Huikein show maailmassa on elämä itse

Pihvillä oli tänään kevyen liikutuksen päivä, poni on hieman yskinyt viimepäivinä ja se, että itselleni kävi perjantaina hieman hullusti – ratsastin eräällä uudella tuttavuudella, ja poni hyppäsi pystyyn ja kaaduttiin siitä sitten taaksepäin nurin, poni minun päälleni. Eipä ole ennen näin käynyt, eikä tästä sattuneesta sen enempää, lihaskivuilla olen selvinnyt. :)

Pihville rakensin tänään nopeasti tosi yksinkertaisen tehtäväradan tallipihalle, joka sisälsi kaarrepuomit, kolmion mallisen pujottelun ja pienen esteen. Näitä sitten mentiin edestakaisin ja siksakkia ja miten sattuu. Pihvillä oli energiaa kertynyt suhteellisen paljon, ja kieputti päätään joka suuntaan ja koikkaloi sinne sun tänne. Tehtävät olivat helppoja, ja poni suoritti ne mallikkaasti, mitä nyt hätiköidessään muutaman tötterön kaatoi ja pudotti puomin esteellä.

Loppuun kerrattiin vielä hieman kumartamista ja takajalan nostoa ja sen alle kurkkaamista, Pihviltä nämä tulee niin automaattisesti! Varsinaisten kertausten jälkeen ponille jäi kumartamis-jalannosto vaihe päälle, ja kumarteli sitten yksinään ja nosti jalkaansa… Hienot kumarrukset tulikin!

Illalla pääsivät talliin aavistuksen tavallista myöhemmin, iltaruokiaan mussuttamaan. Hyvät yöt ja heipat, ja huomenna taas nähdään. Loppuun vielä videokooste tästä päivästä, kommenttia saa laittaa jälleen. Kiitoksia paljon kaikille lukijoillemme! :)

Pidä musta kii

Tänään oli kyllä nätti ilma! Iltapäivällä mentiin siivoamaan hevosten karsinat ja rapsuttelemaan heppoja. Pihviä kiinnosti enemmän vain päiväheinien syöminen, Siltteriä puolestaan kaikki, mitä ympärillä tapahtui. Perus tallipäivä, tosin kamera kulki matkassa ja videoitakin tuli otettua.

Perjantaina ajattelin tehdä Pihvin kanssa jotakin, jos valoisaan aikaan pääsen, niin varmaankin ajan, muuten iltasella ratsastan ponin. Huomenna, torstaina itselläni on aamusta iltaan koulua, joten heppailut taitavat jäädä väliin. Maastoon tekisi mieli lähteä, täällä meilläpäin on hyviä maastoreittejä ympärillä vaikka kuinka ja paljon. Tällä hetkellä itseäni matkaan lähtemisessä kuitenkin viivyttävät jatkuvat uudet susihavainnot – pimeään aikaan ei oikein tee mieli lähteä noille metsäreiteille ja valottomille teille ajamaan.

Loppuun tästä päivästä video, kommentit tervetulleita! :)

Ajoa ja treenivideo!

Eilen, perjantaina, oli niin nätti ilma, että menin hevosten päiväheinien jälkeen ajamaan Pihvin pitkästä aikaa! Poni oli yllättävän puhdas, ihme ettei ollut ottanut aurinkoa hietikolla, kuten Siltteri on jo useampana päivänä tehnyt. On varmaan Pihvin makuun turhan märkää vielä… Harjasin ponin alkuunsa, ja valjastin sitten kärryjen eteen.

Alkulämmittelyksi käveltiin reippaassa käynnissä, Pihvi vaikutti hieman tavallista laiskemmalta, mutta liikkui silti muutaman kehotuksen jälkeen ihan mukavasti. Ravissa pirteyttä jo löytyi, oli helppo ohjailla ja pieniä temponlisäyksiä tehtiin vähän väliä. Pysähdykset olivat ihan hyvät, täsmälliset ja liikkeellelähdöt reippaat.

Laukannostoissa oli hieman alkukankeutta, laukka nousi alkuun suhteellisen pitkällä viiveellä. Toistojen kautta nousivat jo loppuajosta paremmin, ja otettiin pitkiä laukkapätkiä normaalin laukan sekaan reippaampiakin pätkiä. Viimeajokerrasta on jo kuitenkin suhteellisen pitkä aika, ja tässä välissä olen pääasiassa ratsastanut, joten nuo ääniavut ovat saattaneet jäädä hieman unholaan.

