaansa,

jos vain annamme mahdollisuuden.

 

Me juostiin ympäri pihamaa

Kärpäsiä ja paarmoja. Miten niitä voi aina olla niin paljon? Pakko näin ensi alkuun kertoa, että Pihvi kasvattaa hurjaa vauhtia talvikarvaa! Voi ponia, juurihan hän ehti siitä luopumaan… Menin illemmalla ajamaan Pihvin, ja puomilla poni ei olisi millään malttanut seistä paikallaan, joka puolelta kutitti ja ärsytti, kun paarmoja pörräsi jaloissa ja mahan alla, ja kärpäset tunkivat ponin silmiin. Päivisinhän meillä on sekä Siltterillä, että Pihvillä ötökkähuput päässä, mutta yöksi sitten otetaan pois, niin hepat saavat hieman ulkoilla pää ihan nakuna. :) 

Pihvi liikkui alkuun hieman laiskasti, mutta ryhdyttiin sitten ravailemaan pellolla, ja niin ponista alkoi löytyä vähän isompiakin vaihteita. Otettiin muutamat laukannostot parin ravikierroksen jälkeen, ja ponin vauhtikin kasvoi kierros kierrokselta. Ravailujen ja kävelyiden jälkeen kertailimme laukannostoja, ja otettiin pidempiä pätkiä laukkaa, ja paineltiin kyllä pitkälti aika kovaa, Pihvi sai availla lihaksiaan kunnolla. 

Käytin pääasiassa ääniapuja, ja tänään otettiin mukaan myös vasen- ja oikea-komennot jo käytetyn laukka-sanan rinnalle. Pitkälti poni luotti tänään kuitenkin käännöksissä ohjasapuihin, mutta uskoisin, että treenaamalla näitä suunnanvaihdotkin muuttuvat eleettömämmiksi, kun ääntä kuunnellaan. Vasenta ja oikeaa harjoiteltiin kääntymällä vuorotellen molempiin suuntiin, pujottelemalla ja ympyröillä. Pihvistä jälleen huomasi, miten hyvä tasapainon poika omaa – välillä tehtiin tiukkojakin käännöksiä, ja poika meni lähestulkoon kokoajan reippaassa laukassa. Pujottelussa positiivisesti huomasin, että Pihvi tuppaa vaihtamaan laukan automaattisesti suunnan vaihtuessa, joka on tietysti hyödyksi.  

Menimme myös tötteröitä, nyt onkin ollut taukoa näiden parissa – tehtävänä oli yksinkertaisesti isoilla väleillä ajaa kolmesta peräkkäisestä portista läpi. Vaikeustasoa tuli siitä, ettei apiloiden joukosta tahtonut nähdä kuin kartion kärjen, jos sitäkään! Ajon jälkeen viilensin Pihvin, suihkutin ötökkämyrkyt ja molemmat saivat kivennäiset elektrolyyttien ja leipien kanssa. :) 

Voiko onni olla tässä,

kun ollaan vaan

Eikä edes pyrkimässä

sen suurempaan.

Sehän niitä rikkahia harmittaa, kun köyhän lapsi on kaunis

 Juoksutin Pihvin iltasella, taisi olla ensimmäinen kerta, kun liinassa juoksutukseen laitoin Pihville suitsien sijasta riimun – miksi näin? Pihvi ei ole liinassa ollut mistään varmimmasta päästä, ja nyt tuntui siltä, että on se hetki, kun tätä voi kokeilla. Sellainenhan se olikin, Pihvillä oli aika paljon virtaa, ja purki sen reippaasti ravaten, laukaten – unohtamatta pukkeja ja pään viskomisia.

Päästin ponin pienen alkulämmittelyn jälkeen vapaaksi, ja eiköhän tämä mies painellut täyttä laukkaa laitumen toiseen päähän, jossa naapurilaitumen shetlanninponitammat odottelivat aidan vieressä. Pitihän meidän pojan taas hieman esitellä itseään ravailemalla arvokkaasti polvet taivaisiin asti ja hieman ottaa laukkaspurttia, ja kuin myös tytöt siinä aidan toisella puolella. :)

Tein yhdelle sivulle kahden esteen kujan, jonka Pihvi suoritti moneen otteeseen suurimmat virrat purettuaan, ja nätisti poni meni. Otin Pihvin kiinni, ja ratsastin sillä hetken ilman satulaa tehden käynnissä takaosakäännöksiä, ravaillen ja laukkaillen. Mentiin muutamaan otteeseen myös pieni ristikko.

