Käynnillä kevättä kohden!

 

Pääsiäiseen on mahtunut monenlaista! Itse olen ollut flussan kourissa, mutta kuten aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, raveihin suuntasimme perjantaina. Ja voihan sentään, mikä yllätys siellä oli... Paikanpäälle saavuimme hieman yhden jälkeen - ravithan alkoivat yhdeltä - ja parkkipaikka oli niin piukassa, että ei sekaan oikein meinannut mahtua. Päätettiin sitten mennä käymään Anssin luona samalla reissulla kun kerran ihan vieressä oltiin. Poika oli tarhassa syömässä heiniään, mutta tuli aidalle ihmettelemään meidän pienempiä ihmisiä, jotka ovatkin jo ehtineet odotella Anssin näkemistä. Anssi tapasi Anssin, vai miten se nyt menikään...

Päätettiin kuitenkin mennä koittamaan onnea parkkipaikan kanssa, ja kyllähän se löytyikin - ei joskinkaan raviradan parkkipaikalta, mutta vähän sieltä päin. Ehdittiin juuri sopivasti lämminveristen monte-lähtöä katsomaan! Iltapäivä tulikin sitten vietettyä radan tuntumassa pelilappujen kera sekä ilmankin. Kaupasta itselleni tarttui mukaan valjasöljy, joka on ollut itseltäni loppu eikä vielä tähän mennessä miellyttävää öljyä ole tullut vastaan.

Poikien kysymys; Milloin niitä Ståhlberg - lippiksiä aletaan painattamaan?

 

Viikonloppuun; itse olen sekä lauantaina, että sunnuntaina ollut töissä aamu kuudesta alkaen. Iltapäivään ja iltaan on jäänyt kylläkin loistavasti aikaa nauttia hieman ilmaisesta D-vitamiinista auringon muodossa sekä ehdottomasti poneilla Pihvin seurassa. Eilen lauantaina varustettiin Pihvi ratsuksi Anssin kanssa ja niin pojat lähtivät jälleen hieman kertailemaan ratsuoppeja.

Aiheenamme olivat pysähdykset, peruutukset ja liikkeellelähdöt. Pihvi oli kokoajan ihan varma, että testailu kannattaa, mutta väärässä oli! Anssi laittoi aika mallikkaasti Pihville kampoihin, kun poni oli ehdottoman sitä mieltä, että kyllä sitä voi vinossa kävellä sekä väistellä omatoimisesti kaikkea mahdollista... Tästä kaksikosta voisi tulla vielä vaikka mitä! :)
 

Pihvi lauantaina ihan fiininä - letti tukassa ja kaikki!

 

 

Itse nukuin viime yön aavistuksen verran levottomasti: suurin huolenaiheeni taisi olla nimenomaan tuo kesäaikaan siirtyminen ja ajan hyppääminen tunnilla eteenpäin. Ei tässä muuten mitään, mutta aamulla piti olla jo mainitusti kuuden aikaan töissä! Hyvinhän se heräily meni ja näin tässä ajassa saatiin nauttia valoisasta puoli yhdeksään asti illalla. Iltapäivällä ohjasajoin Pihvin tarhassa ja aiheenamme oli sama kuin eilen Anssilla. Alkuun keskityimme pysähdyksiin tehden pysähdyksen jokaisen aitatolpan kohdalla.

Pihvi pysähtyi joka kerta siististi tasajaloin ja malttoi jopa odottaa käskyä, milloin lähdetään eteenpäin! Pysähdysten joukkoon lisättiin muutamat peruutuksen sinne sun tänne ja pikkuhiljaa siirryttiin pysähtelystä asetuksiin. Vuorosivuin teimme asetukset ulospäin ja sisäänpäin, suoristettiin välillä ja jatkettiin samaan malliin.

