Lähestyvä laidunkausi ja vihreään totuttelu

 

Kun tienpientareet muuttuvat vihreiksi ja laitumen korret aloittavat kilpakasvun keskenään, herää hevosihmisten mieleen tuleva laidunkausi. Kesän ensimmäiset vihreät tai liian railakkaasti aloitettu laidunkausi voivat kuitenkin kostautua myöhemmin ja jättää jälkensä tulevaisuuteen. Miten sinä totutat ponisi laidunkauden ykkösasiaan - tuoreeseen heinään? Tapoja on yhtä paljon kuin on hevosihmisiäkin, mutta yksi pääasia on sama; maltti on valttia.
 

Meillä mennään narun päässä
 

Yhtä ja ainutta oikeaa tapaa ei ole, joten kerron nimenomaan tavasta, joka meillä on hyväksi ja toimivaksi todettu. Ensimmäiset vihreät annokset ovat pieniä; minuutti - kaksi narun päässä napostelua, yleensä kerran tai kaksi päivässä.
 

Periaate on kuitenkin se, että pikkuhiljaa syöttömäärää pidennetään ja kertoja lisätään kerrasta kahteen ja kolmeen. Ensin pari minuuttia, sitten viisi minuuttia, kymmenen, vartti, kaksikymmentä aina tunteihin asti. Ei se ole kuitenkaan niin kelloon tuijottamista, mutta todennäköisesti jokainen ymmärtää, että aikaa pidennetään pikkuhiljaa. Nyt, kun Pihvi on kesätkin meillä kotitallilla, alkutotuttelun jälkeen poni on kiva päästää yksinäänkin pikkulaitumelle syömään samalla kun tekee itse tallihommat ja muita pihatöitä.
 

 

Mutta miksi? Jokainen hevonen on oma yksilönsä, jokainen reagoi ruokavaihdoksiin eri tavoilla - toiset hyvin vahvasti, toiset tuskin ollenkaan. Meillä esimerkiksi Pihvi on herkkä reagoimaan vatsallaan ruokinnan muutoksiin, ja tämä näkyy yleensä hieman löysänä ulosteena vihreän kauden alussa. Hitaalla ja maltillisella totuttamisella mahakin tottuu uuteen ruokaa ja reagoi vähemmän. Siltterillämme puolestaan ei ollut mitään eroa havaittavissa tuoreelle siirryttäessä.
 

Toinen miksi on sairastuminen. Tuoreen heinän huumassa hevonen saattaa hotkia lyhyessäkin ajassa itsensä ähkyyn. Itse olen omista hevosistani pannut merkille sen, että ensimmäisillä syöttökerroilla molemmat olisivat syöneet vaikka kuinka ja paljon melkoisen ripeällä tahdilla kuin ajatellen, että tämä loppuu pian. Syöttöjä tullessa lisää ja aikojen pidentyessä tahti on rauhoittunut ja välillä ehtii katselemaan syömisen kiireiltä hieman ympäristön tapahtumia.

Ähky voi tulla myös monista muista syistä ja milloin tahansa, mutta esimerkkitapauksena voisin kertoa yhdestä kesästä jo useampi vuosi takaperin. Meillä sen aikaiset laitumet olivat jaettu lohkoihin, joista toiset saivat levätä sillä aikaa, kun toisella laidunnettiin. Kerran lohkojen vaihdon yhteydessä hevoset siirtyivät köyhemmältä osalta rehevämmälle puolelle, ja Siltteri hotki itsensä ähkyyn hyvin lyhyessä ajassa. Tilanne oli sinänsä ennalta-arvaamaton, mutta kaikeksi onneksi ähky oli tosin lievä ja hoitui helpolla, mutta muistutti kyllä, että mitä tahansa voi sattua.
 

Toinen esillenostettava sairaus on kaviokuume, jota tavataan yleensä kesäisin laiduntavilla ylipainoisilla poneilla. Kaviokuume on monimutkainen sairaus, jonka aiheuttajia voi olla monia. Kaviokuume on kuitenkin hätätapaus, joka vaatii pitkää hoitoa. Ponit ja hevoset, jotka ovat joskus sairastaneet kaviokuumeen, ovat useimmissa tapauksissa herkempiä sairastumaan siihen uudestaan, joten kaviokuumeen riskitekijöitä tulisi silloin välttää. Kaviokuumeesta löytyy todella kattavasti tietoa, ja ihan mielenkiinnostakin suosittelen tutustumaan esimerkiksi Anivetin, Hyvinkään Hevossairaalan ja Heppalääkäri.fi -sivuihin.

Hieman erilainen postaus tällä kertaa, mitä piditte? Meillä ajattelin tänään ottaa Pihvin toista kertaa totuttelemaan laidunruohoon, ihan tarkoituksella olemme venyttäneet aloittamista tänä vuonna näin pitkälle. Pihville on tulossa mitä ihanin laidun tälle kesälle tuohon omalle pihalle, sellainen, josta silloin joskus pikkutyttönä haaveilin jo ajalta ennen omia hevosia, saati omaa tallia! Tuossa on kyllä vielä hieman maan muokkausta edessä, kylvötyöt ja kasvun odottelu, mutta yrittänyttä ei laiteta! :)

Maltillista laidunkauden aloitusta! :)