Mietteitäni ~ vuosi 2012

Vuosi sitten, tänä samaisena päivänä, toivon yhtä asiaa. Sitä, että huominen päivä olisi aina parempi kuin tämä päivä, ja että elämä muuttuisi helpommaksi. Sain kuitenkin todeta niinkin yksinkertaisen asian, että mikään päivä ei ole samanlainen, välillä se on parempi, välillä taas päinvastoin. Mitään ei saisi pitää itsestäänselvyytenä, ei edes sitä huomista. Vuoden varrelle mahtui omassa piirissäni yllättäviä ikäviä sattumuksia niin ihmisille, kuin eläimillekin. Vaikka tälle vuodelle on mahtunut surua, en voi kieltää, etteikö se olisi ollut onnellinenkin.

 

Tänä vuonna aloitin uuden opettelun - elä päivä kerrallaan, ja korkeintaan huomisessa. Itse olen sellainen, että suunnitelmissani ja ajatuksissani viiletän jopa kuukausien päässä. Nyt olen opetellut irroittamaan tulevasta ja elämään niissä hetkissä, jotka ovat lähellä.

Päällimmäisenä mielessä on Siltteri, ja se, ettei häntä enää ole. Vaikka se kuinka ikävältä tuntuukin ja samalla kaipaa niitä yhteisiä hetkiä, kuitenkin on hyväksynyt, että ehkä näin kuului tapahtua. Raskaan päätöksen myötä elämässä tuli aloitettua uusi luku, ja sitä lukua minä nyt käyn.

Kun taivaalle katson ja tähden nään,
muistan sinua, ystävää.
Kirkkaana muistosi säilytän,
tähtitaivaalle tuulessa terveisen lähetän.

Vuoteen 2012 on mahtunut paljon ajattelua ja uusia kokemuksia. Toukokuussa valmistuin haluamaani ammattiin, mutta tulevaisuudessa näen kuitenkin edelleen opiskelun. Kesällä jäimmekin Pihvin kanssa kotiin, emmekä lähteneet muualle laitumelle, kuten aina kaikkina vuosina aikaisemmin. Teimme yhdessä monenlaisia asioita, ja ennenkaikkea nautimme siitä, että olimme nyt kotona. Olen iloinen, sillä minun ja Pihvin luottamus on vahvistunut entisestään ja uskon, että tulevaisuudessa tavoitteidemme saavuttaminen on vieläkin helpompaa.

Jos mielialaani mietin tällä hetkellä, se on onnellinen. Minulla on ihana perhe ja Mika, maailman paras ponikaveri Pihvi, ammatti, mukava työ, elämänrytmi kohdallaan ja pieni enkelihevonen siellä jossain niin kaukana, mutta samalla tässä lähellä. Lisäksi tämän enkelin ei tarvitse jännittää tänä vuonna raketteja, sillä niiden aika siellä jossain on ohi ♥

Haluan toivottaa sinulle onnellista ja toiveikasta uutta vuotta 2013, joka pitää toivonmukaan sisällään kaikkia ihania asioita - niin sinulle, kuin minullekin!

 

~ Anna

 

Kymmenen kysymyksen haaste + lukijakysely

 

 

Sain Roosalta blogihaasteen vastata kymmeneen kysymykseen. Lisäksi tuli haastaa 4 blogia vastaamaan samoihin kysymyksiin ja jatkamaan haastetta edelleen 4 blogille. Minä haastan seuraavat neljä blogia:

Ajoksen Hilkka
Pullea Musta
A Beautiful Chaos
Aramis & Tintti

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Kaikki alkoi oikeastaan jo vuonna 2005, kun perustin ensikertaa Pihville kotisivut. Matkan varrelle mahtui kuitenkin lukuisia muuttoja osoitteesta toiseen, ja talvella 2010 perustin ensikertaa oman blogin. Opiskelujani yms. muita tekemisiäni kertoillut blogi pysytteli elossa oikeastaan siihen saakka, kun huhtikuussa 2011 tämä avattiin! Onhan tämä helpompi tapa päivittää kuulumisia, keskustella seuraajien kanssa yms. verraten kotisivuihin.