 

 

Käy ja kukkuu - ainakin eteenpäin ja hieman taaksepäinkin. Vaikka asetukset menivätkin niin hienosti, voi pahus mikä tuli sitten, kun tosissaan piti kääntyä! Eipä ollut Pihvi-herran mieleen tämä harjoitus ja poni tosissaan pisti kampoihin kun piti lävistäjälle kääntyä. Niin me sitten mentiin niin viimeisen päälle mutkalla ohjat lähestulkoon solmussa poni rullalla ja kaikkea mahdollista, mutta kyllä käännyttiin! Hieman sitkeyttä se vaati, mutta sitä ollaan tässä yhteisen seitsemän vuoden aikana kartutettu sen verran varastoon, että pienistä vastoinkäymisistä selvitään. Teimme lävistäjiä - ensin vähän vastahakoisemmin, mutta muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen oli hyvä lopettaa. Kaikinpuolin jäi harjoituksesta hyvä mieli, vaikka pieni mutka tuli matkaan - niin Pihvimäistä! :)

Toivon niin kovasti, että paljon harjoiteltu käynti pysyisi kevään tullenkin ponin mielessä ja jäisi sinne ajoon. Mitään suuria ongelmia meillä ei tämän suhteen ole kylläkään ollut, mutta toisinaan käynti on takapäästä jäykkää ja toisinaan hieman paikallaan polkevaa eikä tarpeeksi etenevää. Nyt eilenkin katselin innoissani sivusta Anssin ja Pihvin menoa, kun käynti oli niin reipasta, rentoa ja matkaa voittavaa! Saman huomasin tänään ohjasajon tiimoilla, joten toivottavasti pysyvää kehitystä olisi tapahtunut. Voi kun tämä lumi ja jää häviäisi, niin päästäisiin kunnolla kärryilemään...

Nyt Anna painuu nukkumaan ja aamulla menee tekemään aamutallin. Nyt edessä on muutama viikko lomaa, kunnes alkaa arki kera uusien työkuvioiden...! :)

♥

Iloista pääsiäistä!

Kuikuttajien kuulumisia

 

Reilu kuukausi sitten esittelin teille meidän uuden tulokkaan, nimittäin pienen Wiola-neidin. Tulevana lauantaina tytölle tulee ikää 5 kuukautta ja nyt kuukauden yhteiselon jälkeen on ehkäpä mukava hieman kertailla, mitä tyttöjen kuukauteen on mahtunut!
 

 

Näiden herkkusuiden kohdalla on helppo aloittaa kertominen nimenomaan ruuasta, syömisestä ja sen myötä painostakin! Wiiruhan on tunnetusti aikamoinen herkkusuu, jolle kelpaa melkein mikä tahansa, milloin tahansa ja keneltä tahansa. Tämä tyttö on valmiina kuikuttamaan ja tekemään temppuja jo aamulla ennen viittä Annan tallustaessa keittiöön, ja sama meno jatkuu läpi päivän ihan iltatunneille saakka viimeiseen nukkumaan menijään asti. Aina kannattaa yrittää, taitaa olla Wiirun motto - ja sen Wiola on tainnut sisäistää oikein hyvin! Muuten hiljaiselta tytöltä kuuluu välillä niin voimakasta ja kimeää, suorastaan vaativaa kuikutusta jonkun lähestyessä keittiötä tai muuten vain rapistelun myötä.

Wiiru vinkeänä viettää pääsiäistä. :3

Wiolan painoa on tarkkailtu säännöllisesti noin viikon välein, vaikka marsun kehittymisen ja kasvamisen näkee ihan silmilläkin. Tullessaan meille tytöllä oli painoa 550g, joka tipahti muutaman ensimmäisten päivien aikana lukemille 500g ja sen jälkeen suunta on ollut ylöspäin. Muutto on aina niin isolle kuin pienellekin eläimelle stressi, ja tämän huomasi sekä painosta, että muutaman päivän päästä tulleesta rasvapatista leuan alle. Itseäni hieman hirvitti, kun kys. patti oli peukalonpään kokoinen, eli melkoisen kokoinen verrattuna pienen marsun päähän. Viikossa patti pieneni jo pikkusormenpään kokoiseksi, ja vähitellen hävisi sitten kokonaan.

 

 

 

Kynsienleikkuu - asia, josta itse en oikein pidä marsujen kohdalla, mutta Wiola otti pisteet kotiin ja sai minut toteamaan, ettei kaikki pikkuystävämme olekkaan niitä rimpuilevia ja jalkaa nyppiviä otuksia. Tyttö meinaan antaa leikata kaikki kyntensä niin helposti, ettei voisi uskoakkaan!

 

1. maaliskuuta 2013

Miten meidän otuksemme ovat sitten tulleet keskenään toimeen? Oikein hyvin, lukuunottamatta muutamia päiviä, jolloin tytöt tykkäisivät vain murista ja uhitella toisilleen. Pääasiassa tytöt bongataan yhdessä mökistä nukkumasta ja köllöttelemästä, heinäkasasta taikka ruokakipolta. Välillä Wiiru tosin hilpaisee omille teilleen lepäilemään nuorempaa pakoon, joskin tämän jälkeen toinen seuraa perässä vielä entistä tarmokkaammin.

 

Mutta kyllä - meillä on nyt tavoitteitakin! Nimittäin omien suunnitelmieni mukaan tähtäimessä ovat Lempäälässä järjestettävät PiNa'n kevätnäyttelyt 11. toukokuuta 2013. Näyttelyissä järjestetään sekä PET - luokka kaikille jyrsijöille sekä ulkomuotoluokka marsuille; ensimmäisenä ajatuksena on tuo lemmikkiluokka, mutta voisihan tuota ulkomuotoakin vielä harkita... Myös 18. toukokuuta olisi Lohjalla marsujen juhlanäyttely, jossa on samoin Pet - marsuille kuin myös ulkomuotoluokat. Ehkäpä me kokeillaan ensin onneamme Tampereen suunnalla, ja katsellaan sitten lisää! Näissä ajatuksissa jatketaan kevättä kohden mursusten parissa. :3

 

Suuri ajatuskupla - Mikä ulkomuotoluokka... PET... Missä p-o-r-k-k-a-n-a ?

Ravurin askelia

 

Minun pitikin kirjoitella Anssista jo alkuviikosta, mutta kappas vain - näin torstaille se kuitenkin venyi. Ei vain ole ehtinyt, kun töitä on ollut ylitöiksi asti, flunssa painaa päälle ja tänään se sitten ärtyi niin, että oli pakko lähteä kesken päivän kotiin. Nyt sitten pitää lepäillä tämä päivä ja jos huomenna pääsiäisen kunniaksi suunnistaisi Metsämäkeen pääsiäisraveihin hieman haistelemaan raviradan tuulia.

 

 

Kuitenkin, lauantaina käytiin poikaa moikkaamassa, ja hänestä on kasvanut ihan ison hevosen kokoinen! Itse tosin epäilen myös sitä, että mielestäni kaikki viimeaikoina tapaamani hevoset ovat niin valtavia, kun omat kuviot pyörivät pääasiassa Pihvin ympärillä, jolla korkeutta on kuitenkin hieman vähemmän kuin näillä kavereilla. Ei kuitenkaan voida kieltää, etteikö tämä herra olisi vain komistunut ja kasvanut korkeutta. :)

 

 

Anssi kävi lenkillä tallikaverinsa Kallen kanssa, sillävälin minä ja äitini taaperrettiin hiittisuoran nurkkiin odottelemaan, ja aina välillä ravurinalku vilahti ohitse ja hävisi jälleen näkyvistä. Lenkin jälkeen Anssi sai ämpärillisen melassivettä, joka hävisi pojan toimesta nopeasti viimeisiä tippoja myöten. Taitaa tuo olla herran mielestä lenkin paras osuus! :)

Jalka nousee yksi kaksi

 

Viimeinen viikko on mennyt aikalailla omalla painollaan eteenpäin, kevättä odotellen, auringonpaisteesta nauttien ja pakkasöitä valitellen. Kevät tuntuu olevan vielä jossain hyvin kaukana, lunta on vielä niin mielettömästi joka paikassa ja siellä missä sitä ei ole, on paikat peilijäänä. Täytyy vain todeta, että mielellään sitä kuulisi jo veden lorisevan ojanpohjalle lumien sulamisen myötä, Pihvinkin liikuttaminen muuttuisi niin paljon helpommaksi.

 

Keskiviikkoiltana olin hermoromahduksen partaalla, kun Pihvi ei ollut syönyt kokopäivänä heiniä lähestulkoon ollenkaan. Torstaina omalla ruokatauollani yhdentoista aikaan soittelin jo ja kysyin, oliko ponille maittanut yöllä heinät; ja kyllä oli, onneksi. Tämän jälkeen kaikki on kelvannut *kopkop puuta* ja toivottavasti näin on jatkossakin.

