…niin minulle, kuin Pihvillekin. Tänään (tai siis eilen) oli siis ohjasajoa vuorossa, viimekerrasta oli taas jonkin verran aikaa. Olin yllättynyt, että vaikka viimepäivät on satanut rankasti, niin pieni kaistale peltoa tarhan vieressä oli pääosin kuiva ja kantava! Aurinko paistoi kyllä tänään niin nätisti, suorassa auringonpaisteessa mittari kohosi täällä +30 asteeseen ja syötyäkin tuli pihalla! Takaisin ohjasajoon: täytyy vaan taas kerran todeta, että siinä on yksi kehittymisen paikka meille. Kuten jo aiemmin taisin mainita, että en edes tykkää kyseisestä liikutusmuodosta omalla kohdallani, niin täytyy vielä sanoa, että tänään taisivat pisteet tälle lajille nousta aavistuksen!
 |
| Alkukankeutta. |
Harjailin Pihvin kunnolla ennen valjastusta, ponista lähti mukavasti karvaa. Samalla selvitin show shinen kanssa kunnolla harjan. :3 Laitoin tällä kertaa ravivaljaat + kävin viemässä tötteröt pellolle suorakaiteen muotoon niin, että jokainen tötterö oli omassa ”kulmassaan”. Taluttelin ponin sitten pellolle ja sitten mentiin!
Oikeastaan meidän suurin ongelma on liikkeelle lähtö ja paikallaan seisominen. Varsinaisessa ajamisessa tämänkaltaista ongelmaa ei ole, mitä nyt poni ei aina malta seistä paikallaan. Lisäksi pienen lisän tähän tekee se, että Pihvi selvästi huomaa, että itse en ole oikein vahvimmalla osa-alueellani, jolloin joka ikisestä pikkuasiasta saa paisutettua valtavan ongelman. Itse olen kyllä kehittynyt joka kerta, eikä enää ohjasajaessa samanlaista haparointia ole kuin joskus aiemmin. Omalla kohdallani on selkeästi kehittämisen paikkoja, jotka tiedostan itsekin – toinen suunta on huomattavasti helpompi kuin toinen, ja nimenomaan siinä heikommassa suunnassa alkuun kaikki tuntuu niin hirvittävän kankealta. Toinen asia on käden käyttäminen siivosti samalla juostessa. Nämäkin asiat olisivat kehitettävissä pois, kun vain liikuttaisi Pihviä enemmän tällä tavalla. Ponin lopputunnin liikkuminen ja käyttäytyminen antoivat kyllä hieman uutta virtaa yrittää uudelleenkin, ja sellainen paikka tulee varmasti pian, kun yritän nyt pääasiassa liikuttaa Pihviä lähiviikkoina ohjasajaen tietyistä syistä.
 |
| Ensimmäiset pysähdykset... |
Alkuun aloitettiin tuntuman hakeminen ihan vain käynnillä. Pihviä tuntui toisaalta kiinnostavan kävelemistä enemmän ne olemattomat vihreät tupsut, jotka pellolta pilkottivat… Kierrettiin joka kulmassa tötterön ulkopuolelta, hain tuntumaa taas ohjaamiseen pitkästä aikaa. Alkuun mentiin ihan vinksin vonksin mutkitellen sisä- ja ulkopuolella, mutta kun minä hoksasin oman paikkani ajaessa ja Pihvi jutun juonen, alkoi käynti ja käännökset sujua paremmin. Välillä otettiin pysähdyksiä ja sen myötä liikkeellelähtöjä. Paikallaan seisominen oli ponille mahdottomuus, hyöri ja pyöri, mutta lopulta sieltä löytyi se maltillinen, tässä tapauksessa riittävä parin sekunnin rehellinen paikallaan pysyminen!
 |
| Hieman parempia pysähdyksiä... |
Ensimmäisen suunnanvaihdon jälkeen Pihvi alkoi vasempaan kierrokseen pelleillä omiaan – hyppeli sinne sun tänne ja vaikka mitä… Mika tuli hetkeksi aikaa Pihvin vierelle kulkemaan, muutama kierros käveltiin vain ympäri ja sen jälkeen poni kulki tähänkin suuntaan ihan hyvin. Toistettiin pysähdykset ja ryhdyttiin ottamaan pitkillä suorilla ravipätkiä – ravia vasta kulman jälkeen ja ennen kulmaa käynnille. Ravissa Pihvi oli reipas kuten yleensäkin, lähti raville ja palasi takaisin käyntiin hyvin. Ravailtiin molempiin suuntiin samaa tehtävää, ja useiden toistojen jälkeen tuntui hyvältä!
Pidennettiin pikkuhiljaa ravipätkiä koko suorakaiteen ympäri meneviksi, kulmat tulivat silti suhteellisen hyvin välillä paljonkin kiihtyvään vauhtiin nähden! Pihviä ajaessa saa käyttää aika paljon ääntä, mikä selittääkin sen, miksi itselläni on melkein kaikissa kuvissa suu auki. Muutamaan otteeseen poni hyppäsi laukalle, mutta otti nopeasti alas raville. Kun päästiin hyvään ravivauhtiin ja poni tuntui hyvältä, lähdettiin tekemään ympyröitä ja kokorataleikkaata molempiin suuntiin. Suoran linjan löytäminen ei ollut nyt ihan priima, mutta ei sen tässä tapauksessa tarvinnutkaan olla, pääasia, että mentiin. Viimeiset kokorataleikkaat menivätkin puolestaan oikein suoraan!
Alkuperäisenä tarkoituksenani oli käydä läpi Driving Classin helppoa ohjelmaa, jotta saisimme pitkästä aikaa tuntumaa siihen. Viimeksi oikein kunnolla menin tuota kyseistä ohjelmaa 2010 ennen Metsämäen poninäyttelyitä. Alkuvuoden päätöksistäni poiketen olen alustavasti suunnitellut, että menemme Piikkiössä järjestettäviin shettisnäyttelyihin helppoon Driving Classiin, mikäli loppukevät näyttää lupaavalta. Syy, miksi minua kiehtoo tuonne mennä, on yksinkertaisesti se, että satun itse käymään juurikin kisojen järjestyspaikassa koulua. Tuorla on ympäristöltäänkin kaunis paikka – ainakin kartanopuisto, konehalleista en nyt sitten niin tiedä – ja pelkästään jo tuolla käväiseminen ponin kera on mieleeni.
 |
| Lopun pysähdyksiä. |
Takaisin ajoon – Mika piti hetken aikaa Pihviä kiinni, ja vaihdoin sillä välin tötteröt jonoksi pujottelua varten. Lähdimme ajamaan näitä, alkuun kokeilimme ravissa, mutta välit olivat meille siinä vielä liian lyhyet, niin suosiolla siirryin kokeilemaan näitä käynnissä, ettei tule tosiaan liikaa haastetta kummallekin, ja muuten hyvin onnistunut kerta lässähdä sen takia. Pihvi yhtäkkiä ennen pujottelua hyppäsi ilmaan (niin, kaikki jalat ilmassa…) ja pukitti, ja tämän jälkeen jatkoi menoaan normaalisti. Jotenkaan en yllättynyt yhtään, Pihville tuollaiset ovat vähän arkipäivää. :D
Pujoteltiin käynnissä, loppuajasta tuntui, että ponin mielenkiinto alkoi lopahtaa, kun tallin puoleisessa päädyssä jäi pelleilemään omiaan. Jatkettiin kuitenkin niin kauan, että saatiin onnistunut pujottelu niin meno-, kuin paluusuunnassakin. Tämän jälkeen otettiin kevyet pätkät ravia, ja sitten käynnit vierestä taluttaen ja rapsutukset! :)
Äiti ratsasti samalla Siltterillä kentällä kuin itse ajoin Pihviä pellolla. Siltteri meni tosi kivasti, haki peräänantoon ja liikkui tosi hyvin! Purin Pihvin valjastuksen & harjasin ponin uudelleen, ja hyppäsin äitini jälkeen itsekin Siltterin selkään kokeilemaan tyttöä. Neiti meni tosi kivasti, ei voi muuta kun kehua! :)
Kuvia tuli jälleen kerran paljon, ja jonkin verran niitä tähänkin laitoin! On vain itsellä niin järjettömän hyvä fiilis tämän päivän onnistumisista molempien hevosten kanssa, että vain hymyilyttää.
 |
| Joka arvostaa pieniä onnenhetkiä, kerää auringonsäteitä sadepäivien varalle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti