Pakkasta ja toivekirjoituksia

 

Muutamaan päivään on mahtunut auringonpaistetta, reipasta pakkasta ja hieman kiirettäkin. Torstaina kävin tekemässä aamutallin – minulla oli pitkästä aikaa luvassa käynti koululla, joten töihin en tuona päivänä ehtinyt. Otin hevoset ulos, siivosin tallin ja haravoin tarhasta hieman kakkoja kasaan ja kuskailin lantalaan. Paluumatkalla tallilta kotiin poikkesimme laitumemme kautta, josta kävin nopsaan nyppäisemässä valkoiset muovitolppamme ylös, ja jatkettiin sitten matkaa kotiin ja koululle. Tämän kirjoituksen hevoskuvat ovat siis torstaiaamulta.

Tänään kävin K-maataloudesta hakemassa paalin turvetta. Alkuperäinen tarkoitukseni oli ottaa pellavakuiviketta, mutta edelleenkään tätä ei ollut varastossa. Ensiviikolla sitten pitäisi saada tuota… Hieman tuntuivat varastomiehet naureskelevan, kun minä pienellä autolla tulen hakemaan turvepaalia! :)

 

Tästä päivästä sen verran vielä, että postilaatikkoon oli tullut Hööksin kevät/kesä 2012 – kuvasto. Olen jonkin verran ehtinyt päivän mittaan sitä selailla, mutta sen ihmeempiä löytöjä en ole tehnyt. Oikeastaan tämä taitaa johtua siitä, että tällä hetkellä ei ole mitään välttämätöntä tarvita. Paitsi enemmän vapaa-aikaa, ja sitä Hööksikään ei pysty tarjoamaan. Itse huomaan olevani vannoutunut Hööksin asiakas, olen tykännyt varusteista ja hinta-laatu-suhde on ollut kohdallaan. Pihviltä löytyy ihan mielettömästi Hööksin varusteita! Muutamat tuotteet voisin kuitenkin nostaa uusimmasta kuvastosta esille.

 

Kirkkaanväriset yhdistelmäpintelit. Näissähän ideana on se, että toinen puoli pinteliä on ns. normaalia joustopinteliä, ja puolet fleecepinteliä. Pihvillä tykkäisin noista keltaisista, oikeastaan nuo kaikki on ihanan värisiä! Toiseksi jutuksi jäisikin, että näyttäisiköhän poni joltain tukkijalalta noiden kanssa. Ja tuonkin lisäksi se, miten kurjalta tuntuukaan, kun nätit pintelit ovat likaiset kurasta tmv…

 

Pinkit korvahuput. Räväkän väriset korvahuput voisivat sopia meidän remmiin – sointuisivat ainakin neoprenbuutsien kanssa, ellei sitten mitenkään muuten.

 

Maastosuojat. Nämä voisivat olla kätevät tarkkuus- & maratonharjoittelussa. Harmikseni vain noita on myynnissä S, M ja L koko, joten todennäköisesti ovat liian isot Pihville. Etsintä sopivien suojien kohdalla jatkuu edelleen!

´

Vielä loppuun haluaisin antaa teille, lukijamme, puheenvuoron – millaisia erikoispostauksia haluaisit lukea? Mikä säväyttää? Onko joku jäänyt epäselväksi tai hämärän peittoon? Nyt saat vaikuttaa – kerro, mistä haluaisit lukea, niin yritän parhaani mukaan toteuttaa näitä! :)

Suuri onni koostuu monista pienistä palasista.

 

Nyt on hevosilla uudet kengät ja hokit! Pihvillekin laitettiin ihan uudet popot jalkaan, varmaan reilu vuosi samoilla mentiin vanhoilla, kun eivät menneet miksikään. Siltteri meni ensin kengitykseen, Pihvi jäi tarhaan pyörimään. Poni oli aika säpsäkällä päällä, joten otettiin ilo irti vapaasta tarhasta, ja juoksutin Pihviä irtona. Yhdessä näitä, Pihviä & Siltteriä, en kovin mielelläni juoksuta, sillä meno tuppaa menemään turhan hurjaksi molempien pukitellessa ja painellessa suuntaan jos toiseen.