 

Tänään päätin kokeilla Pihvin kanssa ohjasajoa, kokeilun lähinnä tästä teki se, etten ollut ihan varma miten se näillä olosuhteilla luonnistuu. Lähdettiin kuitenkin kokeilemaan, ja kyllä kannatti! Vaikkei se niin helppoa ollut, jotenkuten aidan viertä päästiin kävelemään melko mutkattomasti. Pihvillä oli ensimmäistä kertaa laput päässä ohjasajossa, ja paikoitellen poni tuntui kuuntelevan paremmin kuin koskaan. Mukaan mahtui kuitenkin muutamat en-halua-liikkua-mihinkään-jään-tähän-vaikka-sanoisit-mitä -pysähdykset nimenomaan portin kohdalla, joista selvittiin ottamalla hieman pakkia ja uudelleen liikkeelle. Rutiinin puutetta, sanon minä. :) Tehtiin ihan mukava käyntitreeni, jonka teemana tuntui olevan polvet korkealle!

"Voi pieni kullannuppu, miten sinä nyt pääset pois sieltä umpihangesta?"

 

 

Ajon jälkeen harjailin Pihvin kunnolla, itselläni on nyt ihan uusi lelu talvikarvaa vastaan, mutta jätetään siitä kertominen vielä tulevaisuuteen. Annoin Pihville päiväheinät ja poni tallusti niiden pariin tyytyväisenä. Meidän tallipiha muuten sanoo riks, raks ja poks, kun eilen illalla ja tänään aamupäivällä heitetty suola alkaa pureutumaan jäähän! Eilen kävimme katsomassa myös Anssia, mutta herra presidentistä luvassa postausta myöhemmin. :)

 

Asiasta kukkapurkkiin - aamut nollassa ja tämä inttileskeys ohi! Omia aamuja odotellessa... :)



Poni & sen omistaja. ♥



Vierasbloggaaja!

Hiphei, näin meidän blogin ensimmäinen vierasbloggaaja astuu tämän postauksen ajaksi blogin puikkoihin! Paras ystäväiseni Kira otti ohjat käsiinsä ja tarinoi mm. hieman omia kokemuksiaan Pihvistä kaikkien näiden vuosien varrelta. Tutustuhan toki myös Kiran blogiin, ja jätä toki kommenttisi tänne meidänkin blogiin. Ja hei - jos jotain kysymyksiä heräilee Kiralle Pihvistä ja Siltteristä tai vaikka minustakin, vastaukset niihin saatte varmasti myöhemmissä postauksissa! :)

 

Kesäkuu 2012.

Anna pyysi minua kirjoittamaan "vieraan" näkökulmasta, tästä maailman valloittavimmasta poniherrasta Pihvistä. Jostain syystä Anna myös sanoi, että yksityiskohdat voisi jättää väliin. Ymmärrettävää.

 

Olin ratsastanut sillä tallilla parisen vuotta, kun Pihvi tuli sinne. Aluksi pienelle ponitytölle oli hirveän hurjaa Pihvin koko, kun lähes kaikki muut olivatkin pieniä shettiksiä. Ratsastin Pihvillä niihin aikoihin mielelläni, se osasi antaa haastetta mutta oli myös ihan kiva ratsastettava. Meninkin Pihvillä yhdessä vaiheessa aika usein. Taisin myös kerran ottaa kosketusta kentän pintaan tältä herralta. Tosin Anna tietää minut tuntien, ettei se ole kohdallani kovinkaan poikkeuksellista tehdä erinäisiä hiekka-analyyseja milloin minkäkin kavioeläimen selästä.

 

Tästä se lähti! Vuosia sitten...

Näihin aikoihin aloimme myös Annan kanssa tutustua paremmin, ja meistä tulikin hyvät ystävät. En kyllä sanoisi hyvä, koska Anna on minulle näistä ajoista asti ollut läheisin ja paras ystävä. Vaikka emme aina niin usein näe, pidämme yhteyttä tekstiviestein/fb. Tiedän sen, että oikean hädäntullen voisin soittaa Annalle vaikka keskellä yötä. Ja Anna minulle. Niinkuin esim. silloin, kun hänen tietokoneensa ei toiminut. :D

 

2006 lopetin sillä tallilla, missä Pihvi asui. Siirryin isompien hevosten pariin, tosin en siellä kauaa muutamasta syystä viihtynyt. 2007 vuokrasin welsh-tammaa ja Anna kävi muutamaan otteeseen kanssani sitä hoitamassa, minä taas vuorostani Pihviä ja Siltteriä. Ratsastin silloin myös ratsastuskoulussa, jossa en myöskään viihtynyt kovin kauaa.

