Aurinko taivaan kurkistaa ja kertoo sadun uudestaan

Perjantaipäivä kului auringonpaisteessa ja välillä hieman ropautti vesisadettakin. Illalla ratsastin Siltterin kanssa, ja ajattelin kertoa siitä tässä, vaikkakin tämä Pihvin blogi onkin.

Menimme pellolla, toisella laitumistamme, sen suuremmitta tavoitteitta köpötellen vain. Siltteriä pelotti yhdellä sivulla olevat pajupuskat, jotka tuulessa hieman heiluivat ja samalla tietysti pikkuiset möröt lähtivät koloistaan ja levittäytyivät koko suoran matkalle. Siltteri tuijotteli kummastellen mielikuvitusmörköjään, ja viis veisasi mitä minä tyttöseltä pyysin. Ryhdyin tekemään ympyröitä toinen toisensa perään, taivutus oli hukassa, mutta pikkuhiljaa Siltteri tuntui palautuvan maan pinnalle ja alkoi keskittyä. Vaihdoin välillä suuntaan, jatkoimme ympyröitä ja muutamia kiemuroita tuli tehtyä pellon toisesta päästä toiseen.

Kauempana Pihvistä (joka jökötti uskollisesti uusien ponityttökavereidensa luona) Siltterille iski eroahdistus ja oli singahtaa laukalla takaisin kaverinsa luo, mutta selvittiinkin jatkamaan matkaa eteenpäin, kohti pelottavia pusikoita. Kun pelottavalla suoralla kulkeminen lukuisien ympyröiden jälkeen tuntui hevosestakin jo tavalliselta, aloimme pikkuhiljaa siirtyä loppukäyntien pariin. Vettäkin alkoi sataa, ja ihan reippaasti tuli muutaman minuutin ajan, joka ehti kuitenkin kastella heinikkoa sen verran, että heinäpohja olisi tullut turhan liukkaaksi laukkailemista varten (terveisin me turvallisuusintoilijat). :-3

Ratsastuksen jälkeen huuhdoin veden kanssa hiet pois, Siltteriä kutitti kauheasti päästä ja olisi kovin mielellään tykännyt hangata otsaansa puomiin. Tämän jälkeen tyttönen pääsi Pihvin kanssa laitumelle iltaruokiensa kanssa. :)

Ajattelin eilen mennä liikuttamaan Pihviä, mutta aika kului jokseenkin reippaasti (vaikka mitään en saanut päivän aikana aikaiseksi… välillä täytyy olla ihan lepopäiviäkin!). Meidän hevosethan tunnistavat automme, ja kun auto ilmestyy pajupensaiden takaa, molemmat lähtevät tallustelemaan - vaikka sieltä perimmäisestä nurkasta - portille päin. Näin oli tänä iltanakin, tosin Siltteri tuli yksinään, Pihvillä oli jokin juttu kesken naapurilaitumen suomenhevostamman kanssa, ja pojalle tulikin sitten kiire, kun hoksasi, että auto tulikin jo! Niin Pihvi pinkaisi reippaalla ravilla polkujaan pitkin portille.

Ilta kului rapsutellessa heppoja, ja rapsutettavaa meillä riittääkin näissä kahdessa heposessa, kun molemmat haluavat paljon huomiota ja rapsutuksia sinne sun tänne. Kyllä siinä sekä Pihvin, että Siltterin ylähuulet venyvät ja väpättävät kun sopiva kohta löytyy. :)

Minun aarteeni eivät kilise eivätkä kimalla – mutta ne hohtavat
auringossa ja hirnahtavat yössä.