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?
Pihvin kanssa aikanamme kilpailimme monessa lajissa, pääasiassa kuitenkin seuraesteillä ja raveissa. Lisäksi jonkin verran kävimme show-tyyppisissä kilpailuissa. Aluelupakin on suoritettu ja ensimmäiset aluekisatkin käyty valjakkoajon puitteissa! :)

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Vuodesta 2003 alkaen, eli ensikesänä tulee täyteen 10 vuotta! Puolet elämästäni siis. Kehittymisen kannalta suurin harppaus kuitenkin tuli silloin, kun ryhdyin vuokraamaan Pihviä. :)

4. Koulu vai esteet?
Kyllä minä koulun valitsen - niin ratsastaessa, kuin ajaessakin.

5. Valmennus vai kilpailut?
Valmennus on hyvä pohja kilpailuille ja ylipäätään kehittymiselle, joten valitsen valmennuksen. Kilpailuihin mennään näyttämään sitten sitä, mitä valmennuksissa on opittu.

6. Poni vai hevonen? Perustele.
Minä haluan valita persoonan mukaan! Sanotaan kuitenkin hevonen, jolla olisi ponin vekkuli ajattelutapa.

7. Onko sinulla hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Kaksi omaa, omaoma Pihvi ja osaomistus Anssi.

8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
En ole, ellei kotitekoisia risuesteitä yms. lasketa! :)

9. Lempihevosrotusi?
Kyllä voiton vie suomenhevonen.

10. Korkein hyppäämäsi este?
Pihvin kanssa lähemmäs 80cm, Siltterin kanssa saattoi mennä aavistuksen verran korkeampikin. Ei voi muistaa tarkalleen. :)

Lukijakyselymme

Haasteesta lukijakyselyyn! Lukijakyselymme tarkoituksena on kuulla teidän lukijoidemme mielipiteitä ja ehdotuksia. Vastaaminen ei vie muutamaa minuuttia kauempaa, mutta perusteellisemmasta vastauksesta on minulle toteutuksen ja parantelun kannalta enemmän iloa! :)

Toivomme sinunkin kertovan mielipiteesi - jos vastauksia tulee paljon, arvomme vastaajien kesken jonkin pienen palkinnon! :)

Tästä kyselyyn!

Tapaninpäivän ajelulla

 

Kuten jo eilen lupailinkin, tänään on luvassa kirjoitusta eilisestä tapaninpäivän kärryreissulta! Lähdettiin eilen iltapäivällä hieman kotinurkistamme köpöttelemään kärryjen kera - minä, äitini ja Pihvi. Pihvi oli varsin reippaalla tuulella, ja jo innokkaasti pisti töppöstä toisen eteen kävellessä kotitiellämme.

 

 

 

Lunta tuprutteli hiljalleen, ja tien ylitettyämme lähdimme hölkkäilemään. Liikennettä oli jonkin verran, ilmeisesti ihmiset palailivat kotiin kaupunkiin joulun vietosta. Pihvikin oli yhtäläillä kuin joulun vietosta tullessa, sillä jokaisen auton kohdalla poni lisäsi aavistuksen vauhtia. Köpsöteltiin rauhassa määränpäähämme ja käännyttiin. Kuten oli arvattavissa, vauhti kiihtyi entisestään. Tien pohja ei ollut ihan mitä parhain, joten yritin Pihviä hieman toppuutella vauhtinsa kanssa. Poni olisi vain kovin mielellään vastalauseena lisännyt entisestään vauhtia! Mentiin ravilla loppumatka, laukan aika tulee sitten, kun ajon kanssa saadaan jokin kunnon rutiini aikaiseksi.

 

 

 

Kotimatkalla äitikin tuli kärryjen kyytiin, ja käveltiin sitten kotitie rauhallisissa merkeissä. :) Kotona purin varusteet Pihvin hengaillessa samalla pihalla, ja varustuksen purkamisen jälkeen poni suuntasi saunamökkiin kurkistamaan, josko sieltä löytyisi korppupussin koti. Ja kyllähän se sieltä löytyikin! :)

 

♥

Joulunajan kuulumisia

Ponimainen joulu ♥  Miten teidän joulu on sujunut? Meillä jouluaattona Pihvi perehtyi kovin mielellään herkkupussin sisältöön, josta löytyikin kanelikorppuja, kardemummakorppuja ja omenoita. Ei kuitenkaan makeaa aivan mahantäydeltä, vaikka Pihville se olisikin varmasti kelvannut. :)

 

Koristeltiin samalla tallin seinustalle meidän perinteinen jouluoksa! Tällä kertaa oksassa on myös jouluvalot. Yllä on kuvakin tästä, mutta ihan livenä se on huomattavasti kivamman näköinen! Koko joulun on satanut lunta, ja kyllä sitä taas on aikamoisesti enemmän kuin muutama päivä sitten. Kerrankin valkoinen joulu, vuosi sitten me värjöteltiin pimeässä ilman sähköjä ja hevosaita kulkien pitkin peltoa tapanimyrskyn myötä. Jouluaattoon palatakseni Pihvillä oli vapaapäivä. Ponilla riitti kuitenkin erilaista seurattavaa pihan toimissa ja etenkin Akun seurailussa. Yöksi koristeltiin Pihvin karsina kuusenoksilla.

 

Pihvi ja Mika...

 

... sekä Pihvin mielipide.

Eilen, joulupäivänä juoksenneltiin hieman tarhassa ja testattiin Pihvin joululahjoja. Täällä nimittäin esittelin nuo meidän Magic Brush - harjat sekä tuon ihanaisen Pihvin hiusharjan. Hiusharjasta tykkäsin erityisesti, mutta ei siitä takkujen selvittelyyn oikein ole. Kunnon harjailun jälkeen oli vuorossa hieman juoksemista - Pihvi oli todellisella JIUH-tuulella. Selkokielellä siis juokse-itse-lumihangessa, hieman takakavion esittelyä ja laiskoja laukkahyppyjä ja portille stoppeja. Kaikesta huolimatta Pihvi oli melkoisen söpö! :)

Tänään käytiin puolestaan tapaniajeluilla - siitä reissusta huomenna lisää, sillä en halua tukahduttaa teitä kokonaisuudessaan parilla kymmenellä kuvalla! Millaista joulua teidän poninne ja isommat kaviolliset viettivät? :)

 

♥

Hyvää joulua!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! ♥

Kulunut joulukuu

 

Ompa aikaa taas kulunut viimepostauksesta - ei itseasiassa kovinkaan paljoa, mikäli seurailee meidän joulukalenteria. Siellä juttuja on ollut nimittäin päivittäin! Kiireitteni vuoksi en ole tänne varsinaisen blogin puolelle ehtinyt kirjoittelemaan, mutta jos nyt saisin aikaiseksi jonkinasteisen kokoavan postauksen kuluneesta joulukuusta.

Ihminen tuskin on ikinä tyytyväinen säähän. Meillä on lunta paljon, ja sitä tulee joka päivä vain lisää ja lisää sekä hieman vielä lisää. Pakkasukot hyppivät tällä hetkellä - 10 asteen kylmemmällä puolella, joten eipä pakkasen puutteestakaan voi talvea syyttää.

 

 

Lumesta puhuakseni vielä hieman lisää - sitä on jossain vaiheessa liikaa. Liika taitaa tulla siinä vaiheessa täyteen, kun poni lopettaa liikkumisen tarhassa; tai oikeastaan liikkeet jäävät ruoka-amme - vesikeppo - tarhan nurkkaus välille. Ei tainnut Pihviä innostaa yli polvenkorkuinen, lähes mahaan asti yltävä lumimassa. Onneksi avuksi riensi pieni punainen traktorimme, joka jätti jälkeensä melkoisen lumipöllyn! Hyvä kuitenkin näin, sillä nyt tarha on mainiossa kunnossa. On lunta ainakin hieman vähemmän kuin ennen operaatiota...

Joulukuu on mennyt melkoisen rennosti ja vapaasti, mutta uuden vuoden jälkeen otetaan sitten Pihvin kuntospurtti ja ryhdistäydytään. Tämän kummemmin en ajatellut tekemisiämme alkaa purkamaan joulukuun ajalta, mutta tässä kirjoituksessa on kuvia kuitenkin kuukauden varrelta.

 

 

 

 

Kävimme eilen, lauantaina 22. päivä Anssia moikkaamassa koko omistajaporukan kesken. Jos poikaa nyt vielä tässäkin kehuisi! Anssista on tullut jo ihan hevosen näköinen ja käyttäytyy kyllä niin fiksusti, että saa oikein ihmetelläkin. Rutiiniajotkin ovat menneet mukavasti ja helposti, vaikkakin tänään oli tainnut tulla ihka ensimmäinen peltohyppäys - ehkä tonttu oli vaaninut ojassa?

 

 

Lumen huumaa ja ostoksia

Tähän viikkoon on mahtunut töitä, töitä ja töitä. Hieman ylitöitä, ja lisää töitä. Lisäksi hieman Pihviä, lyhyitä yöunia ja ostoksia. Mistä sitä aloittaisikaan?

Ehkä siitä, että minä olen nyt töissä - ja sen myötä päivä alkaakin aamulla puoli viiden aikaan ja illalla nukkumaan pyrin viimeistään siinä ilta kahdentoista aikaan.

Tiistaina postiin napsahti lappu, että pakettini on noudettavissa. Ja paketistahan paljastui vaaleanpunainen harjareppu, jonka voitin edellisviikolla Pienten ponien elämää -blogin vuosiarvonnasta! Tosimiehetkän käyttävät pinkkiä, niin me jo vuosia sitten päätettiin.

 

Tiistaina kävimme myös Agrimarketista hakemassa väkirehuja, Cool Mix -mysliä ja Mineral Plus -kivennäistä Pihville. Samalla mukaan tarttui paljon puhuttu Magic Brush -harjasetti; vaaleanpunaisen eri sävyillä, tietenkin. Näiden lisäksi vielä hiusharja Pihville, joka näkyykin allaolevassa kuvassa. Tällaista himoitsin aina Siltterille, mutten sitä koskaan ehtinyt hankkia... Kaikkien harjojen kylkeen vielä kolme isoo pussia heppanameja, jotka olivat tarjouksessa 3 pussia 10e. Jospa tämän koko setin laittaisikin pakettiin ja antaisi Pihvin availla vasta jouluna! :)

Keskiviikkoiltana juoksutin Pihviä tarhassa irtona, ponilla oli pikkuisen virtaa pukkisarjoista huomaten! Samalla myös sain ilokseni huomata, ettei se yksi juoksutuskerta (viittaan tähän) tainnut ollakaan ihan sattumaa. Pihvi nimittäin toimi tuolloin keskiviikkona yhtä moitteettomasti kuin tuolloinkin - pienenä lisänä toki se, ettei me käytetty liina ollenkaan (viimeksi siis alkulämmittelyjen aikana). Pihvi siis meni tosi hienosti! :)

Tortaina, itsenäisyyspäivänä (katsoitko muuten joulukalenterin 6. luukun?) otettiin Pihvistä muutamia kuvia, joiden satoa tässä postauksessa onkin. Pikkuhiljaa muuten pakkasetkin ovat tulleet siitä -20 asteesta alas! Tarhassa on ihan mukava pohja nyt, kun lumi on tiivistynyt ja sitä on sopivasti. :)

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että flunssa on vaihteeksi löytänyt minut. Kurkku on ainakin sitämyöden kipeä, että joo'o. Tämän päivän joulukalenteriluukussa muuten askarrellaan! ;>

Nyt etsimään!

Mutta mitä?

Kurkistappa joulukalenterin 2. luukkuun, palkintona löytäjälle ratsastussukat! :)

Joulukalenteri.

Vielä on aavistus aikaa joulukuun alkuun, mutta meidän tämän vuoden joulukalenterimme jo hieman raottelee ovea. Välilehtiimme on ilmestynyt Joulukalenteri -sivu, josta löydät luukut valmiina avattaviksi - kunhan niiden aika tulee! Toivottavasti saamme teidät mukaan kanssamme joulun odotukseemme. :)

 

Luukkujen ideoiden suunnittelu on alkanut jo hyvissä ajoin, joten kyllä niitä on jo muutama kerääntynyt. Toivon kuitenkin, että te lukijat kertoisitte omia toiveitanne aiheiden suhteen, jotta saadaan vielä enemmän teille mielenkiintoisempi paketti! Seuraamalla näet ja kommentoimalla vaikutat. :)

~ Joulukalenteriimme ~

Projekti nimeltä nimetön ja ponikorttijuttuja

Ensiksi projekti nimettömästä, jonka esittelypostauksen voit lukea täältä.

Oikeastaan tuolla tilkkukasalla on nyt nimikin, ja sen nimi on loimi. Vielä on kuitenkin mahdollisuus epäonnistua tai jotain sinnepäin, joten ei lyödä nimiasiaa vielä lukkoon! Valmiina on työstä on tällä hetkellä ehkäpä reilut 2/4. Pinkkejä ruutuja on 53 kappaletta, ja harmaita 50 kappaletta. Yksinkertaisella laskutoimituksella siis 103 ruutua! Toinen puoli näyttää kutakuinkin valmiilta ja toinen on hyvässä vaudissa.

Vielä olisi vuorossa yhteenompelemista, kutomista, suunnittelua ja kaulan kaartuvien kappaleiden pähkäilemistä. Oma tavoitteeni on, että valmiina tulisi olla 24. joulukuuta mennessä... Onnistuukohan tämä tavoite?

 

Pakollinen ponilisenssikoulutus
Vuoden 2012 alussa poniravikilpailusääntöihin tuli muutos, jonka vuoksi jokaisen ponilisenssillä ohjastavan tai valmentavan henkilön tulee osallistua tulevana syksynä ponilisenssikoulutukseen. Koulutuksia järjestetään kahdeksalla maakuntaradalla.

Ilmaiseen reilun kahden tunnin koulutustilaisuuteen ovat tervetulleita myös ponilisenssinhaltijoiden huoltajat. Koulutukseen tulee osallistua myös poniajolupakortin tänä vuonna suorittaneiden.

Koulutuksissa keskustellaan sekä käydään läpi vetäjien johdolla poniraviurheilun tilannetta. Aihelistalla mm. säännöt sekä niihin tulevat sääntömuutokset, volttaaminen, rangaistukset sekä kaista-ajot.

Koulutustilaisuudessa läsnä tuomariston edustaja sekä Suomen Hippoksen nuorisovastaava.Tarkemmat ratakohtaiset koulutuspaikat ilmoitetaan Suomen Hippoksen sivuilla koulutusta edeltävällä viikolla.

Mikäli ponilisenssinhaltija ei osallistu mihinkään em. koulutuksista, päättyy hänen lisenssinsä voimassaolo 31.12.2012. Ponilisenssikoulutukseen ei tarvitse osallistua, mikäli henkilöllä on hevosten ohjastamiseen tai valmentamiseen oikeuttava lisenssi. Koulutuksiin ovat silti kyseiset henkilöt tervetulleita.

Onneksi ystäväni Roosa kertoi minulle tuosta, olisin muuten tietämättömänä antanut asian mennä vain ohi! En kyllä toisaalta ymmärrä, että miksi minulla on tuo mennyt jossain kohtaan täysin ohi, etten edes tiennyt moisesta. :D

Ihan suomeksi tuo tarkoittaa siis sitä, että mikäli ponilisenssikoulutukseen et mene, ponikorttisi lakkaa olemassa voimasta vuoden vaihteessa. Näin ollen et voi enää ajaa kilpaa, vaan sinun tulee suorittaa P-ajolupa uudestaan. Itselläni sinänsä tuolla ei ole sellaista merkitystä, sillä tuskin tulen tuolla ajoluvalla ajamaan enää kilpaa (ikä täynnä A-kategoriaan eikä B-kategoriassa starttiponia). Kuitenkin kun Turussakin tuo lisenssikoulutus järjestetään, niin aion sinne mennä istumaan ja näin ollen pitää ajolupani. :)

Vielä loppuun ajokuva Anssista viime lauantailta! :)

Vastauspostaus nro 3

Tässä kolmas ja toistaiseksi viimeinen vastauspostaus! Kiitos vielä kaikille kysymyksistä, niitähän saa edelleen esittää, vastailen niihin jatkossakin parhaani mukaan. :)

 

Kun vuokrasit Pihviä ja menit ratsastamaan sillä, oliko tallilla aina joku muukin samaan aikaan, vai menitkö koskaan ihan yksin?

En nyt ainakaan pikaisesti muista, että olisin koskaan kokoaikaa ihan yksin mennyt. Kyllä tallilla oli aina aikuinen paikalla, vaikka muuten me nuoret siellä välillä keskenämme liikuttiin.

 

Miten Pihvi on suhtautunut siihen kun Siltteriä ei enää ole?

Rauhallisesti. Koska lopetus tuli yllättäen, hautaus venyi seuraavalle päivälle. Tuon toisen päivän ajan Pihvi juoksi ja vahtasi peitettyä ystäväänsä, mutta ennen hautausta kävi vielä sanomassa heipat. Kun poni tuli tallista ulos kaivurin lähdettyä, kaikki oli niin kuin mikään ei olisi muuttunut. Sinne se mennä touhotti omia juttuja tekemään, kuten silloinkin, kun Siltteri vielä täällä oli. Urhea poni ♥

 

 

Talvi vai kesä, miksi?

Molemmissa on puolensa. Talvi on pitkä ja pimeä, mutta talvessa on omaa taikaansa; mikäli lunta on kohtuullisesti (hieman enemmän kuin ei ollenkaan, muttei kuitenkaan niitä metrin kinoksia) ja pakkaslukemat eivät laskisi kahdenkymmenen paikkeille. Kesä on lyhyt, valoisa sekä parhaimmassa tapauksessa lämmin (ja ötökkäinen). Lisäksi kesällä on meille puutarhureillekkin töitä.

Mikä on sinun lempiväri?
Vaaleanpunainen, harmaa ja vaaleanvihreä. :)

Mitkä ovat kolme parasta ratsastusvarustettasi?

Oikeastaan tallivaatteet; ehdoton ykkönen on kypäräni Charles Owen Fiona. Toisena ja kolmantena tulevat mitkä vaan (kunhan hyvät) hanskat ja mukavat kengät. Tallivaatteina ylipäätänsä ovat Horzen brodeerattu luottotakki sekä Hööksin pitkä ja lämmin heijastintakki. Talviaikaan toppahousut ja kuomasaappaat ja näin syksymmällä työhousut pohjeheijastimilla.

Kolme parasta hevoskuvaasi?

Parhaita en osaa sanoa, suosikkejakin on paljon, mutta tässä muutama!

 

 

 

Mitä puuhailet vapaa-aikanasi muuten, kun et ole "poneilemassa"?

Vapaa-aikani kuluu mm. haaveillessa, käsitöitä tehdessä, telkkaria katsoessa, dataillessa, autoillessa, siivotessa, kirjoittaessa, shoppailemassa, viettäessäni aikaan perheeni ja poikaystäväni kanssa. Joka viikkoon kuuluvat myös jooga- ja kahvakuulatunnit.

Kuinka pitkä olet?
Pituutta minulle on kertynyt reilut 170cm, eli eiköhän se poniratsastajan aika ole jo takanapäin.
 

Miksi et ratsasta Pihvillä?

Tykkään nykyään tehdä Pihvin kanssa monennäköisiä maastakäsin-juttuja, jonka vuoksi ratsastaminen on jäänyt. Toiseksi itselläni ei ole kiinnostusta tällä hetkellä ratsastamiseen, ja kolmanneksi polveni ei kestä ratsastusta ilman paketointia.

Oletko koskaan värjännyt hiuksiasi?

Olen! Nyt on luonnollinen väri päässä.
 

Parhaat muistot Pihvin ja Siltterin kanssa?

Parhaita muistoja en osaa sanoa! Niitä on niiiiiin paljon. Nopealla mietinnällä mieleen tulee se, kun hepat tulivat meille ensikertaa kotiin. Lisäksi se päivä, kun Pihvi siirtyi meidän omistukseen ja minulle sanottiin, että mennään katsomaan sitä sinun poniasi on jäänyt mieltä lämmittämään (ottaen huomioon, että Pihvin olin nähnyt tyylillä 100 kertaa aikaisemminkin). Myös viimetalviset lumihankireissut olivat ihania, kun omalla pellolla menimme kokoonpanolla minä & Pihvi ja äitini & Siltteri.
 

Niitä on niin paljon, kuten jo sanoinkin. :)

Aika kuultaa muistot.

Mielipiteet

Paljon erilaisia lukijoita askarruttavia kysymyksiä, toivottavasti vastauksista on jotain apua! :)

Sinä kun olet shettis ihmisiä, niin onko mielestäsi typerää käydä shettistallilla vain tekemässä tallitöitä, menemässä poniagilitya ja ajotunneilla, eli ei ratsastamassa kyseisellä tallilla lainkaan? Kehittyykö ponien käsittelyssä ajaessa ja mennessä poniagilitya? Ja onko järkeä ajella, jos ei aio suorittaa p-ajolupaa? :)

Järkeä - siihen voi vastata vain ihminen itse. Missä tavoitteesi ovat? Mitä haluat tehdä? Haluatko kehittyä ratsastuksessa, hevosen käsittelyssä tai ajaa kilpaa? Vastailemalla näihin löytää ehkäpä niitä vastauksia, jotka antavat suuntaa.
 

P-ajolupa on ajolupa, jonka suoritettua voi ajaa kilpaa raveissa. Jos tavoitteesi siintävät poniraviohjastajana ja ponikin olisi valmiina, voit hankkia ajoluvan ja ryhtyä tähtäämään kohti tavoitettasi. Jos haluat kehittyä ratsastajana, siihen löytyy tie; ratsastus.

Minun mielipiteeni - kyllä tuossa on järkeä, jos vain itse haluaa sitä mitä tekee. :)Mielestäni nykytilanteesi kuulostaa melko ihanteelliselta, ainakin mitä itse voisin kuvitella. Monipuolista tekemistä ponejen kanssa, hevosenkäsittelytaidot karttuvat, ajotaidot kehittyvät jne. Ajoa on ravien ulkopuolellakin; valjakkoajo sekä erilaiset driving classit. Shettis.com sivuilta löytyy kouluohjelmia, joita itsekkin käyn läpi silloin tällöin Pihvillä ajaessani.
 

Miksiköhän yksi tyttö pääsee aina tallin omistajan mukaan taluttamaan poneja tallin ulkopuolisiin tapahtumiin? Onkohan hän itse kysynyt pääseekö välillä mukaan taluttamaan vai pyytääköhän omistaja itse sitä tyttöä taluttajaksi? Kannattaisko munkin kysyä siltä omistajalta voisinko tulla tapahtumiin taluttamaan, ja jos kannattais nii miten kysyisin?

Tapausta tuntematta on vaikea edes arvella mitään, mutta mikäli mukaan haluaisit, kannattaa se avoimesti kertoa tälle omistajalle. Ehkä tämä tyttö on kerran ollut taluttamiskeikalla mukana, ja sen jälkeen on vain tullut tavaksi ottaa tämä mukaan kun tarvetta on ollut. Kannattaa kertoa, että olisi kiinnostunut taluttamisesta ja olisikohan mahdollista päästä ensikerralla mukaan kokeilemaan.

