Kevään valoisat illat

 

Kulunut viikko on pitänyt sisällään kevään vastaanottamista, siivoamista ja pientä askartelua. Vaikkakin kellojen siirron jälkeen yhdeksään asti illalla on suhteellisen valoisaa, aamuissa ainakin omalla kohdallani se tuntuu. Tiistaiaamuna nukuin jo pommiin koulusta, ja muutenkin aamuheräämiset ovat olleet tavallista kankeampia. Lunta meillä on enää vain ripaus, ellei sitten luvattu takatalvi yllätä! Toivottavasti näin ei kuitenkaan ole. Yöpakkaset ennusteen mukaan alkaa taas, harmin paikka, sillä viikon päästä meillä pitäisi olla tarhan kunnostus täydessä tohinassa.

 

Nyt viikolla olen hieman siivoillut tallilla, haravoinut talven aikana tippuneita heiniä pois maasta sekä hevosten rampeilta turvetta. Näkyyhän pieni siivous ulkonäössäkin jossain määrin. Tarha on nyt kokonaan sula, vielä vettä siellä sun täällä. Tänään Pihvi näytti siltä, että oli jossakin käynyt torkkumassa, tai ainakin pyörähtämässä päivänmittaan. Muuten poni on ollut hyvällä tuulella, lukuun ottamatta paria sateista päivään, kun herra yksin angstasi koko illan portilla kunnes pääsi sisälle syömään.

Alkuviikosta innostuin niinkin paljon askartelusta, että tein rehulaatikoihin nimikyltit. Eihän meillä kahden - kolmen ihmisen laittaessa hevosille ruuat sen kummempia kylttejä edes tarvitsisi, mutta onhan nuo ihan kivat (jos kuutta paperilappua kovin kivoiksi voi sanoa).

Irrallaan...

... ja paikoillaan!

 

Muutamana iltana on ollut kamala polte päästä kirjoittamaan blogia, mutta olen saanut pidettyäni itseni koulujuttujen parissa. Nyt kun alkaa laskea, että koulua on tosissaan enää reilu kuukausi sinänsä jäljellä, alkaa kiire pukamaan tekemättömien töiden parissa… Koulusta hevosiin, tänään asennettiin kärryihin vetokarttu. Pian päästäänkin ihan oikeaoppisesti ajelemaan, kunhan pellot hieman kuivahtaisivat!

Olen muuten huomannut, että kyselen teiltä paljon millaisia postauksia toivotte, mutta kuitenkin toteuttaminen jää ihan oman fiiliksen puolelle. Nytkin minulla on koneella ainakin viisi aloitettua erikoispostausta, joista jonkin teen varmaankin lähipäivinä valmiiksi. Siltteristä minulla on nyt todella pitkällä, kuvia vaille valmiina kirjoitus, esimakua saatte siitä tässä. :)

Kuulumisia & tulevia projekteja

Tarhassa hiekkaa jo reippaasti näkyvissä! Lumi sulaa kovaa vauhtia, puroja saa tehdä joka ilta. Vielä, kun ojat alkaisivat vetää kunnolla, pääsisi sulaminen kunnon vauhtiin. Joen pinta on noussut hurjasti, tulvii pellolle asti. Viimevuonna joskin oltiin huhtikuun puolessa välissä tässä vaiheessa, joten ollaan kuukausi etuajassa!

Siltteri irrottaa ihan hirvittävästä talvikarvaa, hepat rapsuttavat pitkin päivää jatkuvasti. Pihvikin on päässyt vauhtiin, joskin hieman verkkaisemmin. Hiljaa hyvää tulee, eikös niin? Alkuviikosta kävin alueellemme avatussa uudessa K-maataloudessa, jonka yhteydessä on myös Rautia. Ostin merisuolaa 25kg sulattamiseen, joskin tätä ei ole vielä käytetty yhtään. Paikasta täytyy sen verran sanoa, että tykkäsin enemmän vanhasta kaupasta – oli jollakin tavalla vain kotoisampi (vai voiko kaupasta sanoa kotoisa) ja samat ihmiset olivat töissä siellä kerrasta toiseen.

Joki 8. huhtikuuta 2011. Nyt, lähes vuosi myöhemmin, ollaan etuajassa.

Merisuola siis löytyi, ja tänään hain Matkahuollosta vetokartun. Ihmettelin kylläkin, että sain vasta tänään kännykkääni tekstiviestin ”… pakettisi nro 2. ilmoitus. ”, ja tämä kuitenkin oli vasta ensimmäinen viesti, jonka kys. paikasta sain. Kaikesta huolimatta sain nyt kartun itselleni, on maalaamaton, eli maalaus on vielä edessä ennen asentamista. Yritän viikonlopun aikana saada hoidettua maalausasian, että saataisiin se sitten asennettua paikalleen!

Autossa on nyt laitettu kesärenkaat alle, hieman pesua ja niin edelleen. Koulua vielä 7 päivää jäljellä ennen opparilomaa. Opinnäytetyön tekemistä on siis luvassa, kaksin kappalein! Toinen työ liittyykin talliin, joskin ei ole oma projektini. Poikaystäväni rakentaa hevosten tarhan uudelleen, kun Tapanin päivän myrsky (lue täältä) koetteli meitä hieman. Joka tapauksessa ilman myrskyäkin tuumaan olisi tartuttu. Alkuperäisesti hieman kaavailtiin, että pääsiäisenä olisi aidan aika – se jää nähtäväksi, miten maa loppujen lopuksi sulaa. Pientä lisäohjelmaa tuo se, että hevoset tarhaavat samaan aikaan.

Pihvin tarhariekkuminen 8. huhtikuuta 2011.

Joki 3. huhtikuuta 2011.

 

Kun projekteista alettiinkin puhua, voisin hieman kertoa omistani. Tarkoituksena olisi laittaa puomit kuntoon – hioa vanhat maalit pois ja maalata uudelleen. Kesälaitumille olisi mukava lähteä uutukaisessa kuosissa olevan kaluston kanssa. Onhan niitä muitakin – haluaisin tehdä laatikoita yms. koristeita omaksi ilokseni ajoa varten. Niitä voisi sitten kiertää ja kurvitella miten itse haluaa! Lisäksi Pihvin valjakkovaljaille olisi tarkoitus tehdä pehmustettu satulapukki.

Kaikenlaista pientä puuhaa ja tekemistä riittää! Kommentit jälleen tervetulleita. Tarkoituksena olisi aloittaa nyt lähipäivinä haaste itselleni – pääsette hieman tutustumaan kirjoittajaan… Myös Pihvin kilpailu-ura –postaus on suunnitteilla, joskin video uupuu. :)

3. huhtikuuta 2011 - viime vuonna tässä vaiheessa alkoi toivo herätä mahdolliseen kesään.

Ponin valkoiset viikset ja hankimenoja

 

Tänään mentiin taas päivällä tallille, oli jälleen hieno ilma! Alkuun tosin leikkasin muutamat omenapuut, ja sitten siirryttiin tarhan siivoamisen pariin. Hiekka näkyy jo paikoitellen, ja vesi juoksee mukavasti pellolle! Kevättä siis reippaasti ilmassa, oma mielikin virkistyy kummasti. Siltterillä on ihan tolkuton karvanlähtö, ryntäissä jo niin hyvällä mallilla, että varmaan viikon kuluessa kesäkarva on pinnassa. Pihvi nyt on, no, karvainen ponimus. Kuitenkin karvanlähtö herrallakin on ihan vauhtiin päässyt.

 

Pihvi oli tarhassa sitä mieltä, että ei todellakaan lähdetä mihinkään. Nopeasti kuitenkin mieli muuttui, ja pian oltiinkin jo varusteet päällä. Äitini laittoi Siltterin kuntoon, ja lähdettiin pellolle käppäilemään. Lumi on sulanut kivasti, paikoitellen sänki tullut kokonaan näkyviin. Välillä joskin oli hieman liukkaampiakin paikkoja, mentiin niissä sitten varovaisemmin. Vielä pellolle mennessä lunta on yhdessä kohdassa aika paljon, mutta pinta laskee kokoajan. Pellolla kiipustettiin selkään ja käveltiin alkukäynnit Siltterin seurassa. Pihvi meni innoissaan lumihangessa, taisi mielessä olla jonkin sortin kävelykisa isomman kaverinsa kanssa. Ensimmäiset ravikierroksetkin otettiin Siltterin perässä, joskin Pihvin ravi muuttui rauhallisesta hölkästä reippaaksi viipottamiseksi, niin hilpaistiin ravailemaan ympyröitä omiin oloihimme.

 

Pihvi oli reipas, pyrki eteenpäin mukavasti ja vastasi apuihin hyvin. Muutamaan otteeseen poni jäi kiukuttelemaan paikalleen, kun kaveri meni ohi ja itse täytyi lähteä toiseen suuntaan. Ympyrällä taipui ihan ok’sti, ei pahemmin jääty viilailemaan ja ihmettelemään - tarkoitus oli vain nauttia viimeisistä keväthangista (?) ja pitää hauskaa. Otettiin pitkät pätkät reipasta laukkaa, poni oli innoissaan! Hankilaukka on kyllä kevätauringon paistaessa hienoa, varmaankin yhtä hienoa kuin kesäiltana ilman satulaa köpöttely auringon laskiessa. :)

 

Reippailun jälkeen käveltiin muutama kierros loppukäynteinä Siltterin seurassa, ja palailtiin sitten takaisin tallille. Siltterikin oli innoissaan pellolla menemisestä, ja molemmille heposille tuli hikikin. Laitettiin molemmille sadeloimet, ja vietiin päiväheinät tarhaan. Pihvillä on kuitenkin hieman pöljä tapa – vaikka päiväheinät olisivat myöhässä liikutuksen takia ja hinku syömään olisi kova, poni ei lähde portilta ennen kuin ihmisetkin lähtevät. Tänäänkin siivottiin tarha loppuun heinien annon jälkeen ja muutenkin hääräiltiin siinä ympäristössä, niin poni seistä ihmettelee tunnollisesti odottaen rapsutuksia, sekä tietysti herkkuja. Vasta, kun me suunnattiin talolle päin, käänsi tämäkin meille takapuolensa ja talsi Siltterin kaveriksi mussuttamaan heiniään.

 

Se nyt sitten on totta – Pihvillä kasvaa turvassa viikset. Valkoiset sellaiset. Olen nyt varmaankin kuukauden verran seuraillut muutamaa hassua valkoista karvaa ponin turvassa, ja nyt niitä tosiaankin on tullut enemmän. Pihviherran pää on muutenkin vuosien varrella muuttunut vaaleammaksi ja vaaleammaksi – alkuun, pikkuisena Pihvillä oli päässään pieni tähden alku, ja nyt 19 vuoden aikana kasvua on tapahtunut niin paljon, että koko otsa on valkoinen, ja harjan alle jatkuu pitkälti valkoinen karvamatto. Valkoista karvaa on myös koko leuanalunen, korvien takaa ja nyt viiksetkin vielä!

Pihvistä tulee vain entistä charmikkaampi mies!

♥ Älä suutele kotiportilla, sillä vaikka rakkaus on sokea, vanhemmat eivät.

Myskyn merkkejä ja peltojuoksentelua

 

Voi huhhuh, mikä myrsky tänään on ollut! Elävästi palasi taas mieleen Tapaninpäivän myrsky (siitä voit lukea täältä, mikäli on jäänyt unohduksiin). Koulusta lähdettiin Mikan kanssa kymmenen aikaan, tuuli oli hirvittävä ja puut taipuivat tuulessa vaakatasoon. Ajeltiin koululta puolisen tuntia suoraan tallille, kaikki oli onneksi ihan kunnossa. Peräkärryn tavarat tosin olivat levinneet, mutta muuten kaikki oli ihan hyvin. Pienissä varotoimissa ollaan siihen asti, kunnes tarhassa on uudet aidat – siihen tuskin menee puoltatoista kuukautta kauempaa aikaa, joten hyvällä mallilla ollaan! Tulevista projekteista olen postausta jo koneelle kirjoitellutkin, saapi nähdä, missä vaiheessa saan tuon valmiiksi.

 

Hieman eiliseen ennen kuin selosta tästä päivästä sen enempää – ratsastin Pihvillä eilen ilman satulaa, paneuduttiin pitkästä aikaa taivutuksiin ja asetuksiin. Mentiin käynnissä, tehtiin välillä perusmenon ohella askeleen pidennyksiä, mutta pääasiassa todellakin treenailtiin asetuksia. Alkuun asetin ponia molemmissa suunnissa sisälle päin. Tuntui siltä, ettei Pihvi tajunnut, että tehdään näin yksinkertaista tehtävää, ettei sen kummempaa taivutusta tarvinnutkaan tehdä. Asetin ponia myös välillä ulospäin, meni ihan hyvin. Parit pysähdykset ja peruutukset otettiin, peruutuksessa lähti kiirehtimään kovaa vauhtia taaksepäin. Pysähdykset tulivat ihan istunnan kautta, ilman ohjien käyttöä.

Alkuasetusten jälkeen aloin pyytää ponin takapäätä joko uran sisä- tai ulkopuolelle, hieman vuorotellen. Oli hieman kankeaa, mutta meni kuitenkin ihan ok’sti läpi. Viime kerrasta onkin jo aikaa… Loppuun otettiin ravia, Pihvi oli jälleen ravissa tosi kiireinen. Ravattiin sen verran, että sain ravin suhteellisen letkeäksi ja kulki hiljaa sen kummempia innostumatta. Loppukäynnit Siltterin seurassa, ja Pihvin ratsastuksen jälkeen harjasin Siltterin kunnolla! Tytöstä lähti ihan mielettömästi karvaa, nyt on kevään ensimmäisille lintupojille pesätarvikkeita.

 

Tähän päivään – aamupäivällä haravoitiin tarhasta jälleen kakkaa ja heiniä, ja kuskattiin niitä lantalaan. Hevoset saivat puoli yhden maissa päiväheinät, ja jäivät syömään niitä sillä välin, kun me painelimme sisälle myös syömään vähäsen. Tuulenpuuskat tuntuivat talossa, ja niiden jälkeen ja aikana käytiin kurkkaamassa ovelta tarhalle, että kaikki oli kunnossa.

Neljän maissa lähdettiin takaisin pihalle, otin Pihvin tarhasta ja harjailin ponin kevyesti. Sen kummemmin ponista ei jälleenkään karvaa lähtenyt, tainnut ukkeli ottaa takapakin kevääseen, kun pääsin jo sunnuntaista hehkuttamaan. Valjastin ponin ohjasajoon ja köpsyteltiin pellolle hieman pyörimään. Yksinkertaisesti todettuna ohjasajo ei ole meidän juttu, Pihvistä taitaa tuntua vain harvinaisen idioottimaiselta, kun kuski koittaa juosta perässä. Tuo perinteinen kärryttely on meillä siis muodissa…

 

Mentiin käynnissä pellolla lumihangessa, kääntelin ponia suuntaan jos toiseen, meni ihan yllättävänkin hyvin. Kääntyiltiin hetki ja otettiin pieni pätkä raviakin, kunnes heitettiin valjaat niskasta ja palailtiin perinteisen juoksutuksen pariin. Ohjasajokin voisi olla mukavampaa, jos olisi pidemmät ohjat. (välihuomautuksena, vetokarttu vihdoikin tilattu!)

Pihvi ravaili liinan päässä mukavasti, otettiin väliin pieniä kävelypätkiä ja sen myötä jatkettiin ravailua. Ravasi mukavasti & pysyi ympyrällä, pysähdyksetkin tulivat hyvin. Vaihdettiin suuntaa, sama toistettiin tähänkin. En loppujen lopuksi juoksuttanut pitkään, oli kuitenkin sen verran raskas pohja.

 

Pistin ponille sadeloimen päälle ja päästin otuksen tarhaan Siltterin kaveriksi. Kaksikko saikin hetimmiten viiden heinät tarhaan, Mika siivoili vielä tarhan puhtaaksi ja itse kävin laittamassa ruuat valmiiksi. Illalla oli vuorossa vielä iltatalli, siinähän hevostellessa päivä vierähti! Videoitakin tästä päivästä sain muutaman, niistä varmaan koostetta myöhemmin tulevissa postauksissa. Kommentit jälleen kerran tervetulleita! :)

Myskyn jälkeen pää kohoaa entistä korkeammalle.

Hankilaukkaa ja neiti mutanassu

 

Tänään oli niin hurrrjan nätti ilma! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, lumi suli entistä reippaammin, lämpömittari nousi plussan puolelle, linnut lauloivat ja mikä parasta – Pihvistä lähtee talvikarvaa! Ihmeellistä ihmeellisintä, poni on vain niin tolkuttoman hidas päästämään irti villapöksyistään. Siltteri on karvanvaihdossa ja hyvässä vauhdissa, ja tuulikin suosi tänään – karvat lensivät irrotessaan toiseen suuntaan, eikä suoraan naamalle… Ja itse muistin olla laittamatta huulirasvaa ennen harjaukseen ryhtymistä, jokainen tämän kokenut tietää, mitä tarkoitan. Tästä postauksesta tuleekin aika kuvaisa, itse tykkäsin niin monesta kuvasta, etten oikein osannut valita, mitkä julkaisen! :)

 

Lumen sulaessa tarhasta on alkanut paljastua taas kakkaa ja syömättömiä heiniä, ollaan niitä nyt parin päivän aikana haravoitu kasaan! Itse asiassa tosi mukavaa puuhaa omalla tavallansa. Laitoin ponin kuntoon + hain Siltterille suitset, ja lähdettiin pellolle. Äitini talutti Siltteriä, itse ratsastin Pihvillä. Lähdettiin kävelemään yläpeltoa ympäri, mutta puolessa välissä päätettiin oikaista toiselle laidalle, kun lumi oli paikoitellen kasaantunut Pihvin mahaan asti. Hieman väljemmillä vesillä aloin valmistella ravia, Pihvi oli ensi alkuun sitä mieltä, että ei todellakaan lähdetä minnekään! Pidemmittä puheitta oltiin jo ravailemassa, ravi oli aika korkeaa, ei kovin matkaa voittavaa. Ravailtiin isoa ympyrää, joskin aina tallin puolella Pihvi yritti tunkea väkisin ulos uralta. Muutaman kierroksen jälkeen meni ihan sujuvasti, kuuntelemisesta ei nyt voi sanoa mitään, kun Pihvillä taisi olla lähinnä irrottelu mielessä. Muuta tarkoitusta tälle päivälle ei sen koommin ollutkaan, kuin pitää hauskaa pellolla mennessä. :)

 

Otettiin ravin lomassa laukkapätkiä, alkuun poni ei ihan syttynyt, mutta eipä mennyt kauaa, kun mitään muuta ei olisi tehtykään. Ei mitään sen pidempiä pätkiä otettu, eikä vauhti kiihtynyt sen kummallisemmaksi, mutta hauskaa oli ja lumi lensi! Ravissa Pihvi pisti aika jalalle koreasti, polvet kattoon meiningillä. :) Vaikka Pihvillä en sen kummemmin enää ratsastakaan, on nämä irrottelut aina yhtä mukavia, ja tuntuu siltä, että tämä on se juttu, josta Pihvi oikeasti tosissaan pitää. Ratsuponina kun poni oli pääsääntöisesti ihan 13-vuotiaaksi asti, ja sen jälkeen siinä sivussa on ajeltu, niin ratsun jutut ovat edelleenkin vain niin paljon paremmin hallussa, kuin kärryttelysysteemit. Voi jospa kevät olisi kuiva ja pelto kuivuisi lumien jälkeen nopeasti, pääsisi taas rällästämään kunnolla kärryjen kanssa!

 Siltteri oli onnessaan, kun pääsi tonkimaan ja kaivamaan lunta! Luulisi sitä tarhassakin riittävän, mutta miten mielettömän kivaa oli kaivaa pellolla kuoppia hankeen ja huulet mudassa mössöttää mutaa. <3 Muuten Siltterin kanssa käveltiin sinne sun tänne, ja itsekin kävin juoksemassa tytön kanssa yhden kierroksen. On muuten raskasta tuo hangessa meneminen, mutta eihän se minullekaan mikään yllätys todellakaan ollut! :) Hiippailtiin sitten pikkuhiljaa kentälle päin, muita kiinnosti jo niin kovasti päästä siivoamaan tarhaa. Siltteri jäi vapaasti hengailemaan, itse jatkoi Pihvin kanssa menemistä.

 

Kentällä ponilla oli ällipälli ja juoksi kieli ulkona suusta – itse huomasin sen jo ratsastaessa, mutta kuvista katsoen täytyy vain sanoa, että pojalla taisi olla mielenosoittamisen paikka. Ja sitähän se todella olikin – kentällä on ihan ok urat missä pystyy menemään mukavasti, mutta yksi kulma on sen verran jyrkkä, että pitää mennä käynnissä. Ja koska tuolla ei lumessa tarvitse tarpoa, niin eiköhän ponikin siitä ilon irti ottanut ja yritti mennä painella pää pilvissä, kieli pihalla päätä viskoen ja pukitellen. Nosti molempiin suuntiin vääriä laukkoja ja meno yltyi hurjaksi. Virtaa tuntui olevan jäljellä vaikka kuinka ja paljon, mutta päätin ottaa ihan rehellisesti seuraavana vain pitkät loppukäynnit. Ensin oli kuitenkin rankempaa menoa lumihangessa, ja kun kentän pohja ei ole paras mahdollinen, en uskalla siinä revitellä sen enempää, ettei mikään mene ponilta rikki.

Se, onko tässä kuvassa mitään muuta sen ihmeellisempää, kuin vinossa istuva ratsastaja,
 jalat korkealla juokseva poni ja pitkälle venytetty kieli :)

 

Hain ratsastuksen jälkeen loimet ponille, laitoin päälle paksun villapeiton + villaloimen, sekä päällimmäiseksi sadeloimen. Meidän villaloimi on omatekemäni, ja siinä on ryntäiden kohdalla kaksinkertainen villa, kun ponilla tulee hiki ryntäistä aina vasta pienellä viiveellä pintaan, niin kuivuu näin paremmin. Sovitin samalla säätämäni valjakkovaljaita ponille, olivat edelleenkin liian pienet. Mikäli sikäli ketään kiinnostaa shettiskokoiset valjakkosuitset, voisin vaihtaa ne pony-kokoisiin mustiin suitsiin messingin värisillä soljilla! (välihuomautuksena). :) Heitin hevosille tarhaan kylpyammeeseen viiden heinät, ja lähdettiin siitä sitten pikkuhiljaa sisälle päin. Siltterin puuro pistettiin valmiiksi, ja eiköhän sitten ollut aika siirtyä ihan itsekin ruuan pariin.

Iltatalli tultiin tekemään kahdeksan jälkeen, oli mennyt jo pakkaselle ja tiet olivat jonkin sortin jäässä. Laittelin hevosille ruuat, pistin tänään molemmille mukaan elekrolyytit ja magnesiumit. On muuten kivaa laittaa tallia kuntoon, kun turpeet ovat kokonaan sulat! Laitettiin heinien laiton jälkeen hepat talliin ja hyvät yöt. Huomenna suunniteltiin, että tultaisiin iltatalliin hieman aiemmin, niin ehdittäisiin hetki menemään pellolla. Pihville olisi ainakin huomenna ihan ehdotonta puuhailla jotakin, ettei lihakset mene ihan tolkuttomaan jumiin.

Etujalan jalkakarvat! :)

 

Kiitoksia muuten kaikille jo lukijakyselyymme vastanneille! Vastauksia on tullut jo tämän illan aikana paljon, kaikkia ihania kommentteja ja vinkkejä on sadellut. Pyrin toteuttelemaan toiveitanne mahdollisimman paljon! Yksi melko oleellinen asia kuitenkin oli unohtunut postauksesta, eli koska arvonta loppuukaan. Ajattelin näin alustavasti 25. maaliskuuta, mutta katsellaan sitä sitten lähempänä. Kommentteja saa taas laittaa tulemaan tästä kirjoituksesta. :)

Pyydystä pieniä iloja.
Ne ovat onnen siemeniä.

Lukijakysely + arvonta !

Edellinen lukijakyselymme & arvonta meni ihan mukavasti, joten päätin näin muutosten jälkeen järjestää uuden samanmoisen. Tälläkin kertaa nämä kaksi kulkevat käsi kädessä. Kuten ennenkin, kysely ei ole pitkä, mutta toivon, että vastaat perustellusti ja hieman monipuolisemmin kuin kahdella sanalla. Vastaamalla kyselyyn osallistut samalla arvontaamme yhdellä arvalla. Mikäli himoitset lisäarpaa, saat sen lisäämällä alla olevan kuvan blogiisi ja linkittämällä blogimme samalla. Muistathan kuitenkin linkittää mainoksesi tähän postaukseen!

 

Palkinto – tällä kertaa palkintona on valkoinen, 10x13 kokoinen valokuvakehys. Minun kohdallani kehykseen kuvaksi pääsisi varmaankin jompikumpi omista hevosistamme, tai jokin muu tärkeä kuva. Mikäs sen mukavampaa, kun tärkeä asia kehyksissä pöydän päällä, tai mistä hyvä paikka sitten löytyykään! Kehys oli ennestään valkoinen, mutta itse askarteluinnostuksen myötä ompelin siihen käsin pienen vaaleanruskean huopasydämen pienten nappien kera, sekä vanhan pitsinpätkän vastakkaiseen yläkulmaan.

Pidemmittä puheitta, kyselyyn pääset tästä ! Vaihtoehtoisesti voit matkata osoitteeseen sivupalkistamme.

Ja rakkauden valtakunta on pitkän siivun mittainen

Muistin jälleen sen ajan, jolloin pelkäsin unelmani muuttuvan enkeliksi.

Edellisviikolla tuli iltatallia tehdessä puheeksi muutaman vuoden takainen kevät. Samainen aihe tuli puheeksi myös viimeisimmällä heinienhakureissulla, kun muistelimme paikan isännän kanssa kevättä, jolloin haettiin muutama paali heinää ponille toivossa, että syöminen alkaisi. Tuli jotenkin sellainen olo, että haluaisin hieman raottaa muistojen kantta ja palata kertomaan keväästä 2009. Silloin aloin totuttaa itseäni ajatukseen, että elin Pihvin kanssa viimeisiä yhteisiä hetkiä. Olen aiemmin kertonut yhteisen tarinamme, sen voit lukea täältä. Tuolla jo hieman kerroinkin, että mitä ponin kanssa silloin keväällä tapahtui. Mietin pitkään, että uskallanko kirjoittaa tämän, saati julkaista kuvia. Postaus on pitkä, mutta itselleni tärkeä. Toivottavasti sinäkin jaksat lukea sen alusta loppuun. Kommentit ja kysymykset ovat tuttuun tapaan tervetulleita – mutta, luethan ensin?

Kevät 2009. Kaikki meni hyvin huhtikuulle saakka. Jälkiviisaana on niin vaikeaa ajatella asioita siltä kannalta, miten asiat silloin olivat. Asioihin osaisi puuttua eritavalla kuin silloin, ken tietää. Ensioireet olivat raju laihtuminen, syömisen väheneminen ja pieni apaattisuus tarhassa ollessa. Kuitenkin kun tekemistä oli, harjailtiin tmv. poni oli pirteä, utelias jne. Tämän vuoksi varmasti kesti kauemmin tajuta, missä tilanteessa oltiin.

Maanantai 13.04.2009

Pihvi kipeänä.

Löysin huhti-toukokuulta päiväkirjamerkintöjä. Tällä merkinnällä alkoi pitkät kaksi kuukautta, jotka koostuivat odottamisesta, toivomisesta, sanoista, joita ennen ei tullut ääneen sanottua, huonoista unista, kyynelistä… Välillä tuntuu siltä, etten muista ajasta mitään. Itselleni se oli silloin täysi järkytys kaiken sen oman muutokseni keskelle. Olin parhaillani päättämässä yhdeksännen luokan opiskelujani, ja olin hakenut opiskelemaan toiselle paikkakunnalle (joskin naapurikuntaan), alalle, jonka sopivuudesta itselleni en osannut sanoa mitään. En tulisi tuntemaan sieltä hetimmiten ketään. Silloin sairastuminen tuntui iskulta, jossa näin kuitenkin vain yhden asian, jota en ääneen sanonut.

Tiistai 14.04.2009

Ei saatu otettua näytettä, mutta talli oli aamulla mielenkiintoisessa kunnossa. Kakat oli ripulina seinillä, poni oli syönyt väliseinää kunnolla, tylsyyttään varmaankin, kun väkirehut on otettu pois kokonaan. Tallista oli tosin melkein kaikki heinät syöty ja söi päivällä tarhassakin reippaasti! Juotettiin ruiskun kanssa piimää ja tehobaktia, huomenissa aamutallin aikana kokeillaan ottaa näytteet et saisi ne tutkittavaksi. :)
Sitten kävin sen kanssa pienellä kävelylenkillä taluttaen, oli ihan ok pirteä. Ei lämpöä, positiivista siis.
Ensimmäisenä ajatuksena oli ottaa ulosteesta näytteet, ja viedä ne analysoitaviksi läheiselle hevosklinikallemme. Niinkin yksinkertainen asia muuttui triplaten tässä tilanteessa vaikeammaksi, kun mitään kiinteää ei ollut eikä tullut. Alkuun ponille juotettiin ruiskulla piimää + tehobaktia suoraan suuhun, ja oma shownsa sekin oli – poni tuskin suostui nielemään ainetta.

Tilanne muuttui kuitenkin paremmaksi, ja ajateltiin kaiken olevan jo takana. Kävimme jopa tässä välissä alle kilometrin päässä match showssa pyörähtämässä. Kaunis pää, raamikas, hieman pitkärunkoinen. Harja niin muhkea, että painaa kaulaa hieman alaspäin. Erittäin matkaa voittava käynti. Ravaa hyvin ylämäkeen – tuli arvosteluksi. Meni hetki, alle kaksi viikkoa, kun jo voitettu asia alkoi uudelleen.

Sunnuntai 10.05.2009Pihvi ei ole muuttunut oikeastaan mihinkään suuntaan.
Vatsa edelleen sekaisin, ei syö, juo kylläkin... Huomenna varataan aika Anivetista.

Lisää piimää, tehobaktia, unettomia öitä ja niin eteenpäin. Ja lisää laihtumista, korsi kerralla syöttämistä. Muistan, että jokainen heinä, minkä ponille sai tuolloin syötettyä, tuntui uudelta alulta. Samalla sisimmässä kaivoi se, ettei ollut ikinä nähnyt sitä elämäniloista ponia harmaa katse silmissä, roikottavan päätä pitkänä tai maaten tarhan lämpimällä hiekalla.

