Tötteröjä, vaahtoa ja tunteita

Kengityksemme peruuntui viime torstailta, ja siirtyi tulevaan keskiviikkoon. Pahoittelut hiljaiselosta, mutta viimepäivinä kirjoittaminen on ollut enemmän ja vähemmän hankalaa - sitä vain huomaa tuijottavansa näyttöä hetkestä toiseen, eikä sanoja vaan ilmesty ollenkaan. Olen miettinyt vain niin mielettömästi Siltteriä, tuntuu siltä, että tunteet ovat niin voimakkaasti koko ajan pinnassa. 

Torstaina oli luvassa pieni aktiivirata kentälle! Rata piti sisällään paljon tötteröitä - portteina ja pujotteluna, korotetun puomikaaren, maton ja esteen. Mutkittelevaan rataan kun lisättiin vauhti niin kokonaisuus oli aikamoinen! Vuoroteltiin äitini kanssa ratavuoroja, poni meni huomattavasti paremmin hänen kanssaan kuin minun kanssani! Ehkäpä provosoin Pihviä näyttämään kaikki ihanat temppunsa... Kiemurreltiin, kaarreltiin, kolisteltiin kaarella puomeja, juostiin matolla ja hypättiin esteen yli. Lopuksi päästin Pihvin vapaaksi, siivoilin tarhasta tötteröt yhteen kasaan ja siirsin esteen aidan vierustalle. 

Juoksutettiin Pihviä vielä irtona hetki, ponilla oli taas vauhti päällä... Aikamoista pierupukkilaukkaa herra veteli ympäriinsä hyppien välillä molempiin suuntiin esteen yli. Irrottelun jälkeen poni pääsi tapojen mukaisesti talliin yöpuulle.

Perjantaina Mikakin pääsi lomille, ja tehtiin iltatalli yhdessä äitini ja veljeni Akun kanssa. Lauantaina kävimme hakemassa turvetta ponille Raision Ratsutarvikkeesta muutama säkki. Kiertelin liikkeen läpi ja niin mukaan tarttui muutakin - banaaninameja, vaaleanpunainen harjakoppa ja punaiset shettispintelit! Nuo pintelit ovat kyllä niin söpöset. :3

Vaaleanpunaiset ovat normaalikokoiset pintelit, punaiset shettiskokoa :)

Tänään tulin Mikan kanssa päivällä käymään tallilla, laitettiin ponille laidun kuntoon ja pesin Pihvin! Poni itsessään ei tainnut olla kovinkaan innostunut projektista, mutta puhdasta tuli. Selvittelin pestyn harjan, letitin ja heitin otukselle vielä hetkeksi fleeceloimen päälle. Aurinko paistoi mukavasti ja lämpöä oli tarpeeksi, niin oli suhteellisen ihannesää pesulle ja ulkonakuivattelulle. Lopuksi Pihvi pääsi uudelle aidatulle alueelle syömään, ja siellä poni viettikin leppoisasti loppupäivän. 

Tunteenpurkaus iski jälleen kerran, miten ikävä, tunteet ja muistot voikin ottaa yhtäkkiä stressin ohella vallan täysin. Järkeenkäyvien lauseiden kirjoittaminen on jo mainitusti ontunut pahasti, mutta silti sellainen tunne, että haluan kirjoittaa tästä. Olin päässyt jo pitkälle Siltterin elämä sanoin ja kuvin - kirjoituksessa, ajatuksenani oli saada se ehkäpä jo lähipäivinä valmiiksi. Kaikki pysähtyi kuitenkin kuviin monien vuosien takaa.

Mieleen nousi kuvista niin vahvasti kaikki muistot. Kuvissa oli niin kauniita lauseita eri kappaleista. Tuli tunne, kuin joku repisi sisältä ja kunnolla. Tajuaminen jälleen kerran, että näitä asioita ei enää tapahdu ikinä. Selaan vähän väliä aikaisempia kirjoituksiani Siltteristä kesä- ja heinäkuun ajalta. Itsestäni tuntuu niin epätodelliselta, että olisin itse kirjoittanut sen kaiken. Olenko kuitenkin elänyt jossain harsopilven alla ystäväni lähdön jälkeen? Elänkö siellä vieläkin? 


Samalla, kun olen lueskellut kirjoituksiani, olen väistämättä kiinnittänyt huomion viimeisimpien kirjoitusten otsikoihin ennen Siltterin lähtöä. Totuus kuitenkin on, että mikään ei ole varmaa ja Suurin silmin niin me kauaksi katsottiin. Kovin enteileviä, mutta silti silkkaa sattumaa.

really great things happen in the blink of an eye