Lopuksi tehtiin hieman seuraamisharjoituksia, joskin Pihvi alkoi olla jo hieman väsähtänyt, keskittyminen ei ollut aivan parasta tasoa. Kun saatiin muutama onnistunut tehtävä loppuun, Pihvi pääsi takaisin laiduntamaan Siltterin kanssa, saivat iltaruuat ja hipsivät sitten keskenään matkoihinsa yötä viettämään. :)

55 lukijaa! Iso kiitos kaikille, kommenttia ja mielipiteitä on kiva lukea, joten laittakaa tulemaan. :)

Komeutehen kahlittu.

Tänään kävin ajamassa Pihvin pitkästä aikaa, poni oli oikein reipas ja paineli häntä tötteröllä eteenpäin. Uusia valjaitakin tuli testattua, tosin vain silan & häntäremmin osalta, sillä kärryissä ei ole vielä vetokarttua, ja sen vuoksi sitten ei vielä valjaisiin kuuluvaa rintaremmiä saatu laitettua. Lisäksi jätin tänään vielä mäkivyön toistaiseksi pois, ettei mitään ylimääräistä pääse tapahtumaan, kun viime ajokerrastakin on jo kertynyt aikaa. :)

Kertailtiin tänään pääasiassa ääniapuja ja mentiin suoraa uraa, sekä suunnanvaihdoksia. Pihvi nosti hyvin laukan ääntä käyttäen, tosin kerran piti hieman muistuttaa, miten se laukka sieltä heti nouseekaan. Poni meni tosi kivasti, välillä hieman oikein päästeltiinkin höyryjä kunnolla laukalla pitkin peltoa. Puolisen tuntia ajoin Pihvin kanssa, ja sitten poni pääsi takaisin laitumelle Siltterin kanssa.

Tarkoituksenani olisi nyt palautella ponin mieleen keväällä opeteltuja asioita. Ilokseni kuitenkin huomasin tänään, että opit olivat menneet perille, ja kehittyminen voi jatkua lisää. Kun saadaan taas rutiinia ajoon, ajattelin kokeilla jälleen pujotteluja ym. valjakkotötteröjuttuja.

Nyt olisi siis projektina hankkia vetokarttu, ja vinkkejä otan enemmän kuin mielelläni vastaan. Kunnon kuvat kartusta olisivat loistojuttu, sillä nyt on hieman haussa, että millaista systeemiä sitä lähdetään tekemään tai tilaamaan. Lisäksi nettikaupat, joissa näitä myydään, ovat tervetullutta tietoa. :)

On vain kaksi tapaa elää elämää.
Ensimmäinen on, kuin mikään ei olisi ihmeellistä.
Toinen on kuin kaikki olisi ihmeellistä.



Uudet valjaat.

Vaihteeksi on ollut taas tosi lämmintä, ja torstaina, mentiin ensin aamulla ratsastamaan, tarkoituksena ehtiä vielä ennen pahinta paarma-aikaa, mutta toisin kävi. Paarmoja pörräsi älyttömästi ja kaikki – niin Pihvi kuin minäkin, ja Siltteri ja äitini, hermostuimme, ja päätettiin yrittää illalla uudestaan. Ehdin käymään nopeasti kaikki askellajit läpi Pihvin kanssa, ennen kuin lopetettiin. Poni ei ollut reippaimmasta päästä, joka ei ollut ihme, sillä lämpötila oli jo noussut korkealle, ja pellolle porotti suoraan aurinko.

Hupun ensisovitus.

Päivällä käytiin Agrimarketista ostamassa ötökkämyrkkyä, ja samalla Pihville löytyi ponikokoinen, näppärä kärpäshuppu, jota on etsiskelty koko kevät, tuloksetta. Kaikki ovat aina olleet väärän kokoisia, mutta nyt löytyi hyvä, päähän pujotettava malli, joka oli aivan oikean kokoinen Pihville! :)

Valjaiden sovitusta.

