Aattona oli suorastaan hieno ilma! Oli lämmintä, ei tuullut eikä satanut. Eikä kyllä aurinkokaan paistanut, mutta ei se loppujen lopuksi oikeastaan mitenkään haitannut. Hepat eivät meillä mitään sen kummempia joululahjoja saaneet, mutta koristeltuja näkkileipiä, korppuja ja omenoita tuli maisteltua. Koristelin tallin etuseinälle taas jokavuotisen jouluoksan, johon paikkansa löysivät mm. käpy- ja lankatontut, nallea unohtamatta.
Äiti siivoili hevosten tarhaa, Siltteri kulki innokkaasti perässä. Rapsuttelin tyttöstä, Pihvi vietti aikaansa poikien kanssa tarhan portilla. Otin molemmilta sadeloimet pois, vaikka hieman mietityttikin, että alkaako vielä sataa. Molemmat alkoivat kuitenkin rapsutella toisiaan, ja eipä loppupäivänä sitten satanutkaan.
 |
| Meidän jouluoksa tallin edustalla :) |
Iltatallin yhteydessä laitoin heinäkasojen taakse kivasti molemmille kuusenoksat kasoihin pystyyn! Molemmat menivät tyytyväisinä talliin, ja jäivät sinne viettämään jouluyötä. Aamulla äiti oli ottanut hepat pihalle, Siltteri oli syönyt jouluoksansa. Pihvi puolestaan oli tapojensa mukaan heittänyt vesiämpärinsä lattialle (eikä tietenkään syönyt oksaansa). Heinät poika oli suhteellisen hyvin syönyt. Sille, miksi olen Pihvin syömisistä niin iloinen, löytyy syykin! Pihvin kanssa on monena talvena ja keväänä ollut vaikeuksia nimenomaan heinien syömisen kanssa, ja nyt siitä jaksaa olla aina innoissaan, kun poni syö ja pysyy hieman pyöreänä.
 |
| Manu :) |
Hienoa, hienoa, oli sitten luvassa sadetta tälle joulupäivälle. Iltaa myöden ilma hieman laantui ja loppusikin, hepat pääsivät tavallista aiemmin – kahdeksan aikaan - sisälle. Lisäilin turvetta karsinoihin, ja laitoin Siltterille uuden oksan. Nyt tätä kirjoittaessani saa taas kauhistella tuota ilmaa, nimittäin tuulee ja sataa tosi kovin… Toivoin jo, että huomenna pääsisi hyvällä säällä jouluajeluille! :)
 |
| Elämän kauneuden löytäminen on näkökulmasta kiinni. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti