sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Jokainen matka alkaa yhdestä askeleesta.

Tänään Pihvi sai toimia lastenratsuna, vaikkei pidäkään siitä ollenkaan. Ei tämä poni vain ole sen tyyppinen, että kulkisi nätisti taluttaessa jonkun pienen ihmisen istuessa kyydissä ja antaen hänen katsella maisemia, pysähdellä ja pällistellä maailman menoa. Tämä kaipaa vauhtia ja tomerat käskyt, ja inhoaa sitä, kun siinä narussa roikutaan vierellä, kun pitäisi vielä eteenpäinkin liikkua!
Tosiaankin, pikkuveljeni Aku ratsasti tänään Pihvillä pitkästä aikaa. Aku aloitti suunnilleen vuosi sitten ratsastamisen Pihvin kanssa, ja aika hyvin kaksikon ratsastuskerrat ovatkin menneet, lukuun ottamatta putoamista ja muutamia pukkeja – mutta eteenpäin on hienosti aina jatkettu! Itse kun muistelen omia ensimmäisiä ratsastuskertojani Pihvin kanssa, ei oikein mikään mennyt putkeen, ennen kuin oppi sen, että ponia voi oikeasti käskeä ja pyytää. Akun kohdalla tätä ongelmaa ei ole, kun pohjeavut tulevat niin reippaasti, että Pihvikin ihan niitä hämmästyy!

Aku kertaili pysähtymistä, peruuttamista ja ponin ohjaamista alkuun, ja sitten otettiin ravia. Pihvin rinnalla juostessa lähinnä taluttajan sormet ovat vaarassa, kun poni tuppaa keskittymään vain niiden kalasteluun. Aku meni kyllä hienosti, saa taas olla iloinen, kun huomaa, että ne opit ovat oikeasti menneet sinne pidempään muistiin! Siltteri sai sillävälin meidän ollessa kentällä, syödä narun päässä aidan toisella puolella - äiti syötteli tyttöä ja räpsi kuvia, kiitoksia jälleen kerran paljon. :)

Ratsastin itse Pihvillä sitten Akun jälkeen, kävin läpi laukat molempiin suuntiin, ja tein laukanvaihtoja ravin kautta, jotka sujuivat hyvin. Poni oli kerrassaan pirteä, ja mentiin sitten lopuksi ottamaan laukkaspurtit pellolle. Kyllä se poni vaan on niin omimmillaan ratsastaessa! :)


Tähän loppuun täytyy kyllä kiittää kaikkia lukijoita, niitä ketkä ovat antaneet itsensä ilmi ja niitä, ketkä lukevat blogiamme siellä piilossa! Kiitoksia paljon! Kommenttia ja kysymyksiä saa laittaa tulemaan, vastailen mielelläni ja huomioin, jos teillä on jotain toiveita, mistä kirjoittaisin. :)

5 kommenttia:

  1. Meidänkin shettistamma on toiminut pikkusiskoni ja pikkuvelipuoleni talutusratsuna tänään ja perjantaina :) Telma ei vain oikein ole innostunut täysillä noista ratsastusjutuista muutenkaan (yritän ratsuttaa sitä vähän, että löytyis kaikki askellajit, vois mennä jotain kavalettejä ja laahustaa maastossa :D)... Toivotaan et sitten myöhemmin mieli muuttuu!

    VastaaPoista
  2. Onnea ratsutukseen! Toivottavasti teidän Telma innostuu noista ratsujutuista ja hoksaa esimerkiksi noiden kavalettien hauskuuden. ;)

    VastaaPoista
  3. Miksi tuossa tarhan aidassa on tuollaista läpinäkyvää muovia?(tai mitä lie nyt onkaan)

    VastaaPoista
  4. Meillä on tarha niin avaralla paikalla, että tuulensuoja on tarpeellinen, ja mitään varsinaista katosta emme halunneet rakentaa tarhan sisäpuolelle, joten päädyimme ratkaisuun laittaa aaltomuovit kahteen kulmaan, missä Pihvi & Siltteri useimmiten seisoskelevat. :)

    VastaaPoista