Loppuajosta käytiin pellolla kokeilemassa ajamista, mutta ennen kuin päästiin puoleen väliin peltoa, heitettiin ympäri ja tultiin takaisin kentälle. Sateiden takia vesi seisoi paikoittain, ja ei ajaminen siellä kivaa olisi ollut. Palattiin sitten takaisin, otettiin ravia ja laukkaa vielä molempiin suuntiin ja loppuverkat päätteeksi.

Pihvi meni mielestäni ihan mukavasti, siihen nähden, että viimekerrasta oli jo kertynyt aikaa. Ei ihan parasta esitystä, muttei laisinkaan huonoakaan. Poni kuunteli hyvin, ja kulki alkukankeuksien jälkeen reippaasti. Saa olla ihan ylpeä Pihvistä. :)

Ajon jälkeen loimitin Pihvin ja pesin kärryt, nyt lauantaina, kevyt ratsastus & venyttely voisi olla paikallaan, etteivät lihakset jumiudu. Tämän päivän ajosta tein myös videon, joten katselemaan vaan ja kommenttia tulemaan! :)

Hetken vierelläsi olla saan, kunnes taas vahvempi voima meidät vie mukanaan,

kulkemaan maailmaan, jossa perillä emme ole kai milloinkaan.

Jolla on aikaa ja tilaa unelmille

Edellispäivänä, maanantaina, läpiratsastin sekä Siltterin, että Pihvin. Siltterin kanssa ratsastin pitkin ohjin ravia ja käyntiä ohjaillen hevosta istunnalla. Harjoitus meni hyvin, Siltteri kuunteli hyvin ja istunta meni läpi. Alkuravien jälkeen kokosin hevosta hieman, otin pienen asetuksen sisälle päin ja teimme ravissa temponvaihteluita. Tämän jälkeen otin molempiin suuntiin useita laukannostoja, ja laukkojen jälkeen loppuverryttelyt. Siltteri tuntui hyvältä ratsastaa, oli reipas ja kuunteli kaikin puolin hyvin. :)

Ratsastin Pihvin Siltterin jälkeen, joka oli hieman extempore-juttu, sillä ensimmäisenä tarkoituksenani oli ratsastaa ainoastaan Siltteri. Pihvi oli malttamaton varusteiden laitossa, ja meinasi saada hepulin, kun häntäremmiä pujotettiin hännän alitse. Muuten poni oli oikein mallikas, tosin ratsastaessa tuntui melko tahmealta ja jäykältä. Tein Pihvinkin kanssa temponvaihteluita, ja pikkuhiljaa poni alkoi tuntua paremmalta.

Temponvaihteluiden jälkeen otettiin reipasta laukkaa, sekä kahdeksikkoa. Laukat nousivat hyvin, ja kahdeksikolla taipui ihan ok’sti molempiin suuntiin. Loppuun ravia pitkin ohjin, ja sitten käyntiä pitkin uraa ja ympyröillä. Molempien kanssa liikutus meni suhteellisen samalla kaavalla, tosin Siltterin kanssa yhteistyö pelitti tänään hieman paremmin kuin Pihvin kanssa.

Pihvin kanssa olen nyt havainnut, että viimeisien vuosien aikana ponista on tullut hyvin seurallinen, kuin alkuvuosinamme. Pelkkää positiivista siis, ja tämän lisäksi pikkuhöntillä oli maanantaina jonkinasteinen söpöilypäivä, joten kaikennäköisiä kivoja kuvia tuli. :)

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
jolla on aikaa ja tilaa unelmille

Itsetehdyt varusteet

Kerroinkin viime postauksessa lähteväni näpertämään Pihvin satulahuovan kanssa, valmiiksi tuo tulikin. Eipä ollut ensimmäinen tuunaamani satulahuopa, mutta ensimmäinen tuolla tekniikalla tehty. Silitin satulahuopaan aiemmin ostamani Nalle Puh – kangasmerkin, sekä kolmen sydämen paketin. Alkuun sommittelin kuvat paikalleen, ja sitten ne silitettiin liinan alla kohdilleen. Pelkkä silittäminenkin olisi varmasti riittänyt, mutta halusin varmistaa kuvan paikallaan pysymisen ompelin koneella vielä reunoja pitkin kuvan kiinni kankaaseen.

Ompeluvaiheen olisi varmasti voinut tehdä helpomminkin – ommellut kuvan vain ympäri, mutta itse (en tokikaan ole perfektionisti!) ompelin jokaisen reunan pätkän erikseen vaihtaen lankaa lähestulkoon jatkuvasti. Lopuksi viimeistelin ompelun työntämällä jääneet langanpätkät satulahuovan sisälle ja nostaen ne sitten ylös, joten näkyville ei jää ’lankatöröjä’. Omasta mielestäni mielettömän suloinen. ~ ♥

Vuosien varrella on tullut tehtyä hevosille jos jonkin näköistä juttua käsin – otsapannoista loimiin ja korvahuppuihin. Löysin koneelta muutamia kuvia tekemistäni varusteista, lopuistakin voisi ottaa kuvat ja laittaa näytille, sitten aikanaan.

Musta-punainen villaloimi, joka on ommeltu Pihville sopivaksi ratsastusloimesta. Etuosassa kiinnitys on sivulla, ja loimen alla kulkee läppä toiselle puolelle, joka on Pihvin kohdalla talvisin erittäin hyödyllinen – hiki puskee ryntäistä läpi pienellä viiveellä, sillä karva on niin paksu. Loimivyöllä tämä laitetaan mahan kohdalta kiinni, lisä meidän Duudson-varusteiden kerhoon (kyllä, riimu ja satulahuopa löytyvät myöskin! Riimu itse asiassa näkyy kuvassakin).

Tämä huopa on Siltterille tehty, ruskea kouluhuopa sydäntikkauksilla ja isolla kirahvin kuvalla. Nykyään tosi vähäisessä käytössä, sillä rungottoman satulan kanssa käytämme niille tarkoitettuja huopia ja ’tavalliset’ ovat jääneet vähemmälle käytölle.

Otsapantoja olen tehnyt muutamia, helmistä, sekä kokeilumielessä myös nauhasta. Helmipannoissa olen käyttänyt melko hempeitä värejä, joten nämä ovat melko tyttömäisiä (sekä pienille prinsessoille…). Punaruudullinen kangasotsapanta onnistui mielestäni tosi kivasti, ja helmipantojen lisänä aion tehdä jatkossa myös näitä.

Kuvan pääkallokuvioiset satulahuopa ja korvahuppu on tehty Siltterille, mutta nykyään Pihvikin silloin tällöin lainailee tuota huopaa. Paljetit ommeltiin yksi kerrallaan paikalleen, ja leikattiin samalla oikeaan muotoon. Samalla tekniikalla tehtiin myös korvahuppujen koriste.

Ruskea satulahuopa on tehty tavallisesta ruskeasta huovasta leikkaamalla huovan malli hieman erikoisemmaksi ja ommeltu vaaleansininen kanttinauha.

Vaaleanpunaiset ajovarusteemme – juurikin ne, jotka olivat Pihvin ensimmäisissä valjakkokisoissa – on tehty itse. Innoittajana toimi vaaleanpunaiset Hööksin korvahuput, joihin tein samansävyisen silatyynyn, sekä itselleni ajoesiliinan. Esiliina on mustaa villakangasta, jossa on vaaleanpunainen kanttaus.

Ajohattuna minulla on leveälierinen, musta huopahattu, joka on sopivan yksinkertainen. Tähän minulla on suunnitteluasteella useita hattukoristeita, materiaalitkin on jo hankittu. Tällä hetkellä hattua somistaa vaaleansininen hapsukoriste, jossa on mukavasti kimalletta.

Mikäli jokin herätti kysymyksiä, kommentteja tai ihan mitä vain, kommentointi on aina tervetullutta! :)

Kotiin!

Viimepäivät ovat menneetkin sitten hevosten ja ihmisten palautellessa rutiineita lähimuistiin. Sen koommin tuskin tarvitsee selitellä, Pihvin & Siltterin kanssa lähdettiin viime sunnuntaina takaisin tallille pitkän laidunkauden jälkeen. Matka meni ihan mukavasti, kymmenen kilometriä taittui kävellen alle kahdessa tunnissa. Äitini talutti Siltteriä, itse ratsastin Pihvillä suurimman osan ajasta, sillä polveni ei olisi kestänyt koko matkan kävelyä.

Perille päästyä riisuin ponin varusteet, ja kun riimun sain riisuttua Pihvin päästä, poni jo heitti itsensä pyörimään hiekkaan. Taisi olla pitkästä aikaa mukava kieriä kunnolla oikein hiekkapohjalla! Siltterikin teki saman tempun, ja loppupäivän kuljeskelivat pitkin tarhaa – tosin Pihville taisi kesän kaipuu iskeä, kun poni aidan alta nyhti vihreitä heiniä.

Illalla kaksikko pääsi sitten talliin untenmailla, jossa puhdas peti odotti molempia. Aamulla talliin tullessa molemmat olivat turpeessa ja pellavassa, ja pääsivät tarhaan syömään aamuheiniä.

Arki jatkuu, toivon mukaan nättejä syyspäiviä vielä riittää! Taidan tästä itse uppoutua tuunattavan satulahuovan pariin, laittelen kuvia mikäli sikäli huopa valmistuu… Kärryillä-lehden juttua pyydettiin kokonaan näytille, ja kokonaisuudessaan lehti on luettavissa täältä. Sivulta 18 löytyy varsinainen juttu, jossa Pihvikin on mukana. :)

Aurinko taivaan kurkistaa ja kertoo sadun uudestaan.

Niin kovin pienen hetken vaan

 Viime päiviltä ei ole mitään sen ihmeellisempää kerrottavaa, ilma on mennyt laidasta laitaan kauniin ja kaamean välillä. Pihvi on toisinaan möyrinyt kurassa oikein kunnolla, ja niin poni onkin saanut tavallista perusteellisemmat harjaukset! Viime kirjoituksessakin sanoin, että odottelen jo sitä, kun päästään kotitallille ja pääsee liikuttamaan hevosia kunnolla. Kyllä se odotus kasvaa päivä päivältä, toki edessä on vielä kymmenen kilometrin käppäileminen tallille.

 Huomenna kuskaillaan kärryt, estekalusto ja joitakin tavaroita tallille päin, ajattelin pestä molemmat valjaat nyt siirron yhteydessä. Saa nähdä, jääkö se vain suunnitelmaksi. Kuvat on otettu torstailta, ja loppuun lyhyt video. Harmillisesti kamera, jolla olen ottanut videoita, on tullut tiensä päähän. Uutta materiaalia ei tule, kunnes uuden aika koittaa. :)

Elämä on onnellista sille, joka ei tarvitse äärikokemuksia tunteakseen olevansa elossa.

Samat tuulet puhaltaa, samat sateet lankeaa

Kesä 2011.

Vettä, kuraa ja hieman lisää vettä… Viimeviikkojen pääsääntöinen ohjelma. Nyt on tullut hieman harvemmin päivitystä, ei ole vain huvittanut kirjoittaa. Pieni laskusuhdanne taisi alkaa siitä, kun sai muutamaan otteeseen viikossa lukea omia asioitaan Hevostalli.netistä. Tuli vain sellainen olo, että tietävätkö tuntemattomat ihmiset asiamme paremmin kuin me itse? Kuten edellisessä kirjoituksessa sanoin mielipiteeni nettikirjoittelusta, pää kylmänä ja avoimin mielin mennään.

Nyt on muutoksia ilmassa, tulevana viikonloppuna Pihvi & Siltteri siirtyvät takaisin kotiin. Tätä olen jo odottanut, pääsee ajamaan kentällä ja sänkipellolla. Ja valot! Niitä on jo illan pimentyessä seitsemän jälkeen kaivannut.

Muitakin muutoksia on tullut, liittyen ehkäpä enemmän itseeni kuin hevosiini – tavallisestihan täällä harvemmin kertoilen elämästäni hevostelun ulkopuolella, mutta nyt voisin tehdä poikkeuksen. Viikko sitten sain autokortin, auton ostinkin jo kesällä. Nyt sitten on päässyt ihan laillisesti ajamaan! Koulun puolesta kypsyttää myös sateinen ilma, kun kerran ulkoilma-ammatin on itselleen valinnut. Muutamia projekteja pukkaa päälle, mm. päättötyö, kun kerran ensi keväänä olisi tarkoitus valmistua puutarhuriksi. Ensiviikolla aloitan kurssin iltalukiossa, ja kursseja tulee olemaan muutama kappale nyt syksyn aikana.

Blogin ulkoasussakin on hieman muutoksia, uusi banneri, välilehdille uudet kuvat ja uusi kysely ajatellen seuraavaa erikoispostausta, joka tulee jos lukijoita tulee yli 80. :3 Äänestää saa (ja pitää), kuin myös kommentoidakin. :)

Mennään sinne missä järven pinta kimaltaa.
Missä tuuli taittaa koivunlatvat maata kumartamaan.