Kuume.

Voihan sentään, ihan tämänpäiväisen järkytyksen takia minun, pienen Pihvi-ponin on päästävä avautumaan tänne blogin puolelle. Minun omat ihmiseni ovat seonneet, tai ainakin siltä minusta tänään tuntui, kun he iltatallia saapuivat tekemään. Tai oikeastaan olivat enemmän sekaisin kuin yleensä, pikkupointti vain... Nyt kuitenkin siihen, mitä tänään tapahtui! 

Ilta-auringon valossa minä poika nyhdin iloisesti lyhyitä vihreitä korsia niin ovelasti aidan ali, että tuskin on tullut kenellekkään muulle aikaisemmin mieleen. Kaiken vihreän ilon päälle todellinen ilo oli se, ettei alalangassa kulkenut sähköä - vapaat apajat siis ronkkimistöille! Niin auto hurahti pihaan kuten aina iltaisin, ja minä tietysti näppäränä vihellellen siirryin vihreiltä töiltäni odottamaan ihmisiäni portin pieleen. Auton oven avautuessa pystyin haistamaan jo uuden turvepaalin, jonka Anna oli aikaisemmin päivällä kaupasta hakenut. Mutta sitten ne tulivat... 

 

Nimittäin ne siniset mollukat! Viimeisen päälle vinksahtaneet keksinnöt, 12kg painoinen rautapallero kahvalla. Ultrahypermegatehokasta, kuulin, ja huokaisin. Kuulemma nämä kahvakuulatreenit on näin hienolla ilmalla mukavampi tehdä ulkosalla, ja mikäs sen parempi paikka kuin iltaulkoilujen yhteydessä muutenkin... Tiesinhän minä sen, että viime syksynä tästä lajista meillä ihmiset innostuivat ja käyvät peräti kahdesti viikossa ohjatuilla todellisilla tehotreeneillä, mutta vielä että minunkin pitää saada osani tästä! Kuulemma lihakset kasvaa ja vahvistuu sekä samalla kunto kohoaa roimasti (tai ainakin Anna väittää näin, minä kysyn vain että MITKÄ lihakset).

 

 

 

Minun sanaani ei uskottu, vaan lämmittelysarja alkoi. Minä yritin pelastaa tilanteen kiinnittämällä huomion Annan takin repimiseen, mutta ei. Minä seisoin hiha suussa ja mietin, voivatko nuo olla tosissaan. Eikä siinä vielä kaikki, tietenkin silloin taivaalla pyyhältää kevään ensimmäinen kuumailmapallo! Voi onnekseni se oli kaukana ja lipui metsän taakse, mutta aivan varmasti joku tihrusti kiikareilla mitä meillä tapahtuu. 

Kuumailmapallon myötä otin pienet huikat vesisaavista ja ryhdyin kaivamaan kuoppaa portin edustalle. Joko vajoaisin häpeästä maan alle tai vaihtoehtoisesti hautaan nuo kuulat tänne.

Pian kuulajumppa päättyi, mutta vielä mitä! Menivät vielä asentamaan sähköpaimeneen uuden akun. Hmpht, tuhisin ja sekin ilo viety. Nimittäin vihreän ronkkiminen. 

 

 

Onneksi sentään herkkupurkista löytyi korppuja! Ne vähän kohentavat mielialaa, vaikka maillani on päästy nyt rellestämään kuntoilukuumeen kourissa.

 

Mutta vielä mitä! Ne siniset mollukat olivat tielläni kun arvokkaasti astelin punaista mattoani pitkin talliin. Vähän minä niitä nuuhkaisin, kesytystä nuo pallerot tarvitsisivat. Päätin näyttää, että mistä tämä poni on oikein tehty, ja niinpä kevyesti turvallani tuuppasin toisen sinisistä nurin. Hah! Minä voitin, ja tieni talliin on jälleen vapaa! Voihan kuntoilukuume siis sentään tämän päivän tapahtumat tiivistääkseni. Voi miten hassulta näyttääkään, kun ihmiset jumppailevat tuollaisten palleroiden kanssa. Suosittelevat kuulemma muillekkin, ja minäkin suosittelen - melkoista viihdettä se ainakin on näin ponin näkökulmasta! :) Kannattaa kuulemma ensin mennä ainakin muutamalle tunnille opettelemaan tekniikoita, ja sen jälkeen perehtyä asiaan vaikka kirjan tai videoiden avulla.

Terkuin,

Pihvi vs. pallero - 1-0.