 

 

2008 kesä onkin sitten aivan oma lukunsa tähän tarinaan... Kävin Annan kanssa Pihviä ja Siltteriä liikuttamassa todella usein, ja silloin tuli myös kyllä koettua paljon. Sanottaisiinko näin, että tasapaino, hevosten hermot ja vatsalihakset saattoivat olla välillä vähän koetuksella. Opin tuolloin Pihvistä paljon, ja meidän yhteistyökin sujui (suurimmaksi osaksi) ihan hyvin. Olen aina ollut sen verran lyhyt, että en varmaan ikinä hanki isoa hevosta jos hevosen hankin.

 

2008 syksyllä löysinkin oman elämäni hevosen, Nellin, joka olikin minulla seuraavat 3 vuotta ylläpidossa. Anna laukkasi Nellillä kentällä, en ikinä uskonut että se hevonen edes pystyisi siihen. :D 2009 kävin taas Annan kanssa välillä tallilla, toki käymistä rajoitti se, että itselläni oli kaksi, loppukesästäkolme hevosta hoidettavana. Kävelin loppukäyntejä Annan hurjalla estetykillä!

 

Kesä 2009.

Melkoisen täydellinen kilpailutiimi, joskin kuvasta puuttuu yksi - täytyihän jonkun kameraakin käyttää...! Väsynyt kuski & poni, takana ravistartti lämmittelyineen ja kilpailuineen - edessä kuitenkin vielä driving class luokan lämmittely ja suoritus. Mutta hoitaja pirteänä valaa uskoa vesisateessa näihin kahteen, ja voittohan sieltä tuli! :) 2010.

 

Pihvi on aina ollut vähän omalaatuinen poni. Ei helppo, mutta ei nyt järjettömän vaikeakaan. Sen kanssa vaan täytyy löytää se yhteinen sävel, eikä varsinkaan menettää hermoja. Pihvi on hirveän fiksu, hauska ja myös leppoisa poni. Ei se ota turhasta stressiä, ja antaa pienet ratsastajan virheet anteeksi. Se osaa olla todella vaikea ja ilkeä, mutta se myös osaa antaa valtavan paljon jos siltä osaa ja vaan jaksaa pyytää.  En voisi Annalle kuvitella enää edes mitään muuta ponia.

 

Aina kun kävin kuvaamassa Pihviä ja Siltteriä, sekä myös Annan pullansyöntiä, ei hulluilta naurukohtauksilta vältytty. Muutenkin meillä on aina ollut vähän omalaatuiset jutut, me myös osataan nauraa toisten kustannuksella, paljon. Ehdottomasti paras (jos ei näitä muutamaa 2008 kesän ratsastuskertaa lasketa) ratsastuskerta herralla oli viime kesänä, kun olin oikeasti ratsastanut kunnolla melkein vuosi aikaisemmin. Koko syksyn/kevään olin ratsukouluttanut shettisruunaa. Sitten yhtäkkiä laukkaamaan ja esteitä hyppimään, niin voitte vaan kuvitella kuinka kipeä olin seuraavat pari päivää. Kuitenkin ratsastus meni paremmin kuin hyvin, en tapani mukaan maistellut kentän pohjaa ja ponikin toimi hyvin!

 

 

Paljon asioita on Pihvissä muuttunut viimeisen 8 vuoden aikana, mutta on myös asioita jotka on pysyneet samana. Otsassa oleva tähti leviää vuosi vuodelta, mutta sama pilke näkyy ruunan silmäkulmassa joka kerta, kun ponin nään. Jos tekisin listan eniten minua opettaneista hevosista ja poneista, Pihvi kuuluisi ehdottomasti siihen.

 

Hankikirmailua

 

Voihan karvainen ponimus ja lumihankilaukka ♥ Viimepäivät on ollut aivan mieletön auringonpaiste, joskin pakkasta on ollut edelleen ihan tarpeeksi. Upea ilma sai kuitenkin Pihvinkin töppöset keveiksi ja poni innostui ottamaan kunnon spurtteja hangessa lumen pöllyten vain ympärillä. Tästä postauksesta tuli aikalailla kuvapainotteinen, mutta tämänlaista tällä kertaa! :)

 

 

 

 

 

Hmm, minäkin eksyin eilen kameran toiselta puolelta yllättäen sen toiselle puolelle. Ja tulokset olivat mm. tämänlaiset!

