Laske lentoon, niin vapaudut itsekin

Tänään (tai siis eilen, kumma kun kirjoittelu venyy niin myöhään…) pääsin tallille valoisaan aikaan, ja päätin käyttää tämän hyväksi ja hyppäsin Pihvillä pitkästä aikaa! Aloittelin kokoamalla ristikkoesteen kentälle, arviolta varmaankin korkeutta oli 30-40cm, ja laitoin parit laukkapuomit kentän keskelle n. 6 metrin välillä. Siltteri hengaili vapaana sen aikaa, kun harjailin Pihviä ja laitoin varusteet päälle. Tein jopa huikean löydön kesän jälkeen – käyttämättömät upouudet kangasohjat Pihville, hyvin huisia. :)

Lämmiteltiin alkuun rennolla ravilla, pysähdyksillä, ympyröillä ja kiemuraurilla, en sen koommin hakenut peräänantoa, kunhan poni askelsi reippaasti ja kuuliaisesti. Itse jouduin säätämään jalustimia muutamaan otteeseen, ja kyllähän ne sitten loppujenlopuksi ihan sopivat hyppäämiseen olivat.

Pihville tuli muutaman kerran hänen tyypillisiä esteilohyppykohtauksia, jossa poni pomppaa hieman ylöspäin ja pukittaa muutamaan otteeseen. Tähän kun vielä lisätään pään heilutukset ja kaninloikat alkaa ylläripaketti olla koossa – niin kuin se olikin…

Pihvi hyppäsi hyvin, ponnistukset osuivat kohdalleen, joskin ensimmäisissä hypyissä en tohtinut pysyä mukana ollenkaan. Oikeaan kierrokseen mennessä poni rynnisti pää ylhäällä eteenpäin, ja sain välillä ottaa kovinkin suusta kiinni, ettei koko hyppääminen menisi kaahaamiseksi. Hyppyjen välillä otettiin laukannostoja ja ravin temponvaihteluita, Pihvi lopputunnista (luultavimmin suurimpien energiapurkauksien jälkeen) jaksoi hieman keskittyä paremmin kuin alkutunnista.

Pienen jäähdyttelyn jälkeen este nostettiin pystyksi, ja kokeiltiin tätä vasemmasta kierroksesta. Ensimmäisellä ja toisella Pihville iski vanha, tuttu ja ’turvallinen’ – en minä tee niin kuin te haluatte, mutta yrittäkää toki – älli, jota on aiemminkin nähty paljon! Naureskellen mentiin kolmannella kerralla sitten esteen läpi kävellen, ja loppuun laukkailtiin romutetun esteen läpi useaan otteeseen toistaen samalla laukkapuomit.

Loppukäynneiksi veljeni Aku kiipesi Pihvin selkään köpöttelemään, ja kierreltiin sitten pitkin ohjin uraa pitkin ja ylitettiin muutamat puomitkin siinä samalla. Loppukäyntien jälkeen riisuin varusteet ja heitin Pihville niskaan viltin ja sadeloimen ja poni sai muutamat leivät (kiitos innokkaiden poninsyöttäjien!).

Pihvi jäi tyytyväisenä portille odottelemaan iltapäiväheiniä, samalla äitini siivosi tarhan ja itse kannoin puomit ja tolpat omille paikoilleen. Muuten iltatalli tehtiin suhteellisen valmiiksi, illaksi jäi vain ruokien laittaminen keppoihin sekä heinien ja veden tuominen talliin. Heposet pääsivät sisälle ennen puolta yhdeksää, poikaystäväni Mika halusi välttämättä taluttaa Pihvin sisälle talliin, ja niin hän saikin tehdä. Hyvän yön heipat ja hepat unille. :)

Loppuun vielä tästä päivästä video, täytyy vain sanoa, että itse pystyn parempaan ratsastukseen kuin tänään menin... Edelleenkin polvikipu, ja nyt uutuutena varmaankin pohkeessa jonkinlainen venähdys, joka verotti oman osansa. Mutta hauskaa meillä oli, ja erilaista taas pitkästä aikaa! :)

Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme silloin,

kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.