Kaunis talvipäivä kera heinäkuorman ja lumitöiden

 

Eilen oli vuorossa lumipitoinen päivä – tarhaan lapioitiin ympärimenevä ura, jota pitkin ehkäpä pääsee köpöttelemään, tai ainakin Pihvin päivittäinen elämä helpottuu. Kyllä on ponia viimepäivinä ottanut järjettömästi päähän rajallinen liikkuminen tarhassa, nimittäin lunta on paikoitellen ponia mahaan asti. Nyt lumessa on hankikanto, joka tietenkin on hevosten kannalta vielä surkeampi – eihän sellainen nyt hevosta tietenkään kanna, ja kovettuneessa lumessa on inhottavampi kävellä.

 

Tarhan takasivu siis avattiin – ei siinä mitään traktoria ketjuineen tarvita, kunhan ovat vain kunnon lapiot ja työihmisiä! Itse en lapioon tarttunut, vaikkakin minulla oli yhtä tärkeä tehtävä pitää Siltteri narussa poissa lapioiden seasta hääräämästä. Tyttö kun kovin mielellään hankaloittaa tehtäviä tulemalla väliin hääräämään ja norkkaamaan rapsutuksia. Hetkihän siinä tuhahti, kun ympäri jo pääsee kävelemään näpsäkästi. Siltteriä nyt vähät kiinnostaa onko lunta vai eikö ole ja kuinka paljon sitä on, neiti meni mistä vain itse halusi ja tarpeelliseksi näki. Pihvi joskin varsin ovelana kulki vanavedessä astuen Siltterin samoihin jälkiin – ja ponista tosiaan huomasi, että tosi tarkkaan katsoi, mihin jalkansa seuraavaksi asettaa!

 

Molemmat olivat aikamoisella hellyystuulella, Siltteri tuli hiplaamaan olkapäätä ja pipoa, ja antoi pusuja suoraan naamaan. Pihvi puolestaan omalla tyylillään toi itseään esille, mitä se sitten onkaan, jätetään se kertomatta.

Viiden maissa lähdettiin auton ja peräkärryn kanssa hakemaan parin kilometrin päästä Pihville loppukevään heiniä. Poni siis syö Siltterin tavoin ulkona säilöheinää, mutta yöksi on saanut yöheinät kuivana. Jostain syystä tälle ei kelpaa säilöheinät tallissa, ja ns. pakottamaan en lähde – Pihvin syömisten kanssa on oltu ennen sen verran pahasti pelissä, etten sellaista riskiä ota. Tästäkin voisin kirjoittaa oman postauksen, saa nähdä, toteutanko sen jo tänään.

 

Tuli pienoinen kuorma heiniä, ja paluumatkalla nähtiin auton peileistä pellolla kulkevan isoja möykkyjä – olivatko ne sitten peuroja vai susia, kumpaakaan en tällä seudulla ihmettelisi. Takaisin päästyämme purettiin kuorma ulkorakennukseen, ja laitoin Siltterin yöheinät sekä seuraavan päivän (tässä tapauksessa tämän päivän) aamu-, päivä ja iltapäivä heinät valmiiksi kasseihin.

Illalla tultiin tekemään iltatalli, laitettiin hevoset sisälle ja niin poispäin. Koko päivän paistoi hienosti aurinko, mutta inhottavana lisänä toimi kylmä viima, joka kävi… :)

Erottamattomat, sitä he ovat