Kuraenkeleitä

Se, miten paljon oikein on satanut ja ukkostanut, on muuttanut laitumemme portin edustan mutavelliksi. Eiköhän kaksikkomme tietenkin seistä töröttele siinä kurassa, vaikka puhtaampaa maata olisi se reilu hehtaari... Nyt oli vuorossa pitkästä aikaa ohjasajoa! Tämä ei ole ollut ollenkaan Pihvin vahva laji, ja on tullut muutenkin tätä hieman vähemmän harrastettua, syynä sitten se, ettei ponin takapään takana kulkemista ole aina voinut sanoa niin turvalliseksi, vai onko muut tekemiset sitten tuntunut mukavammilta. Kaikesta huolimatta tänään oli aika jälleen kokeilla, ja ensimmäistä kertaa meillä oli ohjasajossa myös mäkivyö mukana.

Pihviä sai alkuun hieman avustaa vieressä kävelemällä, että poni tajuaa lähteä kulkemaan ohjaajan edellä, mutta vauhtiin päästyään liikkuminen sujui ihan hyvin. Käännökset sujuivat vasempaan kierrokseen ihan mallikkaasti, mutta oikealla suunnalla oli hieman hakusessa, mutta kyllä sieltäkin ihan hyvä tuntuma löytyi, ja käännöksiä saatiin tehtyä. Tarkoituksena oli tosiaan hakea hyvä tuntuma ponin ja ohjastajan välille, ja sellainen löytyikin. :)

Otimme myös hieman ravia, sen verran molempiin suuntiin, että tuli kokeiltua. Onnistumiseen on hyvä lopettaa, ja ravien sujuttua mallikkaasti, otettiin sitten hieman loppukäyntejä ja niin poni pääsi takaisin laitumelle syömään iltaruokiensa kanssa. Ensikerralla, jos ja kun vielä ohjasajoa treenaillaan, voidaan harkinnan mukaan kokeilla enemmänkin ravia, mutta nyt oma kipeä polvenikin rajoittaa juoksemista jonkin verran. Kyllä tästä vielä varmasti ohjasajoponikin harrasteluun tulee. :)

Parasta ystävyydessä on se, että joku on aina valmis luottamaan sinuun.