 

 

♥

Pihvin ruokaresepti videolla!

 

Tämän blogin ihan ensimmäinen videopostaus! Tai oikeastaan postaus kera videon, joka on suuri osa tätä erikoiskirjoitusta. Yritin puhua mahdollisimman selkeästi. :)

Tämän erikoispostauksen aiheena on siis Pihvin ruokinta, joka on lyhyesti selitettynä hyvin yksinkertainen. Ponin ruokinta perustuu analyysilläkin todettuun hyvälaatuiseen kuivaheinään, jota Pihvillä on tarjolla oikeastaan koko ajan. Toinen perusasia on tietenkin vesi, jota on tarjolla koko ajan, niin tallissa kuin tarhassa oli kesä tai talvi.

 

 

Illalla talliin mennessään Pihviä odottaa vadissaan ponin iltaruoka, jonka resepti on muun ruokinnan mukaan yksinkertainen; mysliä, kivennäisiä, suolaa ja magnesium. Mysliä Pihville annetaan oikeastaan sen vuoksi, että nämä välttämättömät kolme muuta ainesosaa maistuisivat paremmin ponille kuin yksinään annettuna. Kivennäiset ovat pellettimuodossa - maistuvat paremmin eikä erittely muusta ruuasta ole niin helppoa kuin jauheen. Suola on tavallista karkeaa merisuolaa, ja magnesium on hieman valmistajasta riippuen valkoista jauhetta. Magnesiumin käyttö meillä aloitettiin, kun Pihvi sai ajossa muutamia lihaskramppeja per ajokerta, mutta tämän käytön aikana niitä ei ole enää ollut.

Ei sovi unohtaa Pihvin mielestä ruokailun tärkeintä asiaa; nimittäin kuivattua leipää ja porkkanoita! :)

Hyvä ruoka, parempi mieli :)

 

Valjaat testissä!

Tänään vuorossa oli uusien valjaiden koeajo! Vaikkakin jo edellispäivänä näitä Pihville sovittelin, tänään valjaat pääsivät ensikertaa varsinaiseen käyttöön. Kuitenkin palatakseni vielä tämän päivän aamuun, kävimme äitini kanssa moikkaamassa pitkäaikaisia hevostuttaviamme ja heidän hevosiaan. Oli mukava nähdä myös pitkästä aikaa Rakel-poni sekä hänen hevoskaverinsa Teppo. :)

Komea poni!

Uni tulee kesken auringonpaisteisen päivän...

Pihviin palatakseni; poni oli parhaillaan mussuttamassa päiväheiniään ihanassa auringonpaisteessa, eikä olisi millään malttanut lähteä käymään pienellä lenkillä. Harjailin ponin, valjastin katsoen samalla säädöt läpi ja matkaan! Mentiin tänään tosiaan vain kotitietä vähän aikaa ja kentällä muutama kierros, jonka jälkeen loimi niskaan ja paluu heinien pariin.

Valjaat ovat kuin tehdyt Pihville, mutta ainoastaan turparemmi on muutaman sentin liian lyhyt. Oikeastaan tämä turparemmin lyhyys on mielestäni hieman erikoista, sillä muuten valjaat ovat oikeastaan aika reilun kokoiset tämänkokoiselle ponille, mutta tosiaan turparemmi jäi sentin verran vajaaksi. Seuraavalle ajokerralle otan meidän ruskeista suitsista turpiksen käyttöön, sillä nyt jo pienen ajon aikana poni hoksasi, että miten mukavaa on juosta suu auki... :)

 

 

 

Tuossa hieman suunnittelin, että vaikka tällä hetkellä nuo ajo-olosuhteet lumimäärän, umpihangen ja liukkaiden teiden ansioista eivät ole kovin suotuisat, pientä monipuolista treeniohjelmaa voisin alkaa suunnittelemaan ja toteuttamaan ihan näin kunnonkohotuksen ja jonkinasteisen tavoitteellisen kehittymisen merkeissä. Luvassa olisi siis ainakin ohjasajoa, juoksutusta, ajoa sekä varmasti kaikkea muuta mukavaa, mitä yhdessä keksimme!

Hieno poika ♥