Pihvi paineli hangessa niin iloisesti! Pukkeja lenteli väliin, ja polvet nousivat niin korkealle. Tuli niin ylpeä olo, kun on tuollainen poni! Niin ainutlaatuinen, ettei toista samanlaista voi tulla omalle kohdalleni. ♥

 

Otin ponin kiinni ja laitoin päähän naruriimun, ja juoksutin Pihviä liinassa hetken aikaa. Tällä kertaa otus jaksoi kuunnella ihan hyvin (verrattaen viime juoksutuskertaan), askellajinvaihdot laukasta – raviin ja toisinpäin sujuivat ihan mukavasti. Vaihdettiin suuntaa, ja samalla tavalla äänet menivät läpi. Juoksutus kesti vain hetken aikaa, halusin vain nähdä, miten Pihvi toimii juoksutuksessa tällä kertaa. Viimekerralla meillä oli päässä suitset, tällä kertaa vain riimu.

Käveltiin Pihvin kanssa hetken aikaa, sillä pieni hengästyminen tuli lumihangessa juoksentelusta. Tämän jälkeen vaihdoin Pihville toisen riimun, ja otettiin poni tarhasta ulos. Harjasin suurimmat lumet pois, ja sulateltiin hieman kavioista tilsoja lämpimällä vedellä. Oltiin hieman aikaisessa menossa ulkorakennukselle odottelemaan Siltteriä, joten pyörittiin tallipihalla jonkin aikaa ja hieman harjoiteltiin jalan nostoa. Pihvillä tuntuu tuo etujalkojen työskentely olevan hyperaktiivista (oikeastaan ne, ketkä Pihvin ovat tallillamme nähneet, tietävät tämän!), joten jalan nosto pyynnöstä tuskin on mahdotonta. Toisinaan jalkaa nostaessa poni meinaa hypätä pystyyn, muttei tätä kuitenkaan harjoitella.

Meidän tehtävämme on kasvaa
ja päästä lähemmäksi valoa.

 

Pian olikin Pihvin kengitysvuoro ja Siltteri pääsi takaisin tarhaan. Tyttö huuteli Pihville ahkerasti tarhasta, ja Pihvi yritti kovasti katsella taakseen nähdäkseen kaverinsa. Muutamaan otteeseen poni meinasi istua, mutta ei sen kummempaa. Kaikin puolin helppo kaveri kengittää. Hölkättiin takaisin tarhalle, ja päästin Pihvin Siltterin kanssa odottelemaan päiväheiniä. :)

Nyt sitten vielä itselläni edessä uusiin töihin (jälleen kaksi työtä!) tutustuminen, iltatalli ja kaiketi noita vaaleja telkkarista katsellaan ja jännitetään. Kommentit ovat jälleen kerran tervetulleita! :)

Joka arvostaa pieniä onnenhetkiä,
kerää auringonsäteitä sadepäivien varalle.

Lumisia päiviä

Uutta lunta! Ihana juttu, että lunta on nyt jonkin verran enemmän, kuin vielä pari päivää sitten – toivon kuitenkin, ettei sitä tulisi enempää, tai ainakaan mitään räntäsadetta tähän päälle tule. Pysyisi tuollaisena suhteellisen höttönä. :)

Meille piti kengittäjän tulla tiistaina, mutta aika muuttuikin huomisaamuksi. Alkuviikosta tuntui hevoshankintojen suhteen tökkivän – ostettiin lauantaina Agrimarketista hokkeja Siltterille, jotka eivät kuitenkaan olleet aivan samanlaiset, kuin ennen ovat olleet. Kävin sitten maanantaina uudestaan katsomassa, eikä enää löytynyt samoja, kuin meillä on ennen ollut. Kokeillaan sitten noita toisia, mitkä lauantaina ostettiin, mutta jos ei käy, niin laitetaan sitten tunahokit Siltterillekkin alle. Tiistaina kävin K-maataloudessa tarkoituksena ostaa pellavakuiviketta, joka kuitenkin oli loppunut.

Torstaina puolestaan ratsastin Pihvillä ilman satulaa, ennen kuin otettiin hevoset sisälle. Poni oli tosi reipas, tarpoi innoissaan lumihangessa. Alkuun lämmiteltiin käynnissä tehden kulmia ja pienen lämpän jälkeen otettiin ravia. Jatkettiin kulmien tekemistä, Pihvi tuntu painelevan tuhatta ja sataa eteenpäin, kuin ompelukone! Välillä hieman sai ottaa voimakkaammin kiinni, että jonkinsorttisessa tempossa pysyttäisiin. Vaihdeltiin suuntaan vähän väliä kentän keskeltä läpi ratsastaen, ja toisteltiin samaa molempiin suuntiin.

Otettiin vasempaan kierrokseen pitkät laukkapätkät, hieman tehtiin askeleen säätöä – pidempää askelta, ja vastaavasti lyhyempää. Oikeaan kierrokseen otin muistaakseni yhden noston, joka sujui ihan hyvin, mutta jäikin viimeiseksi tällä kertaa, kun Siltteri singahti innoissaan laukkaan mukaan. Siltteri siis kuljeskeli vapaana sillä välin kun ratsastin Pihvin, näin meillä usein on. :)

Kokeiltiin pitkästä aikaa pohkeenväistöjä – en muistakaan, milloin viimeksi olisi tätä tehty. Pihvi väisti ihan hyvin, oikealle oli alkuun hieman takkuamista, mutta melko helposti molempiin suuntiin tuli hyvät väistöt. Lopeteltiin kävelyihin Siltterin seurassa, ja laitettiin tämän jälkeen talli kuntoon yötä varten.

Huomisaamuna sitten kengitys! Kuvat keskiviikolta.

Elämän kauneuden löytäminen on näkökulmasta kiinni.

 

Juoksutin tänään Pihvin pellolla! Päiväheinien jälkeen harjailin Pihvin läpi, selvitin harjan ja hännän ja putsasin kaviot tilsoista. Ensiviikolla tuleekin kengittäjä, niin tuolloin sitten hokit vaihdetaan ja Siltteri saa alle tilsakumit joka jalkaan. Pihville ei laiteta, muutama vuosi takaperin oli, mutten nähnyt niistä pojalla suurtakaan apua. Laitoin suitset päähän ja lähdettiin pellolle! Lumi oli pakkaantunut paikoittain viimepäivien tuulen takia pieniksi kummuiksi, mutta ei se haitannut ponin menoa laisinkaan. Pelto olisi nyt hyvässä kunnossa ajamiseenkin, mutta täytyy nyt tauon jälkeen ottaa vähän rauhallisemmin liikutuksen suhteen, ettei mitään ylimääräisiä jumeja tule.

 

Pihvi oli riekkumispäällä, joten annoin ponin juosta liinan päässä ja purkaa energiaansa. Pukkeja tuli, joskin kovin pieniä, elikkä pepunkeikutusta oli jatkuvasti. Vaikka poni olikin oikealla viirauspäällä, suhteellisen hyvin tilanteeseen nähden kuunteli – ainakin lähestulkoon täydellisesti silloin, kun kyseessä oli vauhdin lisääminen, eikä hidastaminen. Välillä poni päätti vaihtaa suuntaa vauhdista, pysähtyä, peruuttaa, hyppiä ja loikkia sinne sun tänne, oikoa ympyrää D-malliseksi ja niin edelleen. Kaikesta äksönistä huolimatta olen tosi tyytyväinen Pihviin, ja lopetettiin kahden ’onnistuneen’ (= ilman yhtään hyppyä, oikomista, pysähtymistä tmv.) kierroksen jälkeen.

Välillä käy näinkin...

Rapsuteltiin hetki pellolla, Pihvi vain puhalteli naamaan ♥ Mentiin loppukäynneiksi kävelemään pelto ympäri, ja hiippailtiin siitä sitten pihan puolelle hieman ihmettelemään. Alkuun katseltiin ja haisteltiin ulos tuotua joulukuusta, mutta mielenkiinto ei tähän riittänyt kovin kauaa, ja seuraava kohde olikin pihalla seisova auto. Omani, pienen punaisen auton takaluukun Pihvi taitaa tuntea hirvittävän hyvin, sillä kesällä poni tuppasi lenkin jälkeen sieltä odottaa leipää. :)

 

