Pienen pieni perheenjäsen

 
Saanen esitellä teille Wiola -neidin?

Wiola, nimeltään Aniaras American Lilly on 30. lokakuuta 2012 syntynyt marsunuorukainen, joka muutti meille viime lauantaina Wiirun kaveriksi täyttämään häkkiä Weeran siirryttyä paremmille kurkkumaille marsujen pilven päälle. Nuori neitokainen on rodultaan & väriltään amerikancrest saffron, ja päässään tyttö kantaa valkoista läsiä.

 

 

Olemukseltaan Wiola on rauhallinen ja leppoisa marsu, joka keksii kaikennäköistä pientä (ja välillä hieman isompaakin) puuhasteltavaa itselleen ja etenkin Wiirun päänmenoksi. Uusi leikki syntyy milloin mistäkin oivalluksesta; kuten esimerkiksi pyyheralli ympäri isoa häkkiä pyyhkeen poimulta toiselle. Keksinnöistä suurimpana on näiden päivien aikana kehittynyt häkkihyppely häkistä toiseen, joka joskin alkuun jännitti pikkuista marsua. Muutaman rohkean uskalluksen jälkeen tämäkin alkoi sujua - ensin Wiirun perässä kertaalleen, sitten mietintää ja pohdintaa uskaltaako vaiko eikö ja onnistuminen! Ja onnistumisen perään muutama toisto ja hieman rallia uudestaan.

 

Kaverin viereen on turvallista käpertyä.

 

Pienestä koostaan huolimatta tältä tytöltä löytyy pokkaa - nukkumapaikkakin vaihtuu sulavasti pienellä murinalla Wiirulle, vaikkakin Wiola kovin mielellään käpertyy kaverinsa viereen nukkumaan ja turvaan. Ehdottomaksi suosikkipaikaksi on tälle neidille ehtinyt muodostua koverrettu puu, joka on kuin tehty muutaman kuukauden ikäiselle marsulle; niin iso, että sinne mahtuu piiloon, mutta niin pieni, ettei isompi kaveri mahdu mukaan.

Jää nähtäväksi, millainen pikkukaveri meille on muuttanut - seurallinen ainakin, ja se on yksi tärkeimmistä asioista. :)

Oman kannon alla on mukava piilo :3

 

Kutsumanimen taustaa voisin avata sen verran, että ehto oli lähinnä se, että nimi alkaa V-kirjaimella. Muutamia nimiä pyöriteltyä Viola tuntui oivallisimmalta - Violahan tarkoittaa orvokkia. Orvokit ovat yksiä suosikkikukkasiani, ja viimekesän jäljiltä orvokit sinnittelivät kukkien Siltterin haudalla pitkälle syksyyn ensimmäisten lumien tultua ja lähdettyäkin. Ja vielä mitä - onhan Violalla vielä valkoinen pään merkkikin, kuin Siltterillä!