Tiistai 12.05.2009

Päästiin tänään tutkimuksiin Anivetiin, onneksi löytyi vapaa aika nopeasti. Aamulla pesin hännän ja takajalat, Pihvi oli yöllä ollut jälleen vesiripulilla. Tallin seinätkin olivat samassa tavarassa, ja mitään kiinteää ei ollut. Paketoin hännän kauttaaltaan pinteliin, ja puoli kymmenen aikaa lastattiin ja lähettiin kohti klinikkaa... Pihvi meni ihan hyvin traileriin, vaikkakin ensin hieman mulkaisi ja talsi sitten vasta kyytiin.

Matka oli onneksi suhteellisen lyhyt, Anivet nimittäin sijaitsee aivan kotiratamme, Metsämäen kupeessa. Perillä oltiin joskus kymmenen aikoihin, käytiin ilmoittautumassa ja sitten otettiin Pihvi kopista. Vietiin poni tallin perälle karsinaan, jossa sai sitten odotella puoleen asti. Poika oli innoissaan karsinan puruista (purut vaan pöllysi kun piehtaroitiin ja Pihvin tapaan kaivettiin) ja ruoka-astiasta (oma takavarikoitiin omasta karsinasta, koska hankasi harjaansa siihen). Oli ilo nähdä poni siinä tilassa niinkin pirteänä.

Puoli yhdentoista aikaan sitten eläinlääkäri tuli, ottivat avustajan kanssa verikokeet. Verisuonta ei meinannut löytyä, ja verinäytteen otto venyi hieman (ehkäpä puolisen minuuttia = pienelle ponille järjettömän pitkä aika). Samaan syssyyn Pihvi sai rauhoittavan, ja ehdin juuri äidiltäni kysyä, että missä vaiheessa rauhoittava tulee, ja siinä samassa ponin pää tippui polvieni korkeudelle – pidin riimusta pään molemmilta puolilta kiinni - ja nuokkuminen alkoi. Ponin jalatkin alkoivat notkumaan, ja siinä vaiheessa ei ollut epäilystäkään, että oliko ainetta jo annettu vai ei.

Rauhoittavan jälkeen oli aika siirtyä tutkittavaksi toiseen päähän tallia, talutus sinne oli itsenään operaatio. Itse olin narunpäässä taluttamassa ponia, kun äitini ja klinikan työntekijä pitivät Pihviä kävelyn aikana pystyssä. Ainoa ohje, minkä sain, oli tehdä samankaltaiset käännökset kuin kuorma-autolla ajaessa.

 Huoneeseen päästyä Pihvi vietiin keskelle huonetta, ja ponista otettiin hiekkaröntgenkuvat. Kuvien jälkeen poni talutettiin oven läheisyyteen ketjuihin odottamaan. Pihvi roikotti päätään ketjuissa turpa maata hipoen, seisoen jalat vinksin vonksin pää kenossa silmät ummessa. Koko poni oli aivan rentona klinikan x-full kokoinen nahkariimu päässään. Jo valmiiksi huonossa kiillottomassa talvikarvassa, josta oli nähtävissä ruskean, harmaan ja mustan sävyt, tuntui se kaikki vähä värillisyys ja kiilto hävinneen täysin. Ikinä en ole niin kamalan näköisenä Pihviä nähnyt.

Ponin seistessä katsoimme kuvat läpi, hiekkaa löytyi 21cm matkalta, jonka kuulemma ei pitäisi vaikuttaa näitä oireita. Puhuttiin jatkosta, ja poni saisi viikon armonaikaa – jos viikossa muutosta ei tapahtuisi, olisi vuorossa paastoaminen ja vatsalaukun tähystys.

Tämän jälkeen katsottiin hampaat, joskin niissä ei ollut mitään, mikä olisi voinut kuntoon vaikuttaa. Tarkistuksen jälkeen talutettiin poni takaisin karsinaan, jossa sitten sai nukkua jonkin aikaa. Sillä välin sitten siivoiltiin koppia ja selvitettiin autoa. Hetken odoteltua todettiin, että varmaankin olisi hyvä sauma lähteä kotiinpäin, Pihvi oli nimittäin jo jonkin aikaa saanut selvitellä päätänsä karsinan puolella. Kävely alkoi sujua jo ihan ponin omin jaloinkin ilman apukäsiä, joskin rampilla tarvittiin vielä toiselle sivulle varmistaja, ettei jalka heitä yli.

Hoidoksi saatiin hiivavalmistetta iso pönttö, josta oli tarkoitus antaa ponille päivittäin annos ruiskulla suuhun. Lisäksi saatiin myös matolääkettä, vaikka poni onkin säännöllisesti muutaman kerran vuodessa madotettu.

Tallille päästyä vein Pihvin Siltterin karsinaan nukkumaan, poni heittikin itsensä maate ja alkoi torkkua. Syy, miksi omaan karsinaan ei ollut asiaa oli se, että poni jättää heiniään syömättä ja sotkee ne turpeen sekaan. Syöminen oli siis kiellettyä, joskin Pihvin tapauksessa sitä tuskin olisi edes tapahtunut, niin olematonta syöminen oli.

Lääkärikäynti ei antanut oikeastaan selvyyttä, ei onnellisuutta eikä terveyttä, mutta mahdollisia asioita se sulki pois – ei hiekkaa, ei hampaissa vikaa. Oli vain odotettava ja toivottava muutosta. Alkuun Pihvi nirpisteli hiivaa ruiskussa, mutta tämä meni jo paljon helpommin kuin piimä. Se tunne, kun poni nukkuu hiljaa tarhan hiekalla, ja menee viereen tuuppimaan ja herättelemään, ja poni tuskin lotkauttaa korvaansa, tuntui pahalta. Herran saa patistaa ylös, että sai annettua lääkkeen suuhun.

 
Keskiviikko 13.05.2009

Pihvin verikokeiden tulokset tulivat. Veren hemoglobiini oli alhainen, samaten albumiinitaso oli todella, oikeastaan liian alhainen. Epäilyksi heitettiin ilmaan IBD (Inflammatory Bowel Dicease – tulehduksellinen suolistosairaus).

Oli viikko aikaa. Palakokeita varsinaisen IBD’n toteamiseksi ei otettu, vaan niiden annettiin odottaa mahdollista tulevaa käyntiä varten. Olisi vain saatava poni syömään. Ainakin yritettävä sitä.

Sunnuntai 17.05.2009

Pihvi syö tällä hetkellä marsujen heiniä. Haettiin Karvakorvista paperisäkillinen niitä.

Haettiin eläinkaupasta Pihville heinää säkillinen – saatiin kaupasta yhteystiedotkin, että mikäli tarvitaan heinää enemmänkin, niin saataisiin hakea tilalta suoraan paaleja. Pihvi söi hieman niitä, edistystä. Uutta valoa ruokapuoleen.

 

Torstai 21.05.2009

Pihvin kanssa on vieläkin ongelmia, ei syö kunnolla vieläkään.
Eilen illalla oli taas vatsa löysällä, tosi hienoa...

Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä laitumelle, niin sitten saisi syödä ihan vapaasti ja jospa se ruokahalukin pikkuhiljaa palailisi...

Marsujen heinätkään eivät kauaa maistuneet, vaan jo maanantai-iltana poni urakalla nirsoili. Ponille maistui pääasiallisesti pieninä määrinä tuore heinä syötettynä, mutta alkukesän heinä on hyvin voimakasta, että senkin liiallinen syönti voi saada vatsan entistä enemmän sekaisin. Tämän lisäksi kun muuta ruokaa ei sivussa saatu syötettyä, tuntui hieman hurjaltakin syöttää tätä.

Kaikista pahimmat hetket olivat iltaisin – heinät olivat tarhassa, molemmilla hevosilla omissa kulmissaan. Siltteri mutustelee heiniä omassa rauhassaan, Pihvi häärää kasansa ympärillä hetken, pääasiallisesti puhaltelee ilmaa heiniin ja häipyy sitten tarhan nurkkaan nukkumaan. Tuntui niin käsittämättömän pahalta jättää poni tarhaan, vaikkakin mitä ilmeisimmin se palasi myöhemmin vielä heinäkasalleen syömään muutaman korren.

'

Olikin vuorossa laitumelle lähtö. Tallusteltiin 10 kilometriä sille tutulle laitumelle, jossa jo aikaisemmatkin kesät oli vietetty. Tuntui siltä, että poni olisi ollut kävelyretkestä innoissaan – silloin tuntui ensimmäistä kertaa kuukauteen, että olisiko onni kääntymässä meidänkin puoleen.

Asia, jota en uskaltanut tuolloin ääneen sanoa, oli se, että uskoin koko ajan, että tästä vielä noustaan. Ei, en ole taikauskoinen, ainakaan paljoa – silti tuntui, että näiden sanojen jälkeen asia olisi voinut kääntyä päälaelleen. Olin varma, että kesästä tulee hieno ja onnellinen. Ja niin siitä tulikin.

Joku varmasti ajattelee, että hysterisoin ja dramatisoin aihetta, mutta en. Halusin kertoa teille tästä keväästä, joka toivottavasti ei toistu enää koskaan. Tuntui inhottavalta, kun ei tiedä mikä oli, mistä oli kipeä, mihin tämä johtaa, paljonko aikaa on, loppuuko tämä oikeasti tähän. Asia on edelleen mysteeri, ei sitä voida kieltää. Mutta nyt on aika katsoa tulevaan, ja jättää asiat taakse omille paikoilleen.

Pihvin talvikarva lähti tuolloin heinäkuussa. Elokuussa ratsastin sillä ensimmäisen kerran sitten huhtikuun. Poni juoksi samana kuukautena ennätyksensä kotiradallamme raveissa. Syyskuussa starttasimme useaan kertaan. Kävimme uimassa, maastoilimme, teimme kaikkea uutta. Hyppäsimme ja laukkailimme pellolla.

Silloin osasi nauttia todella siitä, mitä itsellään on ja oppi, miten asiat

voivat kääntyä niin nopeasti päälaelleen. 

Ja rakkauden valtakunta on pitkän siivun mittainen
Se voi olla painajaisunta,
Mutta yhdessä he katsovat sen
Alusta lopputeksteihin, the end