Seuraava kiinnostuksen kohde oli terassi, ja sen haisteleminen. Sisälle kuitenkaan ei ole menemistä, joten palailtiin takaisin tarhaan. Hain Pihville toppaloimen, ja puin sen ponille ja takaisin tarhaan. Pihvi sai myös tyrnikarkkejansa, melkoisia herkkuja taitavat hänen mielestään olla. :3

Illalla päästiin helpommalla iltatallin suhteen, kun äiti oli laittanut Siltterin iltaheinät + huomisen heinät valmiiksi. Laitettiin talli kuntoon ja hepat sisälle. Molemmat olivat vähän huurteisia, pakkasta on ollut koko päivän vaihtelevasti -15 asteen molemmin puolin. Sellaista tällä kertaa, kuvia tuli tosi paljon ja kommentit tervetulleita! :)

Suuri onni koostuu monista
pienistä palasista.

Lukijakysely & arvonta

Lukijakyselyn myötä olen saanut monipuolista palautetta, vinkkejä ja mielipiteitä. Kiitoksia siis kaikille kyselyyn vastanneille! Vastauksia tuli 22 kappaletta, ja näistä irtosi arvokasta tietoa teidän, lukijoiden suusta. Arvonta suoritettiin Tulisielun arvontakoneella, ja voittajaksi päätyi esssi. ! Laitatko sähköpostia tulemaan tänne, niin saadaan palkinto liikkeelle. :)

25 asiaa Pihvistä ja arvontamuistutus!

Haluaisin vielä muistuttaa, että meillä on käynnissä arvonta – tai oikeastaan lukijakysely, johon vastaamalla pääset osallistumaan arvontaan. Palkintoina on kolme otsapantaa, joista voittaja saa sitten valita sen, mikä laitetaan tulemaan – kuvat löydät täältä. Vastauksia on tullut mukavasti ja sen perusteella olen blogia hieman muokkaillutkin. On ollut kiva kuulla, mitä mieltä te, lukijamme, olette olleet, ja millaisista kirjoituksista olette pitäneet. Vielä on siis aikaa vastata, ja sunnuntaina sitten onkin aika arpoa. Nähkää siis hieman vaivaa ja vastatkaa kysymyksiimme täältä. :)

Viimeaikoina on ollut omaan makuuni kaksi hieman raskaammanlaista kirjoitusta, toivon mukaan kuitenkaan lukeminen ei ole käynyt liian raskaaksi. Mitä mieltä olisitte, jos kirjoittaisin Pihvin vahvuuksista tai asioista, joita olemme vuosien varrella kokeilleet, niin erikoiskirjoituksia? Joulukalenterin 18. luukussa hieman avasinkin tätä aihetta, mutta voisin ihan kunnolla ja tarkemmin kirjoittaa näistä.

Tämän päivän asiaan – eli 25 asiaa Pihvistä! Osan varmasti tiedättekin, mutta tiedättekö kaikkea…?

1. Pihvi on korkeudeltaan 113cm.

2. ... mutta sen emä ja isä ovat molemmat 103cm korkeita.

3. Pihvin emän sukutaulu on tuntematon – katso Aloise.
4. … mutta on veikattu, että se pitäisi sisällään islanninhevosta.

5. Kilpaillessaan raveissa Pihvin kotirata oli Metsämäki, ja onhan se periaatteessa vieläkin – käyntikerrat ovat vain vähentyneet olemattomiin.

6. Virallisia startteja kertyi vuosien 2005–2010 ajalta 19 kappaletta.

7. Harjoitusravistartteja kertyi 4 kappaletta, joista totosijat 0-3-1.

8. Pihvi ruunattiin 14. elokuuta 1995.

9. Pihvin ruoka on kauraton, sillä kaura tuppaa nousemaan herran päähän.

10. Ruuaksi poni saa ns. tavallista mysliä & sinfonié – yrttimysliä, lisänä kivennäiset, merisuola, magnesium ja tarvittaessa elektrolyyttejä.

11. Pihvi on vuonna 2005 osallistunut shetlanninponien estemestaruuskisoihin, joskin luokan ulkopuolisena kokonsa vuoksi – sijoituksella 9.

12. Pihvi ei oikein pidä uimisesta – pelkästään veteen meneminen on inhottavaa. Suihkussa käyminen kuitenkin luonnistuu mainiosti.

