Ne meistä jää jälkeen minne vaan

Häntä tötterölle ja menoksi! Pihvillä tosiaankin oli vauhti päällä – virtaa ilmeisesti pojalle kertynyt siinä määrin, että nyt oli aika päästellä… Ja sitähän tosiaan tehtiin. Olin alun alkaen ajatellut, että mennään koulujuttuja läpi, mutta toisin kuitenkin kävi, että parempi tänään oli sitten purkaa energiaa reippaammassa tahdissa, kuin väkisin alkaa tehdä pohkeenväistöjä ja laukanvaihtoja. Jätetään ne vaikka sitten ensikertaan!

Alkuun mentiin reipasta kevyttä ravia, johon yhdistettiin hieman temponvaihteluita. Pihvi ei millään olisi malttanut hidastaa menoa yhtään, mutta kokeiltiin kuitenkin. Lisäksi mentiin ympyränpienennystä, joka meni, saanko sanoa, että loistavasti! Siihen nähden mitä se joskus on ollut… Tässä kohtaa huomaa sen, miten yhteistyö ja luottamus kehittyy vuosien varrella – kolmisen vuotta sitten Pihvin kanssa sai vielä tapella lähestulkoon jokaisesta asiasta, mutta nyt poni toimii kanssani suurin piirtein sormia napsauttamalla. Se on se hieno tunne, joka jokaisen hevosenomistajan tulisi kokea joskus. :)

Pukkeja ja kaikenlaisia ilmahyppyjäkin sateli, poni oli vain niin innoissaan, kun korvat pystyssä painelee pitkin peltoa – välillä hieman liiankin reippaasti! Välillä pitää päästä irrottelemaan ja purkamaan paineita.

Pihvi on niin hienossa karvassa! Muutenkin poni on kaikin puolin hienossa kunnossa, ja tosiaan talvikarvasta on enää muutamia haituvia jäljellä siellä täällä. Kyllä nyt kelpaa!