Ponin valkoiset viikset ja hankimenoja

 

Tänään mentiin taas päivällä tallille, oli jälleen hieno ilma! Alkuun tosin leikkasin muutamat omenapuut, ja sitten siirryttiin tarhan siivoamisen pariin. Hiekka näkyy jo paikoitellen, ja vesi juoksee mukavasti pellolle! Kevättä siis reippaasti ilmassa, oma mielikin virkistyy kummasti. Siltterillä on ihan tolkuton karvanlähtö, ryntäissä jo niin hyvällä mallilla, että varmaan viikon kuluessa kesäkarva on pinnassa. Pihvi nyt on, no, karvainen ponimus. Kuitenkin karvanlähtö herrallakin on ihan vauhtiin päässyt.

 

Pihvi oli tarhassa sitä mieltä, että ei todellakaan lähdetä mihinkään. Nopeasti kuitenkin mieli muuttui, ja pian oltiinkin jo varusteet päällä. Äitini laittoi Siltterin kuntoon, ja lähdettiin pellolle käppäilemään. Lumi on sulanut kivasti, paikoitellen sänki tullut kokonaan näkyviin. Välillä joskin oli hieman liukkaampiakin paikkoja, mentiin niissä sitten varovaisemmin. Vielä pellolle mennessä lunta on yhdessä kohdassa aika paljon, mutta pinta laskee kokoajan. Pellolla kiipustettiin selkään ja käveltiin alkukäynnit Siltterin seurassa. Pihvi meni innoissaan lumihangessa, taisi mielessä olla jonkin sortin kävelykisa isomman kaverinsa kanssa. Ensimmäiset ravikierroksetkin otettiin Siltterin perässä, joskin Pihvin ravi muuttui rauhallisesta hölkästä reippaaksi viipottamiseksi, niin hilpaistiin ravailemaan ympyröitä omiin oloihimme.

 

Pihvi oli reipas, pyrki eteenpäin mukavasti ja vastasi apuihin hyvin. Muutamaan otteeseen poni jäi kiukuttelemaan paikalleen, kun kaveri meni ohi ja itse täytyi lähteä toiseen suuntaan. Ympyrällä taipui ihan ok’sti, ei pahemmin jääty viilailemaan ja ihmettelemään - tarkoitus oli vain nauttia viimeisistä keväthangista (?) ja pitää hauskaa. Otettiin pitkät pätkät reipasta laukkaa, poni oli innoissaan! Hankilaukka on kyllä kevätauringon paistaessa hienoa, varmaankin yhtä hienoa kuin kesäiltana ilman satulaa köpöttely auringon laskiessa. :)

 

Reippailun jälkeen käveltiin muutama kierros loppukäynteinä Siltterin seurassa, ja palailtiin sitten takaisin tallille. Siltterikin oli innoissaan pellolla menemisestä, ja molemmille heposille tuli hikikin. Laitettiin molemmille sadeloimet, ja vietiin päiväheinät tarhaan. Pihvillä on kuitenkin hieman pöljä tapa – vaikka päiväheinät olisivat myöhässä liikutuksen takia ja hinku syömään olisi kova, poni ei lähde portilta ennen kuin ihmisetkin lähtevät. Tänäänkin siivottiin tarha loppuun heinien annon jälkeen ja muutenkin hääräiltiin siinä ympäristössä, niin poni seistä ihmettelee tunnollisesti odottaen rapsutuksia, sekä tietysti herkkuja. Vasta, kun me suunnattiin talolle päin, käänsi tämäkin meille takapuolensa ja talsi Siltterin kaveriksi mussuttamaan heiniään.

 

Se nyt sitten on totta – Pihvillä kasvaa turvassa viikset. Valkoiset sellaiset. Olen nyt varmaankin kuukauden verran seuraillut muutamaa hassua valkoista karvaa ponin turvassa, ja nyt niitä tosiaankin on tullut enemmän. Pihviherran pää on muutenkin vuosien varrella muuttunut vaaleammaksi ja vaaleammaksi – alkuun, pikkuisena Pihvillä oli päässään pieni tähden alku, ja nyt 19 vuoden aikana kasvua on tapahtunut niin paljon, että koko otsa on valkoinen, ja harjan alle jatkuu pitkälti valkoinen karvamatto. Valkoista karvaa on myös koko leuanalunen, korvien takaa ja nyt viiksetkin vielä!

Pihvistä tulee vain entistä charmikkaampi mies!

♥ Älä suutele kotiportilla, sillä vaikka rakkaus on sokea, vanhemmat eivät.