13. Ikää tälle poniherralle tulee heinäkuun 5. päivä 19 vuotta – itsekin tosiaan tajusin tämän vasta äskettäin, että kylläpä minun pienelle herralle tuota ikää tulee samaa vauhtia kuin itsellenikin

14. Ennätykseksi raveissa jäi 31. elokuuta 2009 Metsämäessä juostu aika 2.39,6ke.

15. …ja voittosumma karttui vuosien varrella 130 euroon, sekä lukuisiin kannustuspalkintoihin.

16. Pihvi oli ennen lastausongelmainen, ja aikaa tähän sai varata ylimääräisen tunnin, jopa kaksi. Lastausongelmaa Pihvi kävi vuosia sitten läpi Kari Vepsän kanssa, ja tapa/pelko poistuikin… Kunnes se jälleen palasi.

17. Nykyään Pihvi kulkee traileriin sujuvasti, ilman mitään ongelmia. :)

18. Pihvi ei ole ikinä ollut mikään lastenponi – ei tule siis kuuloonkaan mitkään talutusratsastukset, -ajelutuksen tai muut vastaavat.

19. Tosimiehet käyttävät vaaleanpunaista – niinhän se menee, meilläkin!

20. Pihvi ei syö ruisleipää, eikä kaikkia vaaleita leipiä - mikäli leivän päälle on ripoteltu juustoa, takuuvarmasti leipäpala on tallottuna maahan. Eikä myöskään isoja porkkanoita, eikä sitä, eikä tätä…

21. Korkein yhdessä hyppäämämme este on ollut 80cm.

22. Irtona poni on kuitenkin ponnistanut yli 110cm mittoihin.

23. Pihvin lempihevosnamit ovat Hirnut (tyrnin makuiset) ja Effolin purkkikarkit.

24. Olen itse kilpaillut yhteisten vuosiemme aikana erilaisissa lajeissa – niin esteillä kuin koulussa, niin raveissa kuin laukkakisoissakin, match showssa, tehtäväratsastuksissa ja valjakossa.

25. Ensimmäinen voitto tuli vuoden 2007 Metsämäen poninäyttelyiden tarkkuusajossa (vastasi suurin piirtein valjakkoajon C koetta), josta irtosi kaikki - kokonaiskilpailun voitto, taito-osuuden & nuortensarjan voitto.

Kaunis talvipäivä kera raskaiden mietintöjen

Tänään oli aivan ihana ilma! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, lunta oli maassa ja pakkasta - 14 astetta. Lähdettiin puolenpäivän jälkeen katsomaan hevosia tallille, mukana nähdä kaksikko välillä valoisaankin aikaan. Tosiaan, kun töistä pääsee puoli viiden – neljän jälkeen, on ilta lyhyt kun aurinko on jo laskenut aikoja sitten. Lunta ei paljoa ole, mutta tarpeeksi siihen, että näyttää talviselta. Harjasin Pihvin kunnolla, selvitin hännän ja harjan, leuka- ja korvakarvoineen sekä jalkatupsuineen päivineen. Kavioissa oli pienet tilsat, jännä juttu, kun kuitenkin lumi oli pakkaslunta. Ensiviikolla on kengitys, Pihville ei tilsakumeja laiteta, Siltterille puolestaan laitetaan. Pihvillä oli tämänmoiset jalassa muutama vuosi sitten, mutta ei niistä pahemmin mitään apua ollut, joten enää ei ole laitettu.

 

Otin Pihvin tarhasta ulos ja talutin pellolle kuvia ottamaan! Saa nähdä, koska seuraavaksi ehtii tämänlaisia kuvia edes ottamaan, kun valoisa aika on niin rajallista. Otettiin kuvia sitten pellolla, nenät vähän huurussa pakkasesta ja taluttelin Pihviä pellolla vähäsen. Vein Pihvin takaisin tarhaan, poni jäi portille notkumaan ja poseeraamaan. Harvemmin Pihvillä on poseerauspäiviä, taisi ilma tehdä ponillekin ihan hyvää. :)

 

Tosi monilla on näin vuoden alkuun tavoitekirjoituksia ja listoja, mitä vuoden aikana aikoo tehdä hevosensa kanssa, ja mitä aikoo saavuttaa. Omasta mielestäni tavoitteita on vaikea laatia, kun ei tiedä yhtään, mitä vuosi tuo tullessaan. Itselleni kilpaileminen ja valmentautuminen ei ole ollut ikinä kovin tärkeää, kuten aiemminkin olen blogissani kertonut. Voin uskoa, että monet lukijamme odottavat kilpailuita, valmennuksia yms. mitä näihin liittyvää tahansa. Asia on niin, että niitä saatte odottaa.

Loppujen lopuksi, vaikka asialla ei olisi elämää suurempaa merkitystä, jonkun asian, joka on kulkenut pidemmän aikaan mukana, lopettamisen päätös on suhteellisen suuri. Tällä tarkoitan sitä, että olen Pihvin kanssa kulkenut kilpailuissa säännöllisen epäsäännöllisesti, kuitenkin joka vuosi jossakin lajissa startaten vuodesta 2005 asti, on jonkun asian päättäminen vaikeaa. Olen nyt löytänyt itselleni sen lajin, jota haluan harrastaa, nyt, ja tulevaisuudessa. Valjakkoajo on se, mikä on tehnyt vaikutuksen, ja on lajina niin kiehtova, että siihen tutustuttuani en jättäisi tätä pois.

 

Valjakkoajon vaativuus – kolme osakoetta, koulu, maraton ja tarkkuus – ovat kaikki erityyppisiä, ja vaativat hevoselta paljon. Yhteistä näillä on ylipäätään yhteistyö hevosen ja ajurin välillä. Koulussa vaaditaan mm. täsmällisyyttä, tarkkuutta liikkeiden suhteen, ja sujuvaa kommunikaatiota. Maraton on pitkä osuus, joka vaatii hevoselta hyvää kuntoa, nopeaa reagointikykyä ja nopeutta. Kuskin puolestaan täytyy pystyä tekemään nopeita ratkaisuja, seurata nuotteja ja ajaa oikein. Kuskin apuna saattaa olla myös groomi, jonka kanssa yhteistyön on tärkeää pelittää. Tarkkuus vaatii nimensä mukaisesti tarkkuutta – keilojen välistä täytyy päästä reippaalla tahdilla, pudottamatta ja oikeassa järjestyksessä. Kun nämä kaikki kolme osakoetta suoritetaan kolmeen – joskus jopa kahteen päivään peräkkäin, kunnon täytyy olla oikeasti hyvä.

 

Muutama kappale ylempänä taisin epäsuoransuorasti kertoa teille, että tällä kaudella, jos milloinkaan, emme starttaa valjakossa. Syitä tähän tottahan toki on – vielä vuosi sitten ajattelin, että pystyn panostamaan näin vaativaan lajiin kymmenkertaisella panoksella, mitä nyt teen. Asia ei kuitenkaan mene aivan niin, ja näen parhaaksi, etten lähde niin vaativaan kilpailuun keskenkuntoisella, kuitenkin jo 19 vuoden ikään ehtineellä ponilla. Toisena on se, että en halua aiheuttaa Pihville mitään ylimääräistä stressiä. Olen käynyt sen kanssa jo niin pohjalla sairastumisen takia, enkä halua sen uusiutuvan. Siksi näen tämänkin kannalta parhaaksi, että turhia kotoa pois lähtemisiä kolmeksi – neljäksi päiväksi ei tule, jonka ajan poni asuu vieraassa tallissa kilpailuiden vuoksi. Tunnen itse ponini parhaiten, ja tiedän, ettei se tulisi sopimaan sille.

Ajamista en jätä, en missään nimessä. Oikeastaan tuntuu, että innostun tämän johdosta vielä enemmän ajamisesta. Kiikarissani on nyt hankkia uudet valjakkovaljaat ja vetokarttu. Treenata ehkäpä lisää ohjasajoa, ja mennä päräyttää vanhalle kotiradalla verestämään muistoja ravien merkeissä ja huvinvuoksi ottaa vähän kierrosaikaa. Juosta kotitien siltaa edes takaisin ja treenata vaikeiden paikkojen ylittämistä. Pystyttää pelto täyteen tötteröitä ja ämpäreitä, kietoa jalkoihin suojat ja singahdella niiden välistä vapaasti. Ilmoittautua Driving Classiin ja opetella uusia ohjelmia. Suunnitella vaihtelun vuoksi oma kouluohjelma musiikkiin ja körötellä sitä pitkin peltoa. Elämä on avoinna uusilla tekemisille.

Miksi selvitän syyt, miksi asiat näin ovat? Joku kuitenkin vielä kysyy niitä, ja haluan antaa itselleni jonkin sortin rauhan tähän asiaan. Jätän neljän kirjaimen – ehkä - verran itselleni varaa vielä palata takaisin siihen, minkä raskaan kiven äsken hartioiltani luovutin. Tuntuu taas siltä, että elämä olisi hippusen verran kevyempää, kun ei näe edessään velvoitteita, joita kukaan muu, kuin oma itse luo eteensä.

Sydämemme tuntee enemmän kuin sanat voivat koskaan kertoa.

Uusi vuosi, uusia asioita...

Uusi vuosi, uudistunut ulkoasu, ensimmäinen kirjoitus, meneillään vielä lukijakysely & arvonta sekä monenlaista muuta! Paljon asiaa yhteen kirjoitukseen, mutta onhan tämänlaisella yhteenvedolla ihan hyvä aloittaa vuosi 2012.

Blogin ulkoasu on hieman muuttunut – uusi otsikko & uusi tausta. Linkkien väri on samalla muuttunut, samaten esittelytekstejä välilehdillä olen päivitellyt, nyt siis mennään ihan aikataulussa jälleen! Joulukalenteri – välilehti hyppii mukana vielä hetken, katsotaan sitten, minne se hiipii tammikuun talven mittaan. Nimikin hieman muuttui – ennen blogi kulki Pihvin nimellä, nyt nimessä on meidän molempien nimet – Pihvi & Anna. Ennenhän blogin kirjoitukset koostuivat pääasiassa Pihvin kanssa tekemistämme asioista, sekä satunnaisista erikoistapauksista, mutta nyt vuoden mittaan annan nimenmuutoksen myötä enemmän puheenvuoroja myös itselleni. Luulen, että tällä tavalla saamme lisää syvyyttä blogiin eri tavalla, kuin aiemmin.

Parhaillaan on menossa myös lukijakysely, jonka oli määrä päättyä tulevana sunnuntaina. Vastauksia on tullut mukavasti, mutta vielä toki saa, ja pitääkin antaa palautetta. Kiitoksia siis kaikille, ketkä ovat jo vastanneet, sekä kiitos kaikille niille, ketkä aikovat vielä vastata! Olen päättänyt pidentää päättymisaikaa viikolla, joten aikaa teillä uusilla vastaajilla on 15. tammikuuta asti! :)

Hieman ajattelin, että viikonlopun aikana ollessani vapaalla, tekisin uuden videon. Materiaalit joskin ovat viime vuoden loppupuolella otettuja, ja pääasiassa ”mitä teimme tänään” pätkissä nähtyjä, joten sellainen voisi olla suunnitelmissa. Tosiaankin olen itse nyt töissä seuraavat 6 viikkoa, ja sitten on paluu takaisin kouluun. Pikkuhiljaa tulevan valmistumisen johdosta päättötyö painaa niskaan, joten aika on hieman kortilla ja kiirettä pitää, mutta yritetään pitää lippu korkealla ja mieli iloisena ja pirteänä.

Sitten hieman nykyhetkeen – ilmat ovat tällä viikolla olleet tosi vaihtelevia, mukaan on mahtunut niin lunta, tuulta, vettä ja pakkasta, ja tällä hetkellä kärsitään noiden kahden viimeisen yhteistyöstä. Lisäksi tästä päivästä sen verran, että kävin tänään ensi-illassa katsomassa jo aiemmin mainitsemani Vares – Kaidan tien kulkijat. Oli hauskannäköistä katsella, kun kotikulmat, joissa päivittäin pyörii, niin tulee valtavalle kankaalle tunnettujen näyttelijöiden kera!

Kaipaisin kommenttia uudesta ulkoasustamme, ja sekä vastauksia lukijakyselyymme! Vastaamalla kyselyymme osallistut samalla arvontaan, tarkemmin voit lukea selaamalla joulukuun kirjoituksiamme. :)