Niin kovin pienen hetken vaan

 Viime päiviltä ei ole mitään sen ihmeellisempää kerrottavaa, ilma on mennyt laidasta laitaan kauniin ja kaamean välillä. Pihvi on toisinaan möyrinyt kurassa oikein kunnolla, ja niin poni onkin saanut tavallista perusteellisemmat harjaukset! Viime kirjoituksessakin sanoin, että odottelen jo sitä, kun päästään kotitallille ja pääsee liikuttamaan hevosia kunnolla. Kyllä se odotus kasvaa päivä päivältä, toki edessä on vielä kymmenen kilometrin käppäileminen tallille.

 Huomenna kuskaillaan kärryt, estekalusto ja joitakin tavaroita tallille päin, ajattelin pestä molemmat valjaat nyt siirron yhteydessä. Saa nähdä, jääkö se vain suunnitelmaksi. Kuvat on otettu torstailta, ja loppuun lyhyt video. Harmillisesti kamera, jolla olen ottanut videoita, on tullut tiensä päähän. Uutta materiaalia ei tule, kunnes uuden aika koittaa. :)

Elämä on onnellista sille, joka ei tarvitse äärikokemuksia tunteakseen olevansa elossa.