Suuri onni koostuu monista pienistä palasista.

 

Nyt on hevosilla uudet kengät ja hokit! Pihvillekin laitettiin ihan uudet popot jalkaan, varmaan reilu vuosi samoilla mentiin vanhoilla, kun eivät menneet miksikään. Siltteri meni ensin kengitykseen, Pihvi jäi tarhaan pyörimään. Poni oli aika säpsäkällä päällä, joten otettiin ilo irti vapaasta tarhasta, ja juoksutin Pihviä irtona. Yhdessä näitä, Pihviä & Siltteriä, en kovin mielelläni juoksuta, sillä meno tuppaa menemään turhan hurjaksi molempien pukitellessa ja painellessa suuntaan jos toiseen.

Pihvi paineli hangessa niin iloisesti! Pukkeja lenteli väliin, ja polvet nousivat niin korkealle. Tuli niin ylpeä olo, kun on tuollainen poni! Niin ainutlaatuinen, ettei toista samanlaista voi tulla omalle kohdalleni. ♥

 

Otin ponin kiinni ja laitoin päähän naruriimun, ja juoksutin Pihviä liinassa hetken aikaa. Tällä kertaa otus jaksoi kuunnella ihan hyvin (verrattaen viime juoksutuskertaan), askellajinvaihdot laukasta – raviin ja toisinpäin sujuivat ihan mukavasti. Vaihdettiin suuntaa, ja samalla tavalla äänet menivät läpi. Juoksutus kesti vain hetken aikaa, halusin vain nähdä, miten Pihvi toimii juoksutuksessa tällä kertaa. Viimekerralla meillä oli päässä suitset, tällä kertaa vain riimu.

Käveltiin Pihvin kanssa hetken aikaa, sillä pieni hengästyminen tuli lumihangessa juoksentelusta. Tämän jälkeen vaihdoin Pihville toisen riimun, ja otettiin poni tarhasta ulos. Harjasin suurimmat lumet pois, ja sulateltiin hieman kavioista tilsoja lämpimällä vedellä. Oltiin hieman aikaisessa menossa ulkorakennukselle odottelemaan Siltteriä, joten pyörittiin tallipihalla jonkin aikaa ja hieman harjoiteltiin jalan nostoa. Pihvillä tuntuu tuo etujalkojen työskentely olevan hyperaktiivista (oikeastaan ne, ketkä Pihvin ovat tallillamme nähneet, tietävät tämän!), joten jalan nosto pyynnöstä tuskin on mahdotonta. Toisinaan jalkaa nostaessa poni meinaa hypätä pystyyn, muttei tätä kuitenkaan harjoitella.

Meidän tehtävämme on kasvaa
ja päästä lähemmäksi valoa.

 

Pian olikin Pihvin kengitysvuoro ja Siltteri pääsi takaisin tarhaan. Tyttö huuteli Pihville ahkerasti tarhasta, ja Pihvi yritti kovasti katsella taakseen nähdäkseen kaverinsa. Muutamaan otteeseen poni meinasi istua, mutta ei sen kummempaa. Kaikin puolin helppo kaveri kengittää. Hölkättiin takaisin tarhalle, ja päästin Pihvin Siltterin kanssa odottelemaan päiväheiniä. :)

Nyt sitten vielä itselläni edessä uusiin töihin (jälleen kaksi työtä!) tutustuminen, iltatalli ja kaiketi noita vaaleja telkkarista katsellaan ja jännitetään. Kommentit ovat jälleen kerran tervetulleita! :)

Joka arvostaa pieniä onnenhetkiä,
kerää auringonsäteitä sadepäivien varalle.