Vaaleanpunaisia unelmia

 

Tälle päivälle itselleni oli aika kovat ennakkoajatukset, olin lähestulkoon 100 prosenttia varma, että ratsastuksesta tulee täysi kaaos. Pihvi on ollut viimepäivinä lievästi sanottuna hankala, mutta ylitti odotukseni täysin ja yllätti! Pakkanenkin suosi tänään, oli alle -10 astetta, mutta pieni viima kuitenkin kävi. Lämmin oli (ihme sinänsä, aina satun itse palelemaan)!

Keräiltiin alkuun heppojen kakat tarhasta, ja kokosin heidän joulukuuset (tai ne kappaleet, mitä niistä enää on jäljellä) kasaan. Äitini ratsasti tänään Siltterillä, joten otettiin molemmat kiinni ja harjailtiin heidät. Siltteristä lähtee ihan älyttömästi karvaa, Pihvistä ei tietenkään yhtään - ainoastaan puruja, mitkä yön aikana karvaan on tarttunut. Leikkasin molemmilta häntää samalla häntää lyhyemmäksi.

 

Minulla ei ollut mitään tavoitteita ratsastukselle, tai oli se, ettei poni pahasti kiukuttelisi. Lähinnä se oli kai toive, itselläni ei oikein ollut sellainen fiilis, että kovin paljoa mistään pysähtymisestä tai laukannostosta olisin jaksanut kiistellä. Joskus toiveilla on tapana toteutua – ja niin kävikin. Pihvi kulki nätisti ja kuunteli! Lämmiteltiin käynnissä tehden pysähdyksiä, ja otettiin pikkuhiljaa ravia. Pihvi kulki ihan ok vauhtia, ei kaahannut, eikä maleksinut. Tein puolipidätteitä lähes kokoajan, tehtiin ympyröitä ja taivuteltiin. Poni taipui ihan kivasti, ei valittamista. :)

 

Vaihdeltiin tehtäviä aika hanakasti, välillä mentiin jo edellä mainitsemiani ympyröitä, ja otettiin joka toisella sivulla joko lyhyempää, tai pidennettyä ravia. Pihvi ravasi lyhennyksissä vähän tahmeasti, mutta pidennetty sujui hyvin muutaman kokeilun jälkeen. Molempiin suuntiin otettiin paljon laukkaa, välissä käveltiin muutama kierros ja otettiin uudet nostot. Viimeiset laukat olivatkin jo tahdikkaammat ja askeleet pidemmät, hieno poika! Lopeteltiin pitkillä kävelyillä viltin kanssa, kun pojalle tuli hiki, ettei palellu.

Siltterin kanssa äiti ravaili pääasiassa, ja käveltiin yhdessä alku-, väli- ja lopuksi loppukäynnit. Tyttö oli taas niin tyytyväisen oloinen, ja varmasti tyytyväinen olikin. Varmasti positiivisin ikinä tapaamani hevonen. :)

 

Ratsastuksen jälkeen varusteet pois ja lähdin penkomaan varustekopperostamme toppaloimia ja ihania mummovillapeittojamme, jotka löytyivätkin sekasorrosta suhteellisen helposti. Huomenna toivottavasti ehdin (tai jaksan/viitsin…) siivota sen, jospa tavarat eivät jatkossa olisi aina niin hukassa. Samalla saattaisin löytää korvienlämmittimet kypärään, joita kaksin kappalein on tällä hetkellä teillä tietämättömillä. Ykköskypärääni en tosin niitä ole laittamassa, mukamas olen neurootikko mahdollisesti tulevista jäljistä, mutta onhan tuolla noita varalla kaksi vanhempaa kypärääni.

Hepat saivat loimet ja peitot niskaansa, kuivasin samalla Pihvin pään pyyhkeen kanssa. Muutamat leivät & herkulliset omenat nassuun ja päiväheinien pariin!

 

Huomasitte varmaankin, että ulkoasu on muuttunut melko radikaalisti. Ehkäpä tämä on nyt oikeasti omannäköiseni, ja Siltterikin hyppäsi kärryille mukaan! Siltteristä paljon kysellään, ja nyt kun kotisivummekaan eivät ole minkäänlaisessa päivityksessä pysyneet mukana, niin otetaan tammakauneutta mukaan tänne! Blogin nimi muuttui samaksi, kuin ihan ensimmäisessä heppablogissani oli – tämä todennäköisesti kertoo kaiken. Siltteristä kirjoitan vielä tämän illan aikana oman esittelysivunsa, ja samalla ’Joulukalenteri’ välilehti muuttuu. Päivitän samalla omani, kuin myös Pihvinkin sivun. Vaikkakin Siltteri astuu näkyvämmin mukaan kuvaan, Pihvistä saatte lukea juttuja samaan tapaan, kuin ennenkin. Kommenttia vain tulemaan, mikäli kommentoida haluatte. :)

Nauru on sielun ja sydämen terapiaa.