 Illalla tosiaan mentiin toisen kerran ratsastamaan, menin Pihvin kanssa ilman satulaa, ja äitini ratsasti Siltterin kanssa. Paarmoja oli enää vain satunnaisia, mutta kärpäsiä sitäkin enemmän. Pihvi oli hieman aamuista reippaampi, ja mentiinkin pääasiassa käyntiä ja ravia, ja otettiin ihan satunnaisia laukkapätkiä Siltterin perässä.

Pihvin valjaatkin tulivat ja treenaileminen varmasti jatkuu entistä innokkaampana! Olen suunnitellut, ettei tällä kaudella mennä kilpailuihin ollenkaan, tuli niin paljon muutoksia yhtäkkiä – uudet kärryt & valjaat, ja lisää treeniä ja rutiinia kaivataan. Kaikenlisäksi haluan itse, että treenattu on tarpeeksi ja voi lähteä kilpailuihin uskoen itsensä ja poninsa kykyihin ja kuntoon. :)

Siltteri otti epähuomiossaan aidasta tärskyt :)

Valjaat ovat Pfiff Bertha merkkiä ja mallia, ja mustaa nahkaa. Sunnuntaina, viimeistään maanantaina sitten pääsee kokeilemaan, millaiset nämä ovat!

Onnea, onnea!

Pihvi vietti tänään syntymäpäiviään, ponipoika täytti 18vuotta! Herkkutarjoilut olivat paikallaan – sokerikanelikorppuja ja omenia, Pihvin suosikkeja. Syntymäpäivälahjaksi voisi varmaankin laskea valjaat, jotka luultavimmin tulevat tässä loppuviikon aikana. Toivonmukaan ovat sopivat!

Onnea vielä ponille! :)





Kuraenkeleitä

Se, miten paljon oikein on satanut ja ukkostanut, on muuttanut laitumemme portin edustan mutavelliksi. Eiköhän kaksikkomme tietenkin seistä töröttele siinä kurassa, vaikka puhtaampaa maata olisi se reilu hehtaari... Nyt oli vuorossa pitkästä aikaa ohjasajoa! Tämä ei ole ollut ollenkaan Pihvin vahva laji, ja on tullut muutenkin tätä hieman vähemmän harrastettua, syynä sitten se, ettei ponin takapään takana kulkemista ole aina voinut sanoa niin turvalliseksi, vai onko muut tekemiset sitten tuntunut mukavammilta. Kaikesta huolimatta tänään oli aika jälleen kokeilla, ja ensimmäistä kertaa meillä oli ohjasajossa myös mäkivyö mukana.

Pihviä sai alkuun hieman avustaa vieressä kävelemällä, että poni tajuaa lähteä kulkemaan ohjaajan edellä, mutta vauhtiin päästyään liikkuminen sujui ihan hyvin. Käännökset sujuivat vasempaan kierrokseen ihan mallikkaasti, mutta oikealla suunnalla oli hieman hakusessa, mutta kyllä sieltäkin ihan hyvä tuntuma löytyi, ja käännöksiä saatiin tehtyä. Tarkoituksena oli tosiaan hakea hyvä tuntuma ponin ja ohjastajan välille, ja sellainen löytyikin. :)

Otimme myös hieman ravia, sen verran molempiin suuntiin, että tuli kokeiltua. Onnistumiseen on hyvä lopettaa, ja ravien sujuttua mallikkaasti, otettiin sitten hieman loppukäyntejä ja niin poni pääsi takaisin laitumelle syömään iltaruokiensa kanssa. Ensikerralla, jos ja kun vielä ohjasajoa treenaillaan, voidaan harkinnan mukaan kokeilla enemmänkin ravia, mutta nyt oma kipeä polvenikin rajoittaa juoksemista jonkin verran. Kyllä tästä vielä varmasti ohjasajoponikin harrasteluun tulee. :)

Parasta ystävyydessä on se, että joku on aina valmis luottamaan sinuun.