Voiko mielestäsi tallilla käydä pelkästään tekemässä tallitöitä ja hoitamassa, ja sitten toisella tallilla ratsastamassa?

Miksikäs ei, onhan tuokin hyvä vaihtoehto! :) Itse kuitenkin pitäisin omat vaatteet kummallekkin tallille, ettei mahdolliset pöpöt yms. kulkeudu sitten tallilta toiselle.
 

Siltteri ja äitini ♥

 

Mikä vois auttaa sun mielestä heppajännitykseen, kun en uskalla laukata muilla kuin yhdellä todella rauhallisella hevosella (enkä voi varmaan ainakaan talvella harjotella sillä laukkaamista, kun se talli missä se asuu, ei pidä tunteja kentällä talvella jos on vähänkin liukasta) enkä nykyään uskalla oikein edes ajaa poneilla niinkuin ennen uskalsin, koska viime kerralla tipuin kun poni säikähti suurta lätäkköä ja kiersi miltei ojaan, jolloin kärryt keikkasi ja tipuin?
 

Laukkapelkoon; itsekin olen kärsinyt joskus vuosia sitten laukkapelosta, joka lähti vain laukkaamalla. Sinänsä sulla on hyvä tilanne, että uskallat sentään laukata jollakin hevosella! Kun talvi kerran nyt on tulossa, niin kannattaa varmaan nyt unohtaa se laukkaaminen (jos se olosuhteiden johdosta ei ole tallilla mahdollista) ja panostaa muuhun ratsastamiseen. Voit kehittää istuntaasi, tasapainoasi ja luottamustasi hevoseen ja katsoa myöhemmin laukkamahdollisuuden tullen, että millä mielellä tällä kertaa olet. Pyydä, että saisit mennä sillä sinun luottohepalla ja ehkä liinassakin. Kun saat sillä luottamuksen laukkaan kuntoon, voit jo kokeilla muita hevosia! Kannattaa ehkä myös miettiä, mistä pelko juontaa juurensa; pillastuminen, tippuminen vaiko pelko hevosen ryöstämisestä tmv.

 

Ajopelkoon; oletko ajanut tippumisesi jälkeen? Itsekin keväällä 2011 jouduin Pihvin kanssa yllättävään tilanteeseen, jossa ponin potkuremmi valui väärään kohtaan ja laukaisi potkukohtauksen, jonka seurauksena kärryjen aisa katkesi ja toinen vääntyi pahasti, poni pääsi karkuun ja itse lensin maahan saaden aivotärähdyksen. Kyllähän sitä silloin jännitti hieman ajamaan lähteminen ensimmäisellä kerralla sattuneen jälkeen, mutta kyllä se siitä ohi meni. Jos mahdollista, ota kaveri mukaan kärryille ja lähtekää ajamaan. Kun tiedostaa omat pelot, on niihin mielestäni helpompi suhtautua. Kypärä päähän ja menoksi, ja liikkeellä ollessa kannattaa muistaa ennakointi! :)

Voiko sun mielestä kehittyä, jos ratsastaa maastotunnilla vain käyntiä ja ravia, ei laukkaa, mutta silloin kun kenttä ei ole jäässä (talvisin valitettavasti siis vain joskus..) harjoittelee kentällä tunnilla laukkaa?

Kyllähän siinä kehittyy, jos ottaa sen asenteen! :) Kehittyminen riippuu myös siitä, mitkä tavoitteet olet itsellesi asettanut kehittymisen suhteen. Kun itse ratsastan (tai ratsastin...) menen pääasiassa vain käyntiä ja ravia, tehden siirtymisiä, temponvaihteluita, kahdeksikkoja, väistöjä, taivutuksia ja kaikennäköistä muuta mitä keksinkään. Kehityin mielestäni mukavalla tahdilla, eikä laukkatyöskentelyä sinänsä ollut edes paljoa. Tietenkin kannattaa ottaa kaikki irti siitä, kun pääset kentälle työskentelemään! :)

Pihvin talvifiilistelyjä